Julian valmennuksessa tuurauspaikalla

Mervi tarjosi poppareiden facebook-sivulla paikkaa Julian valmennukseen tiistai-illalle. Koska Heka on pitänyt treeneistä taukoa reilun viikon verran, ajattelin että voidaan pikkuhiljaa taas aktivoitua ja mentiin valmennkseen tuurauspaikalle. Ratapiirrosta ei valitettavasti ole, kun enhän minä muistanut ottaa siitä kuvaa.

Kamalan pitkää sepustusta treeneistä tällä kertaa tule, johtuen ratapiirroksen puuttumisesta. Avainsanaksi meidän kohdalla nousi tänään KATSE ja putkijarru. Radalla oli 29 estettä ja se oli kaikinpuolin ihan mielettömän kivaa pyöritystä. Heka oli hetkittäin ehkä hieman kuutamolla oleva (?), reagoi kyllä hyvin kaikkiin ohjauksiin ja noin päin pois, mutta pieniä yrityksiä väärille esteille ajautumisesta tuli. A:n ensimmäinen juoksukontakti oli jälleen hieman kyseenalainen, mutta toisella kerralla se sitten osui ja Julian mukaan vielä hyvin kaiken lisäksi. Puomilla ei ollut tänään pienintäkään yritystä kokeilla läpijuoksua, vaan Heka hienosti stoppasi alastulolle molemmilla kerroilla. Hieman yli puolessa välissä rataa laitoin Hekan mutkalla olevaan putkeen ja lähdin sitä ns. karkuun seuraavalle hypylle, jotta kerkesin sen niistämään kepeille. Aivan keppien vieressä (aloituspäässä) oli putken suu n. 1,5 metrin päässä tyrkyllä ja siksi tuo niisto oli oikeastaan kaikista fiksuin veto ohjata kepeille. Eihän tuo putki Hekaa imenyt yhtään ja kepeiltä piti sitten jälleen yrittää uskaltaa lähteä koiraa karkuun 18.aidan taakse. Olen tästä melkoisen yllättynyt, kuinka hyvin Heka malttoi siellä kepeillä pysyä vaikka itse pääsin juoksemaan n. 2,5 metriä sen edelle. 19.aita kierrettiin takaa ja syy miksi kepeiltä piti päästä koiran edelle oli se, että Julia vaati tekemään tuplasylkkärin 18 ja 19.aidan väliin. Viime Tiian treeneissähän me tätä hinkattiin ja etumatkan ansiosta sain tuon sylkkärin onnistumaan Siitä eteenpäin oli vähän kyseenalaista miten jatkaa, en yhtään hahmottanut omaa kroppaani ja sen kerran kun siinä sitten onnistuin, olin 21.putkella liian myöhässä.

Kuva: Janne Isohaka

Juuri tuolle putkelle piti jarruttaa ja enhän minä vaan yksinkertaisesti ehtinyt. Kun sain jarrutettua, Heka sinkosi putkesta ulos ihan väärälle puolelle. Loppuun asti kuitenkin päästiin ja se oli sellaista yhtä suoran luukuttamista yhdellä takaaleikkauksella höystettynä. Treeneistä jäi kuitenkin enemmän positiivinen mieli; Alussa onnistui saksalainen (JES), A:n juoksukontakti, puomin kontakti, kepeille niisto sekä tuo tuplasylkkäri. Julia sanoikin jälkikäteen, että halusi olla meidän suhteen tiukkana koska tietää mihin Heka oikeasti pystyy kunhan sen ohjaaja muistaa sen KATSEEN. Puomin jälkeisen aidan kanssa meinasi teettää töitä, sillä en meinannut millään saada niinkin yksinkertaista ohjaustekniikkaa onnistumaan kuin vastakäännös. Oikeasti, olen käyttänyt sitä paljon ja nyt ei vaan jotenkin tuntunut onnistuvan millään. Meni se kuitenkin lopulta tuonne takaraivoon. 

Loppuun vielä Jimin kuulumisia. Hienostoherralla oli eilen aamulla aika hammaskivenpoistoon. Kysyin samalla eläinlääkäriltä noista sen silmistä ja niiden punoittaminen ja rähmiminen johtuu ihan puhtaasti siitepölyallergiasta, jota on kuulemma tänä keväänä ollut liikkeellä erityisen paljon. Sain ohjeeksi jatkaa laittamalla geeliä silmiin aamuin sekä illoin. Näin ollen se kalvo pysyy ns. koko päivän ajan silmien ympärillä ja kyllä nuo molemmat näkimet näyttää jo jonkun verran paremmilta. Itse hammasoperaatio meni nukutuksineen päivineen erinomaisesti. Yhtäkään hammasta ei tarvinnut vetää, hammaskiveä oli vain etuosassa hampaita sekä ientulehdusta paikallisesti. Jimi sai klinikalla herätelääkkeen sekä ntibioottipistoksen ja olikin ihanaa nähdä se jo istumassa omassa pedissään kun menin sitä hakemaan. Jimin sydämessä kuuluva sivuääni on voimistunut viime syksystä, jolloin se oli asteikolla 2/6 ja nyt se oli 4/6. Eläinlääkäri kuitenkin totesi, että sivuäänestä ei tarvitse olla huolissaan. Ainoastaan jos Jimi alkaa osoittaa yöllisiä levottomuuden merkkejä, yskimistä/köhimistä ja ihan selkeää väsymystä, niin silloin vasta pohditaan mahdollista lääkitystä. Nyt elellään kuitenkin ihan kuten tähänkin asti. 

Jimin lisäksi Heka pyörähti klinikalla puntarissa ja olipa positiivinen yllätys, että painoa oli tullut 100 grammaa lisää. Jimillä paino oli pysynyt samoissa lukemissa kuin viime syksynä, että kerrankin voin sanoa olevani kummankin painoon tyytyväinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti