Mutta nyt ei ole kyse nollista, joskin kyllä nekin alkavat olla hilkulla ja pienestä kiinni. Nyt puhun Hekan A:n juoksukontakteista.
Olin maanantaina sekä töissä että kisaamassa Haukkuvaaran epiksissä. Menin paikalle hieman normaalia aikaisemmin hallin ollessa vielä tyhjillään siinä vaiheessa, jotta pystyin kaikessa rauhassa treenailemaan A:ta ihan kertausmielessä. Hekan fokus on jo paljon paremmin eteenpäin, joten appariakaan ei enää tarvita ihan joka kerta. Tehtiin ensin 2 + 2 toistoa ponnarilla molemmilta puolita ja sama 2 + 2 ilman ponnaria myöskin kummaltakin puolelta. Kaikista vaikeinta on edelleen olla katsomatta koiraan päin, mutta nyt minun oli aivan pakko vilkuilla vähäsen jotta pystyin arvioimaan naksautanko vai en. Laukka osui hyvin alastulolle sekä ponnarin kanssa, että ilman. Palkkana oli namikupin sijasta pallo, jonka heitin välittömästi eteenpäin.
Itse epiksissä kurvailtiin yhteensä neljällä radalla; Putkiluokassa (1 + 1 uusinta) sekä alokkaissa (1 + 1 uusinta.) Putkiluokkaan osallistuttiin lähinnä siksi, että Heka sai päästellä enimmät höyryt itsestään ulos. Putkiluokassa oli pelkkiä aitoja sekä putkia ja se olikin sellainen ns. rallittelurata. Ratapiirroksia en enää löytänyt, joten en ala näitä nyt sen kummemmin analysoimaan. En kyllä tiedä minkä ihmeellisen aivopierun kehitin ensimmäisellä kierroksella, kun valitsin ihan oman reitin suorittaa sitä rataa ja aivan miten sattuu. Yleensä se on Heka, joka menee omia reittejään jos en ohjaa selkeästi. Toinen rata juostiin vitosen arvoisesti läpi, tämä ohjaaja tässä näin ei muistanut polkaista tarpeeksi erästä aitaa kohti ja tottakai taitava koira meni silloin ohi.
Hekan aika putkiluokassa oli jotain 26 s ja risat päälle.
Saatte taas kestää näitä täytekuvia (kuvaaja Salla Kuikka), kun ei ole ratapiirroksia ja pelkkä teksti näyttää kovin tylsältä. Alokkaiden radalla olikin sitten se kuuluisa A sekä puomi. Meidän tavoite näissä epiksissä oli testata A:n juoksukontakti ihan kisatilanteessa. Olin jo etukäteen nakittanut apparin naksuttamaan A:lle, jotta pystyin itse keskittymään vain suorittamiseen ja pitämään fokuksen eteenpäin. Ensimmäisellä radalla jouduin kuitenkin tekemään sen itse (appari ei ehtinyt vielä paikalle), mutta aiempien treenauksien pohjalta päätin naksauttaa, heittää Hekalle pallon ja juosta ulos radalta. Ensimmäisellä kierroksella myös ponnari oli vielä apuna alastulolla. Hirvitti lähinnä se, että puomi suoritettiin ennen A:ta ja puomilla olen päättnyt pitää pysäytyskontaktin. Epäilin, että sekottaisiko Heka juoksukontaktin A:lla pysäytykseen. Puomilla se stoppasi todella hienosti molemmilla radoilla - ei pienintäkään yritystä juosta läpi tai rönsyillä. Kun lähestyttiin A:ta, nappasin naksuttimen taskusta ja...hilkulla oli, mutta Heka osui alastulokontaktille. Katsoin sen jälkikäteen videolta (kiitos kaimalle kuvaamisesta) ja se oli todellakin ihan pienestä kiinni. Toisella kierroksella tehtiin rata alusta loppuun asti kisanomaisesti, ilman ponnaria mutta avustaja oli nyt naksuttamassa puolestani. Myös toinen juoksukontakti oli hilkulla ja pienestä kiinni. En voi sanoa olevani 100% tyytyväinen näiden suhteen, se on jotain 60% kieppeillä. Haluan ihan kunnollisen kosketuksen kontaktipinnalle, en mitään hilkulla olevia. Se on näytettävä tuomarienkin silmissä selvältä osumalta. Jos jotain positiivista näissä oli, niin Heka ei kertaakaan loikannut yli. Siitä olisi seurannut välittömästi sylikyyti ulos radalta.
Tehtiin tosiaan rata sitten ihan loppuun asti ja maaliin tultiin tuloksella 5 (rima putosi) ajalla 28,33 s (26,67 s.) Tulos olisi oikeuttanut alokasluokan 1.sijaan, mutta mehän teimme radat ns. ulkopuolisena koska kisataan virallisesti jo kolmosissa. Tiedättekö miten hyvältä tuntuu nähdä tuloslistassa (vaikkakin epiksissä) pitkästä aikaa numeroita eikä sanaa HYL? Voin sanoa, että aika helvetin hyvältä. Noin kokonaisuutena epiksistä jäi onnistunut fiilis ja tätä on sitä kauan muuten etsitty. Heka pysyi kaikilla radoilla myös hyvin lähdöissä, en ole hetkeen kokenut yhtä hyvältä tuntuvia lähtötilanteita kuin nyt. Näyttää siltä, että tunnelin päässä näkyy jo pieniä valopilkkuja.
Kirjoitellaanpa tänne pitkästä aikaa myös Jimin kuulumisia. Minulle aina valitetaan siitä, että Jimistä kuulee nykyään yhä harvemmin ja että onko vanha herra enää edes elossa. Kyllä on ja hyvin kuulkaa voi. Jimin kuulumiset vaan painottuisivat melko lailla ruokaan, nukkumiseen ja lenkkeilyyn, joten ei niistä jaksa joka kerta erikseen mainita. Vaan eilen meillä oli Jimin kanssa pitkästä aikaa kaverikoiravierailu, tällä kertaa Keljon vanhainkotiin. Aikani on kulunut nyt pitkälti Hekan kanssa treenatessa sekä kisatessa ja useimmat näistä edellämainituista ovat osuneet kaverikoiravierailujen kanssa päällekkäin. Nyt kalenterista löytyi sopiva aukko. Voi pienen ja vanhan hönöjäärän riemua kun näki, että otin kaapista kaverikoirahuivin. Vierailulla Jimi olikin reipas kuin mikä ja kävi useammassa eri huoneessa vanhusten paijattavana.
Tänään Heka oli mukanani hallilla ennen koulutusvuoroni alkua. Mari tuli naksauttelemaan A:n juoksaria ja treenattiin sitä nyt ihan namikupin avulla. Tehtiin vain 2 (ponnarilla, molemmilta puolilta) + 2 (ilman ponnaria, molemmilta puolilta) ja nyt osumiset oli juuri sellaisia mitä halusin. Selkeitä eikä mitään hilkulla olevia.
Huomenna olisi taas aholaidan kentällä treenejä tarjolla, mutta en tiedä vielä mennäänkö vai ei. Toisaalta treenit ulkokentällä tulisi nyt tärkeään saumaan, sillä sunnuntaina on kisat. Palataan puolen vuoden tauon jälkeen hyppärien lisäksi myös agiradoille. Jäiks! Mutta Tiia sanoikin, että vaikka juoksareita onkin treenattu, Hekalla vie oman aikansa ennenkuin tatsi kehittyy jämäkämmäksi. Virheitä tulee ja jos se vanhasta muistista vaikka stoppaakin, se ei ole maailmanloppu. Ainoastaan yli loikkaamisesta pitää antaa seuraus; Ulos radalta sylikyydillä. Ihanaa kuitenkin päästä ulkokentälle kisaamaan ja hyvää säätäkin on luvattu, joten mikäpä sen parempi tapa viettää sunnuntaita. Lauantaina olen jälleen molempien koirieni kanssa mukana Jyväskylän yläkaupungin yö-tapahtumassa. Jimi on päivällä edustamassa Jyväskylän kaverikoiria lasten rapsuteltavana ja illalla on Hekan kanssa koiratanssiesitys lounaispuistossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti