Kaikessa hiljaisuudessa - Tripla HYL

Hyvin ne lupaukset jälleen kerran piti, nimittäin messarin koiratanssikisojen piti olla tämän vuoden viimeiset skabailut. Vaan ei pitänyt, nimittäin iski mieletön kaipuu päästä kirmailemaan agilityradoille ja se hetken mielijohde menikin sitten siihen pisteeseen, että löysimme tänään itsemme Lahdesta agikisoista. Heh. En tosiaan puhunut tai kuulutellut tätä asiaa oikeastaan missään, sillä halusin kokeilla kisoissa uudenlaista lähestymistapaa.

Se on kyllä 3.luokassa kisaamisessa suurin ilo, että kolmoset kisaavat lähes aina päivän viimeisenä joten se ei tiedä kovin aikaista lähtöä. Tänään järjestys olikin melkoisen erikoinen, sillä kolmoset kisasivat saman päivän aikana (no se ei ollut se erikoisin) vaan se, että maksit aloittivat aamulla ja minit olivat päivän viimeisinä. Kaiken lisäksi kisat olivat reilusti yli ½ tuntia myöhässä, joten viimeinen rataantutustuminen päästiin aloittamaan joskus 21.15. Tuomarina kaikilla kolmella radalla oli Anne Viitanen.

Ensimmäisenä F-rata joka oli hyppäri. Ehkä eniten tällä radalla teetti töitä vaikea kepeille vienti (oli muuten melkoinen kulma) ja siihen kyllä monella koiralla kosahti, sillä putken suu oli aivan siinä vieressä tyrkyllä. Mietin pitkään vaihtoehtoja suoriutua tuosta kohdasta ja päädyin pakkovalssiin joka taisikin sitten itse suorituksen aikana vääntyä enemmän ihan normaaliksi valssiksi. En tiedä ja silloin tuli rima alas. Mutta kepeille vienti onnistui ja noin muutenkin rata sujui melkoisen jouhevasti. 7.putken jälkeen allekirjoittaneelle iski blackout, joka ei kuitenkaan kestänyt kuin sekunnin ja pari mutta silloin olin jo auttamattomasti myöhässä ja Heka hyppäsi yhden ylimääräisen aidan -> HYL. Putkella toistui taas se sama tuttu ongelma (jota ei ole muuten tapahtunut aikoihin), kun Heka jäi putken suun eteen pyörimään ja hetkihän siinä meni ennenkuin sen sinne putkeen sain. Loppurata meni yllättävän hyvin, sain valssattua missä suunnittelinkin ja lopun persjättö oli vaan aika VAU! Tässä vielä video F-radalta:


Seuraavana oli D-agilityrata, josta on hämärät muistikuvat. Rata on videolla, mutta katsotaan pystynkö edes itseäni pakottamaan katsomaan sen. Heti alussa Heka tuli keinun ohi, mutta oma mokani tuo oli kun en muistanut linjata sitä sinne tarpeeksi hyvin. Keppikulma oli jälleen todella haastava, mutta niistolla Heka haki oikeaan väliin ja suoritui siitä varsin hyvin. Myös puomin Heka juoksi kahdesti ohi ja nyt on kyllä ihan pakko rehellisesti sanoa, etten muista missä kohtaa HYL tuli mutta joku ylimääräinen aita taisi menolinjalle eksyä. Loppuradasta muistan vain sen, että oikea polveni ei enää antanut armoa ja juokseminen alkoi käydä niin vaivalloiseksi, että oli lähellä etten sotkeutunut omiin jalkoihini. Sain juuri ja juuri pidettyä itseni tasapainossa ja pysyin pystyssä loppuun asti. Kontaktit ja kepit kuitenkin onnistuivat mielestäni hyvin. A:n juoksarin kanssa jäi vähän ?-merkiksi, mutta melkoisen lailla alas asti Heka kuitenkin tuli.

Päivän viimeinen oli E-agilityrata ja tämän radan olin jo nähnyt silloin, kun medit sitä suorittivat. Olin kuitenkin tässä vaiheessa kahden vaiheilla, että pystynkö polveni kanssa enää kolmatta rataa juoksemaan. Mielessä kävi jopa se, että motitan hallilta jonkun toisen juoksemaan Hekan kanssa. Rata kuitenkin näytti sen verran kivalta, että uhkarohkeana lähdin sinnekin juoksemaan. Nyt tavoite oli vain, että polvi antaisi juosta ja että pysyisin pystyssä. Tästäkin radasta muistan vain pätkiä (videolla kylläkin on), mutta nappiin menivät oikeastaan kaikki muut paitsi kontaktit. En kerinnyt yhtään Hekaa katsomaan, mutta se oli roiskinut sekä A:n, että puomin alastulon. Loppuun mentäessä puomilla kuitenkin stoppasi, mutta keinun kaveri tuli taas ihan surutta ohi. Mitä ihmettä? Nyt ei virhe ollut linjauksessa tai omassa ohjauksessa, Heka oli vain päättänyt mennä ohi. Kyllähän se sinne uudella yrittämällä meni, mutta vähän vaivalloisen näköisesti ainakin minun silmääni. HYL tällä radalla tuli siinä kohdassa, kun Heka ei 7.aidan jälkeen tullutkaan valssiin tarpeeksi tiukasti ja se sinkosi putken sijasta suoraan tyrkyllä olevalle puomille. Kokonaisuudessaan tämä rata oli näistä kahdesta agiradasta sujuvinta, mutta olen pettynyt kontakteihin. Varsinkin keinuun.

Tavoitteet kuitenkin täyttyivät vaikka haettiinkin tripla HYL. Erityisen tyytyväinen olen noihin vaikeisiin keppikulmiin, joista Heka kuitenkin suoriutui puhtaasti. Tiian valmennuksesta sain sellaisen "kisanälän", että halusin vihdoin ja viimein päästä kokeilemaan oppimaamme itse tositilanteessa. Heka ei sinkoillut kuin päätön kana, vaan sain sen pidettyä hanskassa ja minulla oli paljon parempi tatsi siihen tekemiseen. Hyppyradalla muistin kaiken sen, mitä suunnittelin, luotin Hekaan ja siellä radalla oli niin parhautta juosta! Vähän kyllä harmittaa tuo oma polvi, jossa todettiin kuluneella viikolla limapussin tulehdus ja kyllä nyt kysyin itseltäni kahdesti, kannattaako silloin lähteä kisaamaan. Mutta hinku päästä kisaamaan oli niin kova, että yksi polvikipu sinne tai tänne. Kuitenkin ilman tulehdusta olisin saattanut pystyä parempiin suorituksiin. Never know. Edistystä on ihan selvästi tapahtunut ja viime kesän 3.luokan startteihin verrattuna tämähän oli suorastaan loistavaa. Kyllä me vielä niitä nollia tullaan saamaan.

Nyt keskityn parantamaan oman polveni kuntoon ja Hekallekin pitää varata aika osteopaatille tai fyssarille. Ollaan sitten täydessä iskussa (toivottavasti) kun Tiian valmennus alkaa 20.1. Jiihaa! En ole vielä(kään) saanut aikaiseksi tehtyä bloggausta siitä koira2013-tapahtumasta ja pitäisi kulunutta vuottakin tässä ruveta pikkuhiljaa ruotimaan. Mutta kai sitä ehtii.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti