Kurkistus vuoteen 2015

Aika senkun huristaa eteenpäin ja jälleen ollaan siinä samassa tilanteessa, kun on aika katsoa miltä kulunut vuosi oikein näytti.

Heka
*Aktiivisimman kisakauden keskittäminen kesään
*Harkinnan mukaan satunnaisia talvikisoja
*Lähtötilanteet takaisin kuosiin
*Epiksiä
*Hakekaa uusia näkökulmia ja lisäoppia ulkopaikkakuntalaisten valmennuksista
*A:n juoksukontaktin kolmen laukan ketjuttaminen lihasmuistiin
*Käskyerottelu 2on 2offin ja juoksukontaktin välillä
*Koirafrisbeen ryhmätreenit
*2x koirafrisbeekisat
*Erilaisten frisbeetemppujen opettelua
*Esiintymisiä
*Ainakin yksi kisa koiratanssin FS:n voittajaluokassa
*Ehkä 1-2 HTM-kisaa

Yliviivatut tavoitteet jäivät toteutumatta. Jotenkin pidin tilannetta vieläkin huonompana, mutta pakko sanoa että tämä vuosi oli yksi elämäni kamalimmista mutta silti ikimuistoinen. Sain keväällä elämälleni täysin uuden suunnan, mikä tietysti vaikutti myös siihen etteivät koirat ja niiden kanssa harrastaminen ole enää se ainoa mahdollinen asia maailmassa. Katsoin tälle vuodelle asetettuja tavoitteita siinä hetkessä kun mietin, mitä omalta elämältäni haluan ja mikä vie nimenomaan minua eteenpäin - koiraharrastusten ulkopuolella. Se tarkoitti käytännössä sitä, että jostain oli ajanpuutteen vuoksi luovuttava. 

Kuva - Salla Kuikka

Yllämainittujen yliviivattujen tavoitteiden toteutuminen olisi vaatinut hirmuisesti treeniä, mutta kun käytännössä menet töihin klo.8.30, ei ajatus hallille lähtemisestä hontsita ennen sitä. Kun taas iltapäivällä pääset sieltä töistä klo. 15.30, ei enää ehdi hakemaan koiraa kotoa, lämmitellä sitä ja lähteä hallille kun ohjatut harjoitukset alkavat klo. 16.00. Olisihan niihin ollut mahdollista käyttää aikaa tietysti viikonloppuisin, mutta pakko kyllä todeta että kuluneen vuoden aikana olen nauttinut koiraharrastusvapaista viikonlopuista ja nähnyt kavereitakin enemmän. Heistä on ollut aivan ihanaa, että annan heillekkin nykyään enemmän aikaani enkä ole aina kiinni koiraharrastuksissa.

Vaikka 3 asiaa jäikin toteutumatta, saimme niiden "tilalle" kuitenkin vaikka ja mitä. Alkuvuodesta käytiin Janakkalassa juoksemassa yhden radan verran ja se oli ehkä vähän sellainen "kunhan mennään läpällä kokeilemaan"-päähänpisto. No melkoinen päähänpisto se olikin, sillä Heka sijoittui ko.radalla toiseksi, sai ensimmäisen agilitysertinsä ja näin ollen valiokello laitettiin käyntiin. Vaikka asia hieman naurattikin, niin silti sain uutta intoa harrastamiseen ja agilitynälkä vain kasvoi, kun pääsimme käymään Lotta Vuorelan ja Outi Harjun valmennuksissa tutun ja turvallisen Tiian lisäksi. Tässä vaiheessa olin kuitenkin itse aikalailla kahden tulen välissä, esim. bloggaukset Outin ja Tiian valmennuksista jäivät kokonaan kirjoittamatta, kun mielessä risteili ihan kaikkea muuta.


Vaikka työn ja koiraharrastusen välille on ollut vaikeaa löytää tasapainoa, oli Julia valmis ottamaan meidät yhteen Haukkuvaaran viikkovalmennus-ryhmään. Siihen mennessä olimme Hekan kanssa aika pitkään treenanneet vain keskenämme, mutta hetken asiaa mietittyäni päädyin ottamaan meille osoitetun ryhmäpaikan vastaan. Tähän väliin voisin laittaa vuoden, ehkä tärkeimmäksi osoitetun tavoitteen ja joka vielä toteutui mielestäni kaikista parhaiten.

*Nauttikaa sydämenne pohjasta, antakaa palaa ja pitäkää hyvää flow'ta yllä!

Se kaikki vain korostui nyt syksyn aikana kun aloimme käydä Julian valmennuksissa. Vielä keväällä agility tuntui melkoiselta väännöltä ja käännöltä, mutta viime kuukausina se on alkanut tuntua jälleen siltä samalta kuin esim.vuosi sitten. 

Ehkäpä tuolla kevään lamaantumisella oli osuutta asiaan, never know.

Kuva - Irene Vinha

Koirafrisbee korvasi koiratanssin tänä vuonna 95% ja koska koin, että meidän osaaminen ei vielä riittäisi edellisvuoden skaboihin, otin tavoitteeksi osallistua molempiin kisoihin jotka tänä vuonna Suomessa järjestettiin. Heka oli kesäkuun alussa Skyhoundz-formaatilla kisatussa kisoissa karkeloiden paras microdog freestylessa sekä naisten pituusheitossa (tienaten samalla pääsyoikeuden koirafrisbeen mm-kisoihin) ja kokonaistuloksissa KMarchin 3.sijalla. Näistä kisoista kun kotiuduimme, alkoi valtaisa mediaryöpytys ja sitä vain jatkui aina syyskuun alkuun asti, kun kisattiin toiset skabat. Formaattina USDDN. Hankalien sääolosuhteiden vuoksi osallistuimme vain ja ainoastaan freestyleen, jossa Heka oli 2:ksi paras microdog.

Loppuvuosi kuluikin melko hektisissä merkeissä. Ensin olin kouluttamassa OnniDogissa ja siitä 3 viikkoa myöhemmin Heka taisi loksauttaa monen ihmisen leuat auki kun tyyppi oli mukana uudessa, Voitolla Yöhön!-estradiviihdeohjelmassa ja sen myötä asuimme viikon isolla kirkolla. Hekasta, sen kouluttamisesta ja huoltamisesta vastasivat viikon ajan kansanedustaja Susanna Koski sekä tv-kasvo Aki Linnanahde. Yhteisen viikon päätteeksi harjoittelun tulos esitettiin suorassa lähetyksessä ja voin sanoa tämän olleen ehdottomasti vuoden ikimuistoisin kokemus. Heka sai valtavasti medianäkyvyyttä ja vähintään joka toisella julkkiksella on nykyään käsitys siitä, kuka on Heka. Ohjelman jälkeen Heka kutsuttiin tapaamaan mm. Pekka Hyysaloa. Ohjelma poiki melkoisesti julkisuutta ja esiintymispyyntöjä alkoi sadella normaalia selvästi enemmän.


Vuosi 2015 poiki meille myös ihan ensimmäiset yhteistyökumppanit. Hekan nestetasapaino on turvattu FitDogin nesteytys ja- palautusjuomatuotteilla ja jotta tämä valkoinen elosalama olisi jatkossakin yhtä staili, siitä pitää huolen ihanan Kanan pantamallisto, KanaCollection.

Heka pysyi vetreänä harrastuskoirana kraniosakraaliterapian ansiosta ja ko.hoitomuoto on tullut pysyväksi osaksi Hekan hyvinvointia.

Jimi
Tämä oli vuoden kamalin ja surullisin hetki. Jimin vointi heikkeni kevään aikana ja huhtikuun 1.päivänä vanha hienostoherra nukkui ikiuneen. En olisi ikinä uskonut, että tämä bloggaus tulisi keskittymään pääasiassa vain Hekaan. Tämä vuosi olisi ollut Jimille sen kaverikoirauran viimeinen, mutta en olisi halunnut sen ihan tällä tavalla päättyvän. Elämäni ensimmäinen paras ystävä, joka kulkee mielessä ja sydämessä aina. Sanat eivät riitä kertomaan kuinka tärkeä Jimi minulle oli.


As i say kamala, mutta silti ikimuistoinen vuosi. Kaikkea oli lähes mahdotonta saada tiivistettyä, mutta yritin parhaani. Ennenkaikkea vuosi 2015 avasi allekirjoittaneen silmät ja odotan mielenkiinnolla, mitä ensi vuosi tulee pitämään sisällään. Muutosten tuulet kuitenkin puhaltavat ja ennen vuoden vaihtumista, tulen vielä kertomaan mitä on päällimmäisenä mielessä ja mitä eniten siltä odotan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti