Keskikesän keinuoheiset

Siinä missä normaalit ihmiset viettää juhannusta, joku "massasta poikkeava" koiraihminen lampsi koiransa kanssa mieluummin hallille treenaamaan. Sai ainakin tehtyä huolella ja pidemmän kaavan kautta. Oli meinaan ihan "vähän" hiljaista.

Keinun kanssa on ollut epävarmuutta, Heka tuppaa tulemaan sieltä pois ennenkuin alastulo on ehtinyt osua maahan. Toisinaan loikkaukset on ihan selkeitä, mutta välillä taas ollaan siinä rajalla että ei oikein tiedetä oliko se virhe vai ei. Julian kanssa teimmekin suunnitelmaa, miten lähteä työstämään keinua uudelleen eteenpäin ja tänään sitten otettiin härkää sarvista. Koiralle mahdollisimman korkea vire ylle, täysiä keinulle, ihan päähän asti palkalle, jolloin päästetään irti ja keinu pamahtaa maahan. Koiralle pitäisi saada pääkoppaan että vasta keinun osuttua täysillä maahan, sieltä saa poistua. Ensin ihan pelkkää keinua, sitten lisäsin yhden aidan ja lopulta putken, jonka kautta sain Hekan (yli)korkeaan vireeseen. Niin pätevä villaeläin! Toivon todella, että tällä saadaan ratkaistua ne lähellä olleet tai jo tapahtuneet lentokeinut.

Noin muuten juhannuksen vietto on sujunut rauhallisissa merkeissä. Kavereita, grillausta ja lämpöä. Nyt voi oikeasti sanoa kelien olleen kohdallaan, sillä aurinko on paistanut ja on pystynyt olemaan ulkona ilman tumppuja käsissä ja pipoa päässä.

Btw, allekirjoittaneen kamera toimii taas! Onneksi meillä on töissä yksi kameraguru ja häneltä tulin kysyneeksi, että mistähän moinen musta raita keskellä kuvaa voisi johtua. Pienen tutkiskelun jälkeen syy selvisi - sulkimen läppään oli jäänyt kiinni pitkä hius! Se kun saatiin pois ja jännityksellä kokeilin kuvata, olin hypätä katosta läpi kun musta raita oli tipotiessään!

Moni onkin jo ennättänyt kysellä kuvagalleriani perään ja tulen palauttamaan sen tässä viikon sisällä takaisin. Olen jopa harkinnut ihan kokonaan uutta palvelinta, mutta se jää nähtäväksi. Infoan kyllä minne se sitten lopulta avautuukin uudelleen.