Se on siinä - vuoden viimeiset treenit & kaverikoiravierailulla

Teen tuosta koira2013-reissusta vielä uuden, korjatun bloggauksen, sillä alkoi suunnattomasti ärsyttämään se etten osannut kirjoittaa sitä kuten halusin + kuvat tykkäsivät asettua mielensä mukaan vaikka kuinka editoin. Välillä ihan oikeasti kiroan tätä omaa ammattia.

Eilen olimme Jimin kanssa kaverikoiravierailulla vakio-kohteessamme, Väinönkadun palvelutalolla. Olimme sopineet, että laittaisimme koirille jotain jouluista huivia tms muuta päälle mutta enhän minä löytänyt Jimin tonttuasua mistään. Jouduimme olemaan ilman mitään. Vierailu oli kaikinpuolin erittäin onnistunut, Jimi sai ylimmässä kerroksessa eräältä vanhalta herralta juuri paistettua joulukinkkua syödäkseen. Palvelutalon henkilökunta oli askarrellut meille hienot kortit ja koiratkin saivat kiitokseksi herkkupussit kuluneesta syksystä. Kortissa lukee näin:
"Kaverikoiralle ja emännälle joulurauhaa...ja lämmin kiitos ystävyydestänne! T. Väinönkadun palvelukeskuksen väki." Teemme arvokasta työtä koiriemme kanssa ja ilman näitä pieniä lahjojakin, olemme erittäin kiitollisia siitä, kuinka paljon voimme koiriemme kanssa tuoda iloa niille ihmisille joilla ei ole mahdollisuutta oman koiran pitoon. Kaverikoiravierailut jatkuvat sitten uudella innolla tammikuussa.

Tänään meillä olikin Hekan kanssa vuoden viimeiset agitreenit ja tuntuu jotenkin ihan käsittämättömältä, että seuraavat treenit ovat jo vuoden 2014 puolella. Aika menee ihan liian nopeasti.

Tämmöinen rata tänään. Oikeastaan ihan sujuvaa, mutta sisältäen kuitenkin niitä kinkkisiä kohtia. Eniten radalla oli takaakiertoja sekä pakkovalsseja. Pakkovalssit kohdissa 2-3, 13-14 sekä 17-18. Hekan kanssa rata sujui yllättävän jouhevasti, oikeastaan ainoat kohdat missä jouduttiin vähän jankkaamaan, olivat 4-5 ja 12-13. 4-5 väliin suunnittelin aluksi persjättöä, mutta eihän tuon kanssa sitä ennättänyt mitenkään tekemään vaikka yritys olikin melkoinen. Päädyin poispäinkääntöön ja aluksi Hekahan teki taas sellaisia tuttuja "sieppejä", mutta kun 1-2 kertaa otin pelkkää kääntöä palkalla, niin sisäisti kyllä miten käännytään. Heka haki kepit uskomattoman hyvin ja tarkasti, se ei edes vilkaissutkaan 15.putkea. Toki ehkä vedin hiukan vastakkaisella kädellä itseeni päin, mutta sinne se vaan kepeille haki ja todella hienosti. Kepeiltä putkeen mentäessä jätätin itse liikaa, sillä olin varma ettei Heka kestä jos menen sen edelle mutta päässä takoi toisella kierroksella Tiian sanat: "Luota Hekaan, se osaa kyllä." Pystyin kuin pystyinkin jättämään Hekan suorittamaan keppejä jotta kerkesin tekemään ennen puomin alla olevaa putkea valssin. Pituudelta aidalle kääntyessä meinasin ensin leijeröidä, niin että Heka olisi kiertänyt tuolta kauimmaisen siivekkeen kautta, mutta paremmaksi vaihtoehdoksi osoittautui kuitenkin ottaa tuosta pituutta lähinnä olevan siivekkeen kautta pakkovalssilla. Pari kertaahan Heka sinkosi liian pitkälle, mutta sain sillä lelun vinguttamisella katkaistua sen huomion ja sehän kääntyi kuin kääntyikin ja minä onnistuin tekemään pakkovalssin! Myös tuo alun 2-3 pakkovalssi onnistui joka kerta. Sehän alkaa ihan oikeasti sujumaan!

Tuota 15-16 mietittiin kaikkien kanssa pitkään, että mikä olisi järkevin ohjaustekniikka käyttää sillä siinä oli erittäin suuri riski antaa koiralle suora reitti puomille. Hekan kanssa päädyttiin kokeilemaan takaakiertoa kauimmaisen siivekkeen kautta ja siitä sitten haltuunotolla (oikealla puolella) vienti 17.aidalle sylikäännöksellä. Ensimmäisellä yrityksellä olin itse vähän turhan löysä ja Heka teki jonkun ihmeellisen "polkupoikkeuksen", mutta toisella kerralla otin tiukemmin ja sehän kääntyi todella tiukasti. A tehtiin 2 kertaa ja molemmilla kerroilla Heka teki lähes täydelliset juoksarit! En sen vuoksi tehnyt tuota A:ta enää enempää, koska nuo 2 suoritusta olivat parhaita aikoihin. 20-21 aidoilla päädyin tekemään takaaleikkauksen, tuntui saavan paremman linjan viimeiselle esteelle, eli puomille. Turhan tiukkaan ohjasin Hekaa puomille vietäessä ja se ajautui putkeen muutamankin kerran. Otin tarpeeksi etäisyyttä puomilta ja hyvin Heka sen puomin loppujen lopuksi lukitsi ja teki vielä loistavan stopin loppuun! Pääpiirteittäin oikein sujuvaa menoa, muutamia pieniä aivopieruja siellä täällä mutta ne oli helposti korjattavissa.

Heidin kanssa keskusteltiin lopuksi vielä siitä, että kuinka paljon olen kehittynyt eteenpäin ohjaajana. Olimme Hekan kanssa Heidin ryhmässä viimeksi vuonna 2011 ja silloin se radalla eteneminen oli sellaista, että me vain mentiin enkä sen kummemmin miettinyt miten kannattaa ohjata ja mitä ohjaustekniikkaa kannattaa käyttää. Kunhan vain edettiin. Tänä päivänähän mietin todella tarkkaan mistä ohjaan, mistä tulee seuraavalle esteelle mahdollisimman lyhyt ja hyvä linjaus yms. Tiia on opettanut tämän taidon ja se kyllä näkyy meidän tekemisessä. Kuten jo aiemmin mainitsin, olen saanut ihan erilaisen tatsin tähän treenaamiseen ja tänään myös Heidi huomasi sen. Agilityssa ei ole koskaan täysin valmis ja se onkin parasta, että aina voi poistua sieltä mukavuusalueelta ja kehittää itseään eteenpäin. Sen vuoksi agility onkin harrastuksista se PARHAIN!

Ja loppuun hieman iloisia uutisia, tai oikeastaan aika mahtavia sellaisia. Tiia Vitikaisen tehokurssi 
Tiedättekö mitä se tarkoittaa? Kyllä, me saimme Hekan kanssa paikan Tiian valmennukseen keväälle ja se alkaa jo tammikuussa! Tämä tytön joulu tuli etuajassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti