Olisi ehkä fiksuinta kirjoitella huomenna, koska väsymyksen määrä on sitä luokkaa etteivät edes luvut riitä sitä kertomaan. Video kuitenkin latautuu tovin jos toisenkin, joten aivan hyvin voin tässä bloginkin päivittää samantien. Kyllä sitä pisti taas aamulla hieman naurattamaan, kun jo puoli kahdeksan kieppeillä auto oli käännettynä kohti Kuopiota - suunta vain ja ainoastaan ACElle kontakteja treenaamaan workshopin merkeissä. Matkaseurana meillä oli Salla ja afgaanineito Saga, jotka osallistuivat pujottelu-workshoppiin. Tiia ikäänkuin "pakotti" meidät tulemaan Kuopioon, jotta Hekan juoksu-A voitaisiin silaista siihen pisteeseen, että boxin voisi häivyttää kokonaan pois. Itse en ollut varma, että olinko tehnyt sitä täällä harjoitellessani oikein, joten kyllä kannatti lähteä sinne asti treenaamaan. Sain sen sitä mitä halusinkin.
Aloitettiin tietysti sillä, että boxi oli A:n alastulolla ja ensimmäisen workkerin aikana annettiin sen olla siinä koko ajan. Heti ensimmäisellä yrittämällä Hekahan hyppäsi boxin yli, mitä melkein osasin jopa odottaa. Heka ei kuitenkaan tehnyt tuota yli loikkaamista kuin vain ja ainoastaan sen yhden kerran, sillä samalla sekunnilla se ihan selkeästi hiffasi mitä ollaan tekemässä. Hieman oli hakemista sen oikeanlaisen laukan löytämisessä, mutta tatsi alkoi löytyä melko nopeasti. A:n alla oleva putki veti sitä enemmän puoleensa kuin rahkapurkin ja naksuttimen kanssa odottava Tiia, joten se putki piti asettaa Hekan ulottumattomiin A:n alle sumppuun. Kun radan jatkumo on Hekalle se paras asia, tottakai se silloin sen valitsee. Välissä oli n. 15 minuutin tauko, jonka päätyttyä jatkettiin heti perään toisen workkerin merkeissä. Tiia aloitti boxin häivyttämisen sillä, että se oli joka toisella suorituksella alastulolla ja joka toisella taas ei. Saatiin monia onnistuneita suorituksia tehtyä, mutta sitten Heka alkoi vanhasta muistista pysähtyä 2on 2offiin. Katsoin videolta, että se teki sen peräti 4 kertaa. Heka oli ikäänkuin tulossa alastulolle aivan oikealla tahdilla, sen laukka osui vielä kaiken lisäksi täydellisesti ja Tiia kerkesi tästäkin jo naksauttamaan, kunnes kaveri päättikin pysähtyä. Pysähtymiset jätettiin ihan täysin noteeraamatta, ei voivotella, kauhistella tai mitään muutakaan. Boxi piti ottaa toisen workkerin lopussa uudelleen käyttöön jokaiselle suoritukselle, jotta Heka pääsi uudelleen jyvälle mitä oikein oltiin tekemässä. Lisäksi Tiia huomasi, että Heka selvästi himmaili alastulolla kun ohjasin oikealta puolelta. Sitä siinä sitten lopuksi yhdessä pohdittiin ja Tiia pyysi meitä vielä jäämään kolmanteen työpajaan. Oli kyllä hyvä että jäätiin, itselleni jäi suoraan sanoen hieman paskan maku suuhun noista pysähdyksistä ja himmaamisista niin ei oltaisi voitu jatkaa omatoimiharjoittelua ollenkaan. Heka sai ennen viimeistä työpajaa tunnin lepo ja -mietintätauon, kunnes homma pääsi jatkumaan.
Viimeisen workkerin aikana boxia häivytettiin entisestään ja silloin Heka alkoi saada tatsista ihan kunnolla kiinni. Se ei enää stopannut kuin yrittämällä yhden kerran, mutta sitten löytyi oikea tahti. Ohjasin sekä vasemmalta, että oikealta puolelta ja välillä putken ja välillä aidan kautta sekä satunnaisesti otettiin ihan vain pelkkää A:ta. Tiia totesi Hekan olevan melko herkkä, sillä kun se tekee jotain väärin, se ei automaattisesti lähde itse asiaa korjaamaan, vaan sille pitää tarjota jonkinlainen muu mahdollisuus korjata asia. Esimerkkinä vaikka nyt tuo stoppi. Jos se tapahtui minun ohjatessa oikealta puolelta, asian korjaamiseksi A otettiin uudelleen niin, että itse ohjasin vasemmalta puolelta. Melkoista. Lisäksi Hekan focus on todella paljon allekirjoittaneessa, mikä näkyi varsinkin alussa kun se namikupin sijasta katsoi mieluummin minua. Focus pitäisi saada eteenpäin ja loppua kohden sehän muuten parani. Itse en saanut katsoa koiraan päinkään kun se suoritti kontaktia, olisin katsomalla luonut siihen enemmän painetta ja himmaaminen olisi jatkunut. Ei ole muuten helppoa olla katsomatta siihen koiraan. Sitä vain vaistomaisesti haluaa katsoa, että onnistuuko se kontakti vai ei. Tiia kuitenkin sanoi, että hän on siellä sitä varten naksuttimen ja namikupin kanssa antamassa koiralle palkkion onnistuneesta suorituksesta ja jos naks kuuluu, silloin meni oikein. Jos ei, silloin meni väärin. That's it. Hän valmentajana huolehtii asiasta. Siinä tunnin lepotauon aikana mietin, miksi Heka etenee paljon paremmin vasemmalta puolelta ohjatessa ja silloin tapahtui lamppu syttyi-efekti. Kun olin käynyt itse tuota juoksaria treenaamassa, olin aina juossut vain vasemmalta puolelta. Kröhöm. "Miksi sä niin pöllö olet?" oli Tiian tokaisu tähän asiaan. Ei olisi paremmin voinut sanoa. Workkerien lopuksi Heka teki onnistuneita ja hienoja toistoja kisakorkuisella A:lla, ilman boxia. Kisoihin saatiin hyväksyntä myös agiradoille.
Miten tästä eteenpäin? Hekan kanssa pitäisi ennen kisoja käydä tekemässä ainakin 5 + 5 onnistunutta juoksaria sekä boksin kanssa, että ilman ja vaihdellen molemmilta puolilta. Ihannetilanne olisi, että juoksarin voisi joku naksauttaa joko ratatreeneissä tai epiksissä. Mietinkin, että Haukkuvaaran epiksissä 12.5 olisi siihen aivan loistava tsäänssi ja käytän kyllä tilaisuuden hyödykseni. Epiksissähän ei ole niillä sijoituksilla tai tuoksilla (ainakaan meille) sen kummempaa merkitystä ja nyt on tärkeämpää saada harjoiteltua tuota juoksaria ihan radan osana/kisatilanteessa. Olen kuitenkin tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen.
Koska päivä venähti Kuopiossa 2 tuntia pidemmäksi, kaaduttiin Hekan kanssa suorilta jaloin sänkyyn kun päästiin kotiin. Olin lupautunut menemään illalla nelikymppisynttäreille Maijan, Jennan ja koirien kanssa esiintymään mutta Heka oli sen verran rättipoikki, että koin oikeaksi ja parhaimmaksi vaihtoehdoksi jäädä esityksestä pois ja antaa koiran levätä. Tiiakin sanoi, ettei Heka varmana jaksa mihinkään noiden treenien jälkeen lähteä. Oikeassa oli. Vielä kun Heka sen verran jaksaisi tuolta itsensä kammeta ylös, niin voisin sen hieroa sekä venytellä ja mennä sitten itsekkin unille. Kertakaikkiaan aivan loistava päivä ja parasta ässäporukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti