Voihan frisbeeviidakko

Siitä on 1½ kuukautta kun hurahdin koirafrisbeehen. Laji on vienyt sekä allekirjoittaneen, mutta erityisesti Hekan täysin mennessään.

Paluuta ei ole.
Kuvat - Virpi Cato

Näiden 1½ kuukauden aikana on treenattu VÄHÄN, mutta eikö se niin menee että laatu korvaa määrän? En nyt siitä "laadukkuudesta" mene ihan täysillä takuuseen, mutta mitä olen muita frisbeeharrastajia konsultoinut, suunta on oikea. Kaiken suhteen. Eniten allekirjoittanutta mietitytti Hekan suhtautuminen kiekkoihin, ainoa asia nimittäin mihin Heka ei ole koskaan suostunut kajoamaan, on puinen noutokapula. Toki puinen noutokapula verrattuna frisbeehen, on kaksi täysin eri asiaa mutta ei tuo frisbee mikään kuminen vinkupallo kuitenkaan ole. Lähdin totuttamaan Hekaa kiekkoihin SofFlite-kiekoilla, joista olen aikaisemminkin täällä tullut maininneeksi. Kertaus on opintojen äiti; Nuo kiekot on suosittuja varsinkin aloittelijoilla ja koirilla joilla on ns. herkempi suu.

Tilanne on nyt tämä; 1½ kuukautta ja niin lajille syttynyt Heka, että nuo kiekot eivät tulee enää montaa treeniä kestämään. Minun kuuluisi pohtia tälläkin hetkellä jotain ihan muuta, kuten esim. 3 viikon päästä olevien koiratanssikisojen koreografioita ja ensi viikolla olevaa esiintymistä. Mitä sitten teen? No etsivätyötä facebookissa kysellen kokeneemmilta harrastajilta neuvoja ja kokemuksia eri kiekkojen suhteen. Mikä frisbeeviidakko. Vaihtoehtoja on monia! On heroa, jawzia ja ties mitä. Ja sitten noilta merkeiltä on olemassa versioita xtra 235, distancea, freestylea, sonic xtra 215, hyperflex ja ja ja...mistä näistä osaa sitten valita oikeat juuri omalle koiralle. Vaikeaa. Jatkan etsivätyötä tovin...ja vielä ehkä toisenkin tovin. Mikään kiirehän tässä ei ole, noilla SofFliteillä kyllä pärjätään, mutta hinku päästä kiekkoilemaan uusilla kiekoilla on niin kova...! Ja sanoinko jo, että tämä laji koukuttaa?

Hekan kanssa kiekkoilu on siinä pisteessä, että olen pystynyt yhdistämään heittojen välille muutamia helppoja freestyle-temppuja. Heka pujottelee pari kertaa jalkojen ali ja sitten heitän kiekon puolesta riippuen jompaan kumpaan suuntaan. Toinen asia mitä ollaan treenattu on se, että minä olen maassa polvillani, jompikumpi jalka suorana jonka yli Heka hyppää ja ottaa samalla kiekon suuhunsa ns. lentämällä. Olipa ymmärrettävästi selitetty. Nämä hypyt sun muut pujottelut tulee Hekalta ihan luonnostaan koiratanssin ansiosta, niihin on vain tarvinnut yhdistää kiekot ja heitot. Meille on itseasiassa tullut jo useampi esiintymispyyntö koirafrisbeen tiimoilta, mutta en vielä koe meidän sellaisiin kykenevän. 

8 kommenttia:

  1. Osaatko sanoa kuinka paljon frisbeily kuluttaa koiran kroppaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä samaa asiaa mietin minäkin monta kertaa kun aloin miettimään tätä lajia. Olen kuullut ja lukenut, että koiran ominaisuudet vaikuttaa siihen asiaan melko pitkälti, millainen lihaskunto/kestävyys koiralla on, millaisia temppuja/heittoja sillä tekee ja teetättää sekä millaisella alustalla tätä treenaa. Alustan tulee olla sopiva ja tarpeeksi pehmeä, jotta se ei rasita koiran niveliä ja tarpeeksi pitävä ettei koira liukastele tai loukkaa itseään. Paras pohja on nurmi, sillä se on luonnostaan pehmeä ja antaa tarpeeksi pitoa.

      Itse kiinnitän harjoittelussa huomiota enemmän (ohjeiden mukaisesti) pituuteen kuin korkeuteen sekä tietysti tekniikkaan. Suomen frisbeekoirat-yhdistyshän ei suosittele kopioimaan kaikkea mahdollista mitä esim. jenkeissä näkee.

      Poista
  2. Vertaisin kuluttavuudeltaan agilityyn ja suojeluun - eli siis rankka laji, toki omia erityisjuttuja pitää noihin verrattaessa huomioida (agilityä voi harrastaa kivituhkalla, mutta frisbeetä mielellään ei, koska koiran suuhun menevä kiviaines kuluttaa hampaita jne.). Hammas- ja suuvammat on aika tyypillisiä juttuja. Lähtisin harrastukseen tosi varovasti ja mieluiten alkaisin kasata freestyle-esitystä kuten kaima eli muun harrastustaustan kautta, jolloin koiralla on todennäköisesti ikää, kokemusta ja koordinaatiota. Nuorella, terveellä koiralla voi tehdä frisbeen alkeisjuttuja, mutta lähtisin etenemään jopa varovaisemmin kuin agilityssä.

    VastaaPoista
  3. Meillä on harrastettu frisbeilyä jo pari vuotta. Molemmat koirat tykkäävät siitä ihan hulluna. Hyvin maata hupovia heittoja harrastetaan. Minusta laji on hyvin vaativa ja vaarallinenkin koiran fysiikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalaisjärkeäkin voi/saa käyttää. Epäilen vahvasti, että moni mieltää frisbeilyn vaaralliseksi nähtyään esim. youtubessa videoita joissa koirat tekevät hillittömiä voltteja ilmassa, hyppäävät monta metriä ylöspäin ottaessaan vauhtia ohjaajan selän päältä. Tuollaiseen meidän ei ole tarkoitus edes pyrkiä enkä sellaisia lähde edes opettelemaan. Ennemmin treenailen ihan sitä kopittelua Hekan fysiikalle sopivilla hypyillä, pujotteluilla ja pyörähdyksillä. Jos koiran fysiikka olisi vähääkään toisenlainen, en edes harkitsisi koko lajia. Hekalla on lihaskunto ja -kestävyys melkoisen kohdillaan mutta jos ei olisi, keskittyisin ensimmäisenä noita edellämainittuja kasvattamaan ja parantamaan. Ihan yhtä lailla tuo kopittelee hulluna pallojen perässä menemään (toki pallot on tietysti pehmeämpiä), mutta ihan samanlaisia pyrähdyksiä, loikkia ja käännöksiä Heka niidenkin kanssa tekee. Pitää varmaan linkittää ne Salmen viime kesänä ottamat kuvat Hekasta tänne ja itseasiassa Salmekin itseasiassa sanoi, ettei ole ikinä aikaisemmin tavannut villakoiraa, jolla olisi noin hyvä syvien lihasten hallinta ja lihaskunto/voima noin kohdillaan kuin mitä Hekalla.

      Kaimani osasi hyvin tiivistää omatkin ajatukseni koirafrisbeestä - kiitos siitä.:)

      Poista
  4. Seuraava kirjoitus on suoraan Suomen frisbeekoirien facebook-sivuilta: "Suomen frisbeekoirien linja lajiin on ollut ilahduttavasti turvallisuus ensin, mutta mitä tämä turvallisuus tarkoittaa? Suurimmalla osalla on järki päässä ja hypyt ovat maltillisia yms., eikä meno ole yhtään niin järkyttävän näköistä kuin ulkomailla. Lajissa koira hyppii paljon. Siksi hyppyjen turvallisuuteen on kiinnitettävä huomiota. Heittotekniikka on myös olennainen osa turvallisuutta, niin hyppyjen kuin hampaiden takia. Kolmas asia turvallisuudessa on koiran kunto ja säännöllinen huolto. Huonokuntoinen koira ei yksinkertaisesti jaksa, vaan suoritus huononee heitto heitolta. Koiran huollolla tarkoitetaan säännöllistä fyssaria, hierojaa yms. Myös toistojen määrään tulisi kiinnittää huomiota."

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Kirjoitusvirheet edellisessä :D Heka onkin urheilija! Meillä toinen koira käy fyssarilla ja hierojalla jo senkin takia, että pallon perään pompatessaan venäytti olkalihaksenssa. Juoksevat päivittäin vapaana ja muitakin erilaisia treenejä on. Mutta frisbeily niille ei sovi sellaisena, kuin se esim. kilpailulajina on. Hyppivät muutenkin - en frisbiellä niitä korkeammalle innosta, kun niin hulluina sitä pyydystävät!

    VastaaPoista