torstai 31. heinäkuuta 2014

We'll help eachother stand tall - with teamwork

Uskomatonta miten nopeasti puoli vuotta loppujen lopuksi kuluukin. Tuntuu kuin oltaisiin vasta eilen istuttu yhdessä miettien tavoitteita tulevalle harjoitusjaksolle. Nyt se puoli vuotta on treenattu sekä tehty töitä niiden tavoitteiden eteen. Ihan meinaa tippa tulla linssiin kun mietin, kuinka huikeaa on ollut saada kouluttaa JATilla näinkin motivoitunutta ryhmää. Minulla oli tuon puolen vuoden ajan koulutettavani tavoitteellinen kilpailemaan aikovien/jo kilpailevien ryhmä, jossa oli jakson alussa viisi 1.luokkalaista, yksi 3.luokkalainen mutta jakson aikana yksi 1.luokkalainenkin nousi kuin rytinällä 3.luokkaan. Se taisi olla yksi jakson aikana ylittyneistä tavoitteista, joten olen koko ryhmään kokonaisuutena enemmän kuin tyytyväinen. Hieman alussa jännitti miten onnistuisin luotsaamaan ryhmässäni ollutta 3.luokkalaista (onhan minulla sieltä vasta vuoden verran treeni/kisakokemusta), mutta nyt voin sanoa jännittäneeni ihan turhaan. 

Treenit suunnittelin siten, että jokainen hyötyisi niistä omalla osa-alueellaan missä oli kehitettävää. Toivoin etteivät treenini olisi olleet pettymyksiä, mutta kaikkien mukaan tämä on ollut oikein antoisa puolen vuoden jakso. ISOT kiitokset kuuluvat koutsittavilleni Marille & Hipulle, Leenalle & Igorille, Päivikille & Pilkkeelle, Sarille & Jakelle sekä Tuulalle & Dixielle/Tialle! Tähän on hyvä päättää toistaiseksi oma koulutuspestini JATilla, uudet kuviot sekä treenit kutsuvat meitä Hekan kanssa ja keskitän tulevan syksyn/ensi kevään itseni kehittämiseen. Nyt on kuulkaa itku herkässä kun mietin tätä kaikkea. 

Nollamässyä a'la Mari & Päivikki. Meillä oli koko jakson ajan tapana tuoda jotakin mässyndeerosta treeneihin, jos joku oli onnistunut kisoissa tai näyttelyissä.  Eilen juhlittiin Päivikin & Pilkkeen tuplanollaa sekä Marin & Hipun nousua 3.luokkaan.

Eilen olin lisäksi JATin junnuleirillä kouluttamassa koiratanssia. Kävimme edellisellä viikolla muiden leirille tulevien kouluttajien sekä junnuvastaavan kanssa sähköpostien vaihtoa siitä, että leirille voisi keksiä jotain ns. "helleohjelmaa" etteivät koirat ihan hyydy. Tarjouduin Hekan kanssa esittämään koirafrisbeetä ja ihan aluksi istuimme leiriläisten kanssa alas jossa kerroin koirafrisbeestä noin yleisesti sekä tietysti siihen liittyvistä turvallisuusasioista. Itse esitys...no, näinkin vähän harjoittelevalle se meni ihan kohtuullisesti. Olen itse niin noviisi tässä lajissa kuin olla ja voi ja Hekalla tuntuu toisinaan menevän vähän yli kun en itse ole kartalla. Tarkoitus olikin lähinnä näyttää heittoja ilman mitään suurempia kikkailuja. Tiedän nyt, mitä alan seuraavaksi harjoitella. Koiratanssikoulutuksen aikana esitin leiriläisille meidän uuden HTM-ohjelman, mutta en mitenkään suunnitellusti. Miksi? Siksi, että kisat on ylihuomenna enkä aio yhtään ketjuttaa Hekalle minkäänlaisia positioita tai niiden vaihdoksia. Itselläni meinasi toisinaan pää lähinnä pyöriä kun mietin että minne seuraavaksi, mutta hienosti Heka niitä korjaili. Ylipäätään Heka oli hyvässä vireessä ja se päästi lopussa vain YHDEN haukahduksen. Freestylea en näyttänyt, sillä lähes poikkeuksetta jokainen tiesi millaista se on, joten keskityin kouluttamaan erilaisia HTM-positioita ja temppuja Hekan toimessa demokoirana. Koiratanssistakin pidin samanlaisen, pienen infopläjäyksen kuin koirafrisbeestä.

Leirillä tuli pieni aikataulu-ongelma, kun ruokailuun oli aikaa reilut puoli tuntia ja leiriläisten koirat olivat suurinpiirtein ihan piipussa. Mietin että mitä me tähän keksittäisiin, mutta sitten keksin jakaa heille pieniä vinkkivitosia agilityn suhteen joita sitten näytin Hekan kanssa. Aikaa kuitenkin oli reilusti, joten kysyin haluaisiko joku käydä kokeilemassa Hekan kanssa tuollaista viiden esteen pikkurataa, johon kuului putki, rengas ja 3 aitaa. Kun yksi rohkaistui kokeilemaan, rohkaistui toinenkin, kolmaskin, neljäskin ja loppujen lopuksi kaikki yhdeksän leiriläistä viillettivät Hekan kanssa tuon pikkuradan läpi. Jokainen sai tuntea miltä tuntuu ohjata nopeaa, irtoavaa ja esteitä hyvin lukittavaa koiraa ja Hekahan nautti. Se nautti koko sielunsa pohjasta ja lapset tykkäsivät kovasti. Uskomattoman tästä asiasta tekee se (minkä olen täälläkin maininnut) että Heka pelkää lapsia ja mistään pelosta ei näy merkkiäkään. Lapset vielä rapsuttelivat sitä ja pääsivät heittämään sille päivän lopuksi palloa. Heka oli ihan onnessaan ja niin olin minäkin. On vaan todettava, että koiraperheiden lapset ovat niin parhaita ja Hekalle tekee niin hyvää saada juuri näin positiivisia kokemuksia.

Semmoista tänne ja tosiaan. Ylihuomenna on sitten ne koiratanssikisat ja on vähän kahden vaiheilla olevat ajatukset. Toisaalta on aivan ihanaa päästä pitkästä aikaa kisakehään, mutta toisaalta tekisi mieli vaan jäädä kotiin ja unohtaa moiset karkelot. Anyway, olen päättänyt mennä ja menee miten menee. Musiikit lähetin eilen järjestäjälle (puoli tuntia ennen määrättyä aikaa kröhöm), koska en ymmärrä minkä takia oli niin vaikeaa avata tuo editointiohjelma ja muokata ne. Ohjelma ei ole rikki tms, minä olen vaan niin saamaton. HTM:ssä on uusi ohjelma ja vasta lauantaina tehdään se niinkuin on tarkoituskin. Freestyleen mietin musiikkia pitkään, mutta päädyin palauttamaan naftaliinista yhden vanhan ohjelman jota hieman muutin sisällöltään. Miten? Se selviää sitten kisaraportaasissa. Kokeilen nyt meidän osalta uudenlaista tapaa kisata ja katson miltä se vaikuttaa. Joko se on täysi floppi tai hyvä onnistuminen. Toivottavasti jälkimmäinen. Kunhan nyt mennään nauttimaan ja näkemään koiratanssikavereita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti