Lokakuu on lähtenyt harrastamisen suhteen todella nihkeästi käyntiin. Ensin oli Piispalan reissu, viime viikonloppuna Heka oksenteli sekä ripuloi matolääkkeen vuoksi ja nyt sitten omistaja joutuu puolestaan maanantaina hammasleikkaukseen. Ei mene ihan putkeen. En vielä tiedä miten ensi keskiviikon suhteen käy, mutta sen näkee sitten.
Yritän tässä nyt parhaani mukaan muistella, että mitä agilityn suhteen on tässä viimeisen kahden viikon aikana tehty. Onneksi on facebook. 2 viikkoa sitten panostettiin putki/puomi-erotteluun. Näistä harjoituksista ei jäänyt käteen oikeastaan mitään muuta kuin ikävä fiilis. Heka oli jo valmiiksi aivan liian korkeassa. Lopulta sillä keitti yli, jonka seuraksena sain kivan mustelman oikeaan kämmenselkään. Kyllä harmitti.
Tällä viikolla sen sijaan päästiin sitten nautiskelemaan vauhdilla höystetystä radasta, joka pohjautui Lehtosen Sannan Top Team-harjoituksiin. Oikealla rytmityksellä, ajoituksella ja linjaamisella rata virtasi kuin vesi eteenpäin. Mitään erityisiä kikkailuja ei tarvittu. Itse selvisin kahdella valssilla sekä takaaleikkauksella, päällejuoksulla, putkijarrulla ja niistolla. Ensimmäisellä kerralla oltiin molemmat vähän hukassa, mutta viimeisellä rundilla vetäistiin koko rata nollana läpi.
Kuluneella viikolla on toki tehty muutakin. Heka oli tänään jälleen mukanani töissä, kun ohjasin iltapäivällä nuorille koirafrisbeetä. Näistä ohjaustilanteista voisin kyllä kirjoittaa tässä ihan lähiaikoina kattavammin, sen verran onnistuneena ja mielenkiintoisena kokonaisuutena pidän niitä. Olen tainnut mainita tästä samasta asiasta aiemminkin. Heka toimi yhden nuoren lainakoirana ja päivään sisältyi koirafrisbeen lisäksi lenkkeilyä ja hieman yleisiä pelisääntöjä liittyen koiran käsittelyyn sekä kouluttamiseen. Demosin nuorille lisäksi joitakin frisbeetemppuja ja Heka suoriutui mallikkaasti, vaikka se on nähnyt kiekkoja viimeksi elokuussa SM-kisoissa. Ajattelin, että rälläämiseksi ja räiskimiseksi menee mutta ei sittenkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti