Olisi ehkä aiheellistakin päivittää tätä blogia sillä kaikenlaista on tehty, mutta helle on ilmeisesti pehmittänyt omia aivoja sen verran, etten meinaa saada selkeää ja omaa silmääni miellyttävää tekstiä aikaiseksi. Yritän parhaani.
Frisbee. Sillä rintamalla ollaan oltu aktiivisina. Olen ottanut työstettäväksi projektin, joka kantaa nimeä flip. Koira ikäänkuin tekee siinä sellaisen pyörähdyksen ympäri samalla, kun se nappaa kiekon suuhunsa. Tästähän on ulkomailla olemassa niitä aivan kreisejä versioita volteista sun muista, mutta me ei todellakaan sellaiseen aiota pyrkiä.
Siinä näkyy meidän kyhäelmä ja tuollaiseksi se saa minun puolesta jäädä. Katsoin youtubesta videoita oikeanlaisesta ranneliikkeestä, jolloin kiekon saa heitettyä tässä tempussa koiralle oikein. Ihan uskomatonta, että tämän(kään) tempun kanssa ei kulutettu edes kahta minuuttia kun Heka jo ikäänkuin tiesi mitä on tarkoitus tehdä. Muuten ollaan treenattu ihan vaan pelkkiä koppeja sekä pituusheittoja ja alan itsekkin yhä paremmin hahmottamaan omaa heittotekniikkaani.
Ollaan me toki muutakin tehty. Nimittäin agilitya. Tiistaina meillä piti olla treenitreffit Elinan ja Nellin kanssa, mutta ne peruuntuivat. Koska olimme Hekan kanssa hallille raahautuneet, käytettiin tilaisuus tietenkin hyödyksi ja tehtiin n. puolen tunnin mittaiset aksaoheiset. Pientä tekniikan hiomista, mm. saksalaista oikeaan suuntaan ja niistoa oikealle käännettynä. Kontaktejakin muistuteltiin. A:n juoksukontakti oli todella sievä, samaten puomin 2on 2off. Mutta keinu...meillä on nyt oikeasti keinuongelma. Heka on nyt mitä ilmeisemmin siirtänyt puomilla kokeilemansa "jos juoksen tästä vaan läpi kuin A:lla?" keinulle. Sehän teki tuota samaa puomilla jonkin aikaa, mutta siitä päästiin eroon ahkeralla muistuttelutreenillä. Nyt se sama "ongelma" tuntuu siirtyneen keinulle. Hekan keinu on ollut viime aikoina niin hilkulla muuttua lentokeinuksi - keinun pää ei ehtii juuri ja juuri osua maahan kun kaveri jo juoksee sieltä pois. Olenkin nyt siirtynyt takaisin vaiheeseen, että keinullakin pysähdytään tästä lähtien AINA treeneissä.
Torstaina pääsinkin testaamaan tätä kaikkea ihan kisatilanteessa keski-suomen kennelkerhon järjestämissä möllikisoissa. Olin itse tuomaroimassa mölliluokan, jonka radan itseasiassa "koeajoin" Hekan kanssa ennen kisaa. Heka sai rallattaa sydämensä kyllyydestä ja irroitella. Ja hienosti se irrottelikin. Puomin kontakti oli superhyvä, samoin koko rata alusta loppuun irtoamisten, ohjaustekniikoiden ja vireenkin puolesta. Pieni valkoinen kiituri oli oikein pätevä, kunnes sitten kisaradalla ne höröttimet pään päällä katosivat johonkin. Puomin kontakti oli kylläkin jälleen erinomainen, mutta se keinu. Siitä tuli lentokeinu, mitä pelkäsinkin. Asiaa korjattiin...ja korjattiin...ja korjattiin, kunnes lopulta Hekan päässä näytti palaset loksahtavan ihan oikeille paikoille. Muu rata oli jälleen enemmän tai vähemmän sähellystä, pakkovalssi ei ottanut onnistuakseen mutta ihan kivasti Heka kuitenkin irtosi eikä jäänyt mihinkään pyörimään kysyvän näköisesti. Ensimmäisellä kierroksella Heka lankesi "ansakohtaan", puomin alla olevaan putkeen kun en muistanut kääntää sitä tarpeeksi. Toisella kierroksella muistin ja eipä voi yksi ihminen olla tuollaisesta erottelusta näin onnellinen.
Tänään olikin sitten taas tosi kyseessä, kun vietettiin päivä Varkauden agikisoissa Leenan/Nemon, Marin/Hipun, Virpin/Mopon, Päivikin/Pilkkeen sekä Milman ja Pirtan kanssa. Ratoja 3.luokille oli tarjolla 3 kpl, mutta olin ilmoittanut Hekan niistä kahdelle. Tuttuun tapaani. C ja B-radan tuomaroi Petteri Kerminen, joka on meille tuttu viime kesältä ja hänestä tuli jo silloin yksi minun suosikkituomareista. C-rata oli agilityrata, joka oli ensimmäisenä. Lisään ratapiirrokset tänne, jahka Petteri ensin saa ne nettiin. Muuta en tuosta C-radasta sano, kuin että paljon oli jälleen sellaista koiran haltuunottoa ja meidän ratahan kosahti jo 3.aidan jälkeen kun Heka päätti singota piiiiitkän matkan päässä olevalle renkaalle keinun sijasta. Ensin se ihmetytti, mutta ei enää jälkikäteen koska tuossa kohdassa oli juurikin mahdollista omalla rintamasuunnalla työntää koira suoraan kohti rengasta jos oma kroppa oli vähääkään väärään suuntaan. Ja tähänhän minä sitten lankesin. Keinu oli jälleen hilkulla, mutta en tiedä menikö se lentokeinusta vai ei. Samaten A:n juoksukontakti oli siinä ja siinä ja ainoa kontakti johon olen tyytyväinen, oli puomi. Lisäksi tällä radalla oli vaikea kohta keppien jälkeen. Kaksi aitaa sivuttain vierekkäin, joista ensimmäinen kierrettiin takaa, toinen edestä ja siitä niiden välistä matka jatkui suoraan A:lle. Onnistuin vedättämään Hekaa kepeillä, jolloin pääsin ohjaamaan sen sujuvasti takaakierrolle (takaakiertopersjättö) ja siitä sujuvasti niistolla kohti A:ta. Vaikea kohta radalla, missä moni koira hyllytti tai tiputti riman mutta me onnistuttiin.
EDIT//Ratapiirrokset on lisätty, klikkaa ne suuremmiksi jos haluat nähdä tarkemmin. Vasemmalla hyppyrata ja oikealla agirata.
B-rata oli hyppäri joten ei tarvinnut kantaa huolta kontakteista. Tämä rata oli profiililtaan hieman iisimpi kuin tuo agirata. Heti alussa itselleni kehittyi joku ihmeellinen aivopieru, kun unohdin 3.aidan jälkeen tehdä valssin ja siitä sitten äkkiä takaaleikkaus muurille sekä kääntö kepeille. Onnistui kuitenkin ja Heka pelasti tilanteen hyvin. Kiire tuli myös 9.putken jälkeen, johon suunnittelin tekeväni persjätön, mutta takaaleikkaukseksi se sitten vaihtui lennosta. Ja arvatkaapa oliko jännät housuissa, kun se seuraava este oli okseri! Harvoin kukaan tekee takaaleikkausta okserilla ja olin varma, että Heka hyppää tästä johtuen 11.aidan väärin (joka mentiin siis takaakiertona), mutta pirulainen sehän irtosi takaakierrolle ihan älyttömän hyvin ja kaukaa! Hieman jäi kyseenalaiseksi 13.aita, josta saatiin 5 ja lisäksi ihan loppusuoralta tuli kielto pussilta. Rata oli kuitenkin PALJON parempi kuin tuo aikaisempi agirata eikä tuo kymppi jäänyt mieltä sen kummemmin kaivelemaan. Ylipäätään olen iloinen siitä, että varsinkin nämä hyppyradat ovat alkaneet tuon raketin kanssa sujumaan paremmin kuin agiradat. Asia oli ennen päinvastoin.
Hyppärillä ihanneaika oli 42 s ja Hekalle tuli sieltä ajaksi tuon kympin sähläyksen seurauksena ajaksi 41,25 s (-0,75) eli meidän kisauran tähän asti ehdottomasti huonoin tulos, MUTTA...ilman tuota kymppiä Heka olisi kiilannut radalla selkeään voittoon ajalla 31,75 s! Voittajan aika oli 34,27. Ihan uskomatonta. Se on minun hieno Heka joka tekee aina parhaansa, säässä kuin säässä. Päivä oli pitkä ja kuuma, mutta Leenan näyttelyteltta pelasti meidät kaikki pahimmalta paahteelta ja kaikinpuolin oli oikein onnistunut ja mukava kisareissu. Siinä autoa pakatessa eräs kanssakisaaja tuli juttelemaan ja kyselemään tarkemmin, kenen koulutetttavana me oikein ollaan sekä kehumaan Hekan takaakiertoja, irtoamista ja sen osaamista ylipäätään agilitykoirana. Nämä lämmittää mieltä ja sydäntä aina, vaikka olenkin huono ottamaan kehuja vastaan. Meidän tekeminen on tänä päivänä ihan oikeaa agilitya ja minä nautin tästä nykyään ihan eri tavalla. Ei enää nollien metsästystä pakkoasenteella, vaan hyvällä fiiliksellä ja nauttien koiran kanssa yhdessä tekemisestä. Minulla on kuitenkin aivan ihana ja mitä parhain harrastuskaveri, Tänään se välittyi myös katsojille, tuomarille ja muille kisaajille.
Ensi viikko todennäköisesti taas taukoillaan aksasta (jotain pientä saatetaan ehkä tehdä), mutta pitäisi keskittää aika ja energia ensi lauantain koiratanssikisoihin. En ole vieläkään tietoinen millaisen freestyleohjelman teen, htm:än musiikki on edelleen editoimatta että hyvinhän tässä menee. Mutta menköön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti