Battalgia - You Gotta FIGHT! For You RIGHT! To Party!

On kuulkaa ollut semmoiset 24 tuntia, ettei oikeasti tiedä mistä aloittaisin asiaa kertomaan. Olen tällä viikolla kouluttamassa kolmena päivänä (ma, to ja pe) Haukkuvaarassa junnujen päiväleirillä ja eilen oli tosiaan ensimmäinen päivä. Äitini halusi ottaa Jimin mukaansa töihin, ei sillä olisi ollut tuolla leirillä mitään "virkaa" ja turhaan olisi joutunut kevythäkissä aikaansa viettämään ja nukkumaan. Heka sen sijaan oli mukana ja voin sitten tuonnempana kertoa mitä leirillä koulutin ja mitä kaikkea Heka demokoirana duunaili. Eilinen päivä kuluikin kouluttaen 9.00-15.00 ja meillähän oli sitten Tiian valmennus heti klo. 16.00.

Treenin teema oli Battalgia, joka on taisteluun viittaava kappale. You gotta FIGHT! You gotta RIGHT! To paaaaaarty! Ratapiirros kilahti faceen puolilta päivin ja mitä kerkesin sitä ruokatauolla katsomaan, näytti ihan meille tehdyltä radalta. Rimat oli vaihtelevasti 30-35 ja kyllä Hekasta näkee varsinkin videolta, että aivan tapissa olevat rimat menee vähän hipomalla. Pitkä päivä oli silläkin. Käydään taas rata läpi siten, miten sen suunnittelin. 1-5 ei mitään erityisen ihmeellistä, 2.aidalle piti hieman polkaista jotta koiran sai hyvin lukittamaan 3.putkeen. 5-7 ei myöskään mitään erityisempää. 8.aidalle takaakierto ja 9.aidan edestä sitten suoraan A:lle, jonka Heka tyylikkäästi loikkasi ensimmäisellä kerralla yli. Tiia tulikin sitten samantien A:n lähettyville naksauttamaan ja sovittiin, että jos naksautus kuuluu, voin jatkaa rataa ihan normaalisti. Kuuluihan se sieltä, joten eikun eteenpäin. 11.aidan edestä vieminen jännitti, sillä vedot ei tuollaisissa kohdissa ole Hekalla mistään vahvimmasta päästä ja nyt sinne vienti jännitti vielä enemmän kun A:lla ei enää pysähdytä. Ehtisinkö 11.aidalle vetämään tarpeeksi ja ohjaamaan kunnolla. Kaksi sanaa; Kyllä ehdin. Eikä Hekalla ollut pienintäkään yritystä kiertää takaa. Polkaisu 12.putkeen, 13.aidalle vastakäännös ja siitä sitten hyvällä linjalla puomille. Puomilla Heka testasi useammankin kuin 2 kertaa, jos sieltäkin voisi samalla tavalla juosta kuten A:lla. Vaan kun ei voi. Tiia tuli varmuuden vuoksi kaksi stoppausta naksauttamaan ja sitten alkoikin elosalama saamaan juonesta taas kiinni. 15-20 olikin sitten enemmän ja vähemmän hösellystä.

16.putken jälkeen persjättö ja samaa ohjauskuviota suunnittelin käyttäväni myös aidoilla 17-19 ja vielä siihen 19.aidan loppuun ennen viimeiseen putkeen vientiä. No ei toiminut. Tiiakin sanoi, että persjätöillä koiran juoksulinja sotkeentuu tosi pahasti ja oli kyllä siinä täysin oikeassa. Ei auttanut muu kuin ruveta valssaamaan. Oma kroppa ei kääntynyt aluksi lainkaan niinkuin piti ja Heka juoksi tyylikkäästi ohi. Lopulta kun aloin saada kroppaa käännettyä oikealla hetkellä, Heka ei yhtään katsonut allekirjoittaneeseen päinkään joten yksi toisto piti treenata ihan lelulla palkaten. No kyllä ne valssit sieltä aikamoisen väännön ja käännön jälkeen onnistui, mutta taistellen.

Toinen kierros olikin sitten veikeämpi, nimittäin rata suoritettiin täysin päinvastaisessa suunnassa. Mehän piirreltiin tuo järjestys vastapäivään paperille jo heti treenien alussa ja vaikka se aluksi helpolta vaikutti, ei se ollut sitä todellisuudessa. Ei todellakaan. Heti alussa tiesin olevan ongelmia tuohon putkeen irtoamisessa ja osuin oikeaan. Tiia neuvoikin jättämään Hekan eri linjaan ja polkaisemaan kunnolla. Menee kuulemma 100% varmuudella sinne. No niinhän se meni. 17.aidalle taas se kirottu valssi, 11.aidalle päällejuoksu, 8.aidan jälkeen valssi ja tuon 3.putken ajattelin leijeröidä. Ei muuten onnistunut enkä edes tiedä mistä moisen päähänpiston edes keksin. Tein sitten 5.aidan jälkeen valssin, jotta pääsin keppien toiselle puolelle. 2.aidalle takaaleikkaus ja siitä sitten tyylikkäästi loppuun. Tiia oli varmuuden vuoksi naksauttamassa A:n juoksukontaktin, jotta itse pystyin keskittymään vain radan suorittamiseen. Koiraan päin en edelleenkään saa katsoa. Hyvä kun joku on antamassa sen merkin, että meneekö oikein vai ei. Pieniä "kauneusvirheitä" oli kontakteilla sekä 1.radan loppuosuudella, mutta noin yleisesti oli kyllä varsin sujuvaa menoa ja Heka kulki kuin ajatus. Kaverin sikailunappula näkyy kääntyneen off-asentoon ja toivottavasti se myös pysyy siinä.

Tarkkasilmäiset voi havaita videolta, että alan kohdasta 1.34 min eteenpäin sotkeentua jalkoihini yhden jos toisenkin kerran, huutelen Hekalle ihan ihmeellisiä käskyjä ja kyselen satunnaisesti mihin rataa piti jatkaa. Nämä asiat vain pahenivat loppua kohti ja ihan videon lopussa näkyykin, miten teen täysillä töitä pysyäkseni pystyssä. Olin juuri juottanut Hekan ja lähdössä sen kanssa jäähdyttelylenkille, kunnes hyydyin radan reunalle. Jalat ei kantaneet, kädet tärisivät, puhe puuroutui ja silmät vaan kirjaimellisesti seisoi päässä. Hetken päästä kuulin Tiian kysyvän että onko huono olo. Sitten Juliakin ilmaantui paikalle vesipullon kanssa ja Tiia pakotti syömään suklaata. Kaikesta muusta on hämärät muistikuvat, mutta jouduin yli tunniksi istumaan ulos varjoon. Olo alkoi helpottamaan ja kun tein lähtöä, huomasin sormenpäiden olevan edelleen vitivalkoiset. Tiiakin vielä huusi perään, että vettä täytyy juoda ainakin litra ennenkuin teen yhtään mitään. En edes kotiin asti selvinnyt, kun löysin itseni sairaalasta tiputuksesta. Diagnoosina lievä hypertermia/nestehukka. Olin koko yön tiputuksessa ja pääsin tänä aamuna kotiin. Että kaikkea kanssa. Olin ollut Haukkuvaarassa jo 6 tuntia kouluttamassa ennen Tiian treenejä, mutta ilmeisesti olin muistanut juoda ihan liian vähän.

Lisäksi sain sairaalassa ollessani kuulla, että Heka ontuu ja kävelee kuulemma aivan vinossa. Siinä vaiheessa olisin ollut valmis vetämään letkut irti ja lähtemään samantien kotiin. Maltoin kuitenkin mieleni ja pidin itseni aisoissa, mutta Heka oli mielessä ihan koko ajan. Heti ensimmäisenä kotiin päästyäni syynäsin Hekan tietysti läpi ja nyt kun olen tämän päivän sitä seuraillut, ei ontumista ole ollut havaittavissa. Sunnuntain näytös oli mitä ilmeisemmin kuluttanut sen polkuanturoita ja vasemman takajalan anturaan oli tullut pieni naarmu. Lisäksi olen ajanut etutassuista ylimpien antutoiden alapuolelta karvat pois ja molemmissa etutassuissa oli hiertymät. Heka on käynyt tänään joka lenkin jälkeen tassupyykillä, olen huuhdellut sen jalat ja pessyt niitä tällä shampoolla -> Espree Tea Tree & Aloe. Lisäksi rasvaan tassut ja yöksi olen sirotellut anturoihin bacibactia. Sokerina pohjalla Heka on sitten vielä ripuloinut ja oksentanut siitä lähtien kun tulin kotiin. Ilmeisesti stressiperäistä. Alkuillasta Hekan vointi näytti menevän jo parempaan suuntaan, mutta hetki sitten jouduin tämän tekstin kirjoittamisen keskeyttämään ja kirmaamaan pihalle. Hekan kanssa ripuli ja oksentelu on todella v-mäistä sen huonon mahan vuoksi. Koiraa pitäisi paastotuttaa, jotta maha rauhoittuu, mutta eläinlääkärin tekemä hoitovirhe vaurioitti Hekan mahaa eikä sitä saisi päästää tyhjäksi - eikä varsinkaan paastotuttaa. Koira on entistä kipeämpi sen jälkeen. Ei ole helppoa ei. Olen antanut maitohappobakteereita sekä ruokaa pieninä annoksina pitkin päivää. Osa on jo pysynyt sisällä, osa ei. Oma olokaan ei ole vielä mitään kympin luokkaa, väsyttää yms mutta pääasia on että Heka tulee kuntoon. Siinä en omaa jaksamistani ajattele.

Toivottavasti saataisiin ensi yönä nukuttua molemmat.