Vauhti, irtoaminen & lukitus

Siinä pähkinänkuoressa 3.valmennuksen ydin. Ratapiirroksen näin ensimmäistä kertaa tänä aamuna ja ensimmäinen ajatus oli: "Nyt on muuten jalat ihan maitohapoilla." Ja oikeaan osuin.

Alku 1-3 oli kyllä mielenkiintoinen. Heti alussa Tiia tuli maininneeksi sen, että 95% agilityradoista alkaa aina hyppyesteellä ja se pitäisi olla niin varma, että koira hyppää/lukitsee sen, oli se lähdössä miten päin tahansa. Ensimmäiselle aidalle autopilottilukitus ja olin kyllä melkoisen yllättynyt, että pystyin menemään 2.aidan taakse ottamaan Hekaa vastaan ja se ei KERTAAKAAN tullut 1.aidan ohi, vaan lukitsi sen uskomattoman hyvin. Mutta ei siitä kovinkaan kauas porhallettu, kun kosahti putkelle vientiin. Typeränä allekirjoittanut ei muistanut linjata yhtään, vaan käänsi koiralle selän, unohti sen sinne ja mitä siitä seurasi? Kyllä, Heka syöksyi 4.aidalle ja teki sen sitten vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Oli puhetta sellaisesta ns. Y-tilanteesta (tuossakin sen näkee selvästi esteillä 1-4, niin Hekalle on alettava erillisenä tekniikkatreeninä harjoittamaan linjaan palkkaamista, koska sen tulee pysyä ohjauksessa. Kaksi kertaa otettiin tuo kohta sitten ihan palkkauksen kanssa, jotta Heka hoksasi mistä on kyse ja se olikin samantien ihan selvää pässinlihaa.

Leijeröinti 4-6 onnistui yli odotusten. Olin kylläkin itse kerran jos toisenkin auttamattomasti myöhässä ja Heka päätti 6.putken sijasta valita kepit, mutta noin yleisesti tuosta kohdasta selvittiin ihan hyvin. 7.kepeiltä poispäinkääntö osoittautuikin sitten puolestaan yllättävän vaikeaksi - se tuli jopa Tiialle ihan yllätyksenä koska Heka on hyvin handlannut poispäinkäännökset noin muuten. Heka teki salamannopean pyörähdyksen takaisin ja lähti pujottelemaan toiseen suuntaan. Tämäkin kohta piti selvittää ihan siten, että Tiia meni tuonne putken suun tienoille palkkaamaan Hekan. Tämäkään ei kovin montaa toistoa vaatinut ja se on kyllä Hekassa parasta, että jos sille jotakin alkaa opettamaan ja vielä vie sen loppuun asti, sillä on niin hyvät hoksottimet ettei sisäistäminen kovinkaan kauan kestä. Tiian mielestä Hekalla kannattaa jatkossakin käyttää sellaista lelua palkkana, missä on vinku sisällä. Se nimittäin katkaisee Hekan huomion sellaisissa tilanteissa, kun se pitäisi saada tiukasti käännettyä esim. putkeen, joka ilmeni tuossa 15-16 kohdalla. En edes jaksa laskea kuinka monta kertaa se kävi tuon nurkassa olevan aidan sieltä hyppäämässä, Tiiakin meni loppuvaiheessa leikkimään sinne seinää ja oli lähellä, ettei Heka pamauttanut koutsin jalkoihin.

Kun poispäinkäännös alkoi sujumaan, 10.aidalla tehtiin vastakäännös, jotta tuli hyvä linja puomille. Hekalla tuo vastakäännös ei mikään erityisen kaunis ollut, sillä taaskin ohjaaja oli myöhässä ja meni hieman pidemmän kaavan kautta. Mutta eiköhän sen voi onnistuneeksi käännökseksi laskea. Sitten päästäänkin omaan "lempikohteeseen" eli aidoille 12-13 - pakkovalssi-jaakotus. Kohta alkaa muodostua viha-rakkassuhde tuohon pakkovalssiin. Ei meinannut kroppa kääntyä taaskaan, ei sitten niin millään. Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja päätin, että tämähän muuten onnistuu. Edellisessä ryhmässä (olin tänään poikkeuksellisesti 2.ryhmässä) keksittiin uusi termi, mitä tuosta voi käyttää ja millä sen kropan liikkeen voisi muistaa; Egyptiläinen. Koittakaahan päätellä, mistä se tuli mieleen mutta kyllä muuten sitten kas kummaa - onnistui! Pari kertaa olin itse, taas, myöhässä ja Hekalta tippui rimat mutta lopulta se alkoi tulla jopa ihan rutiinilla ja hienosti. Pienestä on ihminen iloinen, mutta tuosta vaan olen nyt niin happy! 15-16 puinkin tuossa ylempänä ja pääsemmekin toiseen "lempikohteeseeni" tällä radalla.

Minua pyydettiin jättämään äänet tuohon seuraavaan treenivideoon, joten saamanne pitää. Itse olen nauranut tuolle vedet silmissä ja siinä varmasti käy selväksi miten Tiia pistää meidät (tai lähinnä allekirjoittaneen) ihan äärirajoille.

17 kepeille niisto ja sitten...päällejuoksu! Ette usko kuinka pelkäsin tuota päällejuoksua, takaraivossa takoi huuto: "Älä vain tallo koiran päälle!" eikä tilannetta yhtään helpottanut se, kun Tiia huutaa vieressä: "Runttaa! Runttaa! Nyt se runttaus!" Kuinka monta kertaa piti vetää syvään henkeä, että uskalsin sen tehdä. En edes muista, mutta minähän tein sen lopulta! Jee! Toinen asia olikin saada Heka tuonne 18.putkeen, joka oli sille varmasti ehkä koko treenin vaikein kohta. Mahtoi olla koominen näky kun tämä huutaa: "Putkeen putkeen!" ja Tiia komppaa vieressä: "No putkeen putkeen!" Hekalta piti vaatia tuo tilanne ihan loppuun asti ja kyllähän se sinne sitten loppujen lopuksi meni, mutta ihme kieppien kautta. Mutta meni kuitenkin. Lopussa tykkäsin taas hutiloida ja Tiia pakotti vielä kerran viemään radan loppuun asti 16.putkelta lähtien. Tämä oli ihan piipussa ja yrittää kerätä viimeisiä voimiaan kun taas kentän laidalta hän huutaa: "Ala mennä nyt!" Menen, menenhän minä. Heka irtosi viimeiseen putkeen uskomattoman hyvin ja viimeisillä voimilla tsemppasin itseni loppuun asti ihan puhtaasti! 

Tämä oli kyllä tähän astisista valmennuksista ehdottomasti parhain veto meiltä. Kunnon euforia-fiilis. Treenilistalle menee linjapalkkaukset, poispäinkäännöt kepeiltä, runttaukset (päällejuoksut) ja tuollaiset putkikuviot kuin 15-16. Hekalla on Tiian mielestä loistavat kepit, niin niitä kannattaa ehdottomasti käyttää hyödyksi. Siitä olen täysin sama mieltä. Heka oli jo kotiin lähtiessä ja jäähdyttelylenkin jälkeen silmät lurpallaan ja kotiin päästyämme se menikin suoraan nukkumaan. Hieroin ja venyttelin kaverin tuossa hetki sitten. Ei ole Hekasta hetkeen taineet mehut tällä tavalla imeytyä. Kyllä me juostiinkin, että tuntui luissa ja ytimissä. Tiia on siitä syystä ihan paras, että vaikka itse tahtoisin jonkun kohdan viedä sieltä mistä aita on matalin ja helpoin, Tiia pitii siitä kiinni että uutta kokeillaan ja rajoja rikotaan. Sellainen on meille sopiva kouluttaja.

Olen nauranut vedet silmissä ja pää kipeänä videoille, jotka Heidi tänään valmennuksessa kuvasi (kiitos!) Tiia: "Tuleeko se oksennus jo?" Ei tullut, mutta lähellä oli.