maanantai 19. toukokuuta 2014

Yläkaupungin yö & helteinen Heinola

Olipahan taas viikonloppu. Lauantaina olin jo perinteeksi muodostuneessa yläkaupungin yö-tapahtumassa osallisena molempien koirien kanssa. Päivällä vierähti parisen tuntia mäki-matin perhepuiston lastentapahtumassa Jimin kanssa ja illalla esiinnyin Hekan kanssa lounaispuistossa. Järjestelyjä oli parannettu viime vuodesta jolloin vannoin, etten enää koskaan ko.tapahtumassa esiinny jos informaatio kulkee noin huonosti. Nyt kaikki toimi niin järjestelyjen, tiedon kulkemisen ja musiikin toistamisen suhteen ja meillä oli käytössä SUURI hiekkakenttä missä riitti lääniä juosta. Esitys meni niin nappiin kuin se ikinä vaan voi mennä eikä haukkuakaan ilmennyt häiritsevästi. Milloinkohan viimeksi olen ollut koiratanssiesiintymisen jälkeen näin iloinen? En edes muista. Jimi oli ihan omassa elementissään lasten rapsutettavana ja sitä ei tunnu häiritsevän, silittääkö sitä yksi vai useampi käsipari.

Seuraavana päivänä meillä olikin sitten agikisat Heinolassa. Olin ilmoittanut Hekan kahdelle radalle; Hyppärille ja puolen vuoden tauon jälkeen tehtiin paluu myös agiradalle. Ratoja olisi ollut tarjolla 3 (2 agi + 1 hr), mutta koska en ollut aivan varma mitä meidän A:n juoksukontaktin kanssa tapahtuu, katsoin paremmaksi juosta vain toisen agiradan. Tuomarina oli Minna Räsänen, jonka ratoja jännitin aivan hirmuisesti etukäteen. Olen kisannut Minnan radoilla viimeksi v. 2011 silloin kun oltiin vielä 1.luokassa. Jos jo silloin rata tuntui vaikealta, mitään helppoa ei kannattanut nytkään odottaa. Tulipahan kukistettua ne turhat pelot Minnan radoista.

Hei jiihaa! Äidin läppäriltä löytyi flexitrack ja sain piirrettyä radat muistiin. Estevälit yms ei ehkä mene oikein ja joku aita saattaa vähän heittää, mutta tämmöinen oli hyppäri pääpiirteittäin. Hirmuisen paljon oli sellaista ns. vauhdin pysäyttelyä tai vähintään hidastamista, mistä en hirmuisesti pitänyt. Eihän kolmosissa ole tarkoitus lasettaa niin helposti menemään kuin esim. ykkösissä, mutta tässä oli vääntöä ja kääntöä mielestäni ihan riittämiin. Keskityin rataantutustumisessa jakamaan radan osiin ja käymään ne osat rauhassa läpi ja miettien kuhunkin kohtaan sopivat ohjaustekniikat. Mietin pitkään miten kannattaisi hoitaa tuo kepeille vienti. Ensin mietin siihen pakkovalssia, mutta tiesin sen ajavan Hekan 95% todennäköisyydellä ohi, joten päädyin ihan vain kääntämään ja keppien loppuun persjättö. Heti 4.aidalla tiukka valssi ja putkeen. 6 ja 7.aidan väliin flip (uskalsin hei käyttää sitä kisatilanteessa!) ja jälleen tiukalla valssilla putkeen. Koiralla olikin suora linja 9.aidan taakse, joten pieni tyrkkäys sinne ja 9 sekä 10.aidan väliin persjättö, joka muuten meinasi vähän valahtaa. Oikeastaan ehkä eniten miettimistä vaati kohdat 13 ja 14. Mietin 13.aidalle pakkovalssia ja viskileikkausta. Otin riskin ja tein viskin mikä johti siihen, että Heka hyppäsi ko.aidan sitten vielä takaisinkin. HYL sieltä sitten saatiin, mutta mentiin loppuun asti suunnitellusti; 14.aidalta valssilla putkeen, 15.putken jälkeen persjättö, muurille valssilla, putkeen toisella valssilla ja 22.aidalle päällejuoksu suorinta tietä maaliin. Että eipä olisi paremmin voinut mennä. Tai no, olisi jos olisin ohjannut 13.aidan loppuun asti mutta mitä menin hätäilemään. Minna sanoikin, että rata oli ikäänkuin sellainen ns. valssiharjoitus ja siltä se kyllä tehdessä tuntui. Taisin tehdä ennätyksen valssien käytön suhteen. Erittäin läheltä piti 0, mutta olin tosi tyytyväinen Hekan työskentelyyn ja siihen, miten hyvin se reagoi tiukoissa kurveissa ja käännöksissä. Eikä pienintäkään merkkiä ryöstämisestä lähdössä. JES!

Tota joo. Siirryin omalle läppärille ja tämä oli sillä välin kadottanut luonnoksesta sen agiradan piirroksen. Lisään sen jälkikäteen, mutta sitä ennen saatte tyytyä kuvattomaan selostukseen. Kieltämättä pisti vähän jännittämään ja se oli allekirjoittaneelta aika harvinaista. En ole enää vuosiin osannut jännittää kisoissa. Se mikä radalla jännitti, oli nimenomaan se A, joka suoritettiin aikalailla radan loppupäässä. Rataprofiili oli helpompi kuin hyppärillä, mutta kyllä sielläkin sai valssilla pyöriä useampaankin otteeseen. Tässäkin oli alussa mielenkiintoinen vienti kepeille, koska siinä olisi huolimattomuuttaan voinut työntää koiran suoraan puomille. Moni ottikin 2.aidalla koiran vastaan ns. ihmisnuolella, mutta meillä se ei tullut kysymykseen. Syy selviää Tiian valmennuksen videosta "pääsiäispöytä mielessä." Persjätöllä koira olisi satavarmasti hukkunut selän taakse, joten ei muuta kuin valssit kehiin. Kyllä muuten valui, miten se pystyikin valumaan noin pitkälle? No ei sillä, sain Hekan kalasteltua ja päästiin kepeille sujuvasti. 7.aidalle päällejuoksu ja jälleen päädyin 8.aidalla viskileikkaukseen, vaikka edellisellä radalla sen käyttö kostautui. Nyt muistin mielessäni ohjata loppuun asti ja siitä kunnon tykityksellä putkeen. 10.aidalle päällejuoksu, 11.aidan jälkeen valssi ja sitten radan meille ehdottomasti haastavin kohta - puomi/putkierottelu. Näitä ollaan treenattu aivan liian vähän, joten vaikka kuinka yritin puomia lukittaa, putkeenhan se Heka sujahti ja sieltä rapsahti toinen HYL. Mentiin loppuun asti kisanomaisesti nytkin, sillä A:ta oltiin tultu varta vasten tekemään. Heka yllätti täysin tekemällä varmasti tähän astisen parhaimman juoksarin A:lla ja vielä kisatilanteessa. Myös muut kisaajat sanoivat sen olleen ihan täydellinen. 20.aidalle persjättö ja siitä suorinta tietä maaliin. Olen suorituksiin ERITTÄIN tyytyväinen.

Eniten ilahduttaa se, että ne kohdat radalla joihin olisi luullut kosahtavan, onnistuivat ihan sillä tavalla kuten rataantutustumisessa suunnittelin ja molemmilla radoilla oltiin niissä nollissa kiinni. Pieniin "kauneusvirheisiin" ne sitten katosivat, mutta ne nollat on oikeasti jo ihan näpeissä kiinni. Minnakin sanoi, että Hekalla ei nollat tule jäämään ajoista kiinni ja kärkeen se kuulemma vetää kirkkaasti, kun kaikki planeet osuu kohdilleen. Hyppyradalla kerkesin nähdä Hekan ajan ajastimesta ennenkuin se nollattiin; 31,83 s (-12,17 s) eli kyllä sillä todellakin ajat näyttää kolmosissa riittävän. Ennen sinne, tänne ja päättömästi joka suuntaan sinkoileva Heka alkaa pysyä käsissä enkä itse paniikissa ohjaa ja huido ihan minne sattuu. Tatsin voisi sanoa olevan hyvä ja jotta se paranee, viskelin eilen illalla kisoista kotiin tultuani läjän uusia kisailmoja menemään. Toisella radalla ei ollut lähdönkään suhteen mitään ongelmia, tyyppi nökötti kuin tatti.

Katsokaa vaikka itse, siinä se nököttää. (C) Henri Luomala
Kiva reissu kaikinpuolin, vaikka olikin hellettä ja olin yksinäni liikenteessä. Kisapaikka oli vanha ravirata ja kisat aivan keskellä kenttää, johon aurinko paistoi ihan kirkkaan siniseltä taivaalta koko ajan. Onneksi reunalla oli varjoisiakin paikkoja ja kisajärjestäjät olivat avanneet kisaajien käyttöön lähteen, jossa koiria pystyi kivasti viilentämään.

Jimi oli eilisen kisapäivän ajan äitini mukana mökillä ja voin sanoa, että illalla täällä oli 2 erittäin väsynyttä karvakorvaa joita ei edes allekirjoittaneen iltapala saanut liikkeelle. Tänäänkin ollaan vaan huilailtu ja tehty pidemmät lenkit aamupäivällä ja illalla. Mittari huitelee melkein +30 asteessa. Kuka tilasi tämmöiset helteet näin toukokuulle?! Ei sillä, kivaahan se on että on lämmintä, mutta ei tämmöistä tropiikkia jaksa. Onneksi huomenna on reilut 4 astetta (iso ero on joo), kun ollaan Hekan kanssa mukana kennelkerhon lajiesittelypäivässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti