Kennelkerhon avoimet agilityharjoitukset käynnistyivät eilen ja olen siellä jälleen satunnaisina torstai-iltoina kouluttamassa. Jatkoryhmässä kouluttajan/kouluttajien on mahdollista harjoitella myös oman koiran/koiriensa kanssa ajan salliessa. Itseasiassa sovittiin Jessin kanssa tärskyt kentälle jo hieman yli neljäksi, jotta pystyttiin rakentamaan sekä kokeilemaan möllikisoihin suunnitellut radat ennen koulutusten alkua. Heti alussa piti ottaa käyttöön varasuunnitelma B, sillä puomin ylösmenon rautapiela oli ihan ihmeellisesti vääntynyt. Siinä sitten tovi jos toinenkin yritettiin sitä pielaa suoristaa, tuloksetta. Puomi oli pakko vaihtaa ja päädyin ottamaan tilalle yhden aidan ja pöydän. Kyllä sai taas juosta, joten se puomi olisi ollut enemmän kuin parempi vaihtoehto.
Ratahan oli meille melkein koko ajan yhtä suoran paahtamista ja pieniä huolimattomuusvirheitä sattui. En sen kummemmin ala tässä selostamaan mitä tehtiin ja mihin kosahteli, ettei ihmiset vaan saa pienintäkään viitettä siitä, mitä rata pitää sisällään. Heka kulki hyvin, that's it. Jatkoryhmässä treenailin Hekan kanssa lähinnä tekniikkaa; Niistoja, vetoja, liikkuvaa valssia ja kepeille tiukkaa sylkkäriä/poispäinkääntöä. En tiedä kuvittelinko vai näinkö omiani, mutta jotenkin tehdessä tuntui että Heka kulki hitaammin. Kepeillä vauhdin hidastuminen oli kuitenkin selkeästi havaittavissa. Epäilen hidastumisen johtuvan erilaisesta alustasta. Hekan kanssa on koko talvi ja kevät treenattu vain Haukkuvaarassa ja siellä se liikkuu kaikista nopeiten. Jos ihan totta puhutaan, minun puolestani tuo saakin "vähän" maltillisemmin juosta ja kun vertasin Hekan valmennusvideoita viime kesän ulkokisavideoihin, kyllä se selvästi hieman hitaammin menee ulkona. Tuli vain vähän yllätyksenä, mutta onneksi ei ole sen ihmeellisemmästä kyse. Jospa meillä olisi jotain toivoa kesän kisakaudella. Taitaa olla vaan sitä omaa toiveajattelua. Kenkien kanssa en ole ihan sinuit ulkokentällä. Tuntuu kieltämättä vähän oudolta kun pohjassa on sellaiset kuminappulat kun olen toistaiseksi juossut ulkokisoissa vain sileäpohjaisilla kengillä. Mutta better get use to that. Lueskelin tuossa aikani kuluksi agilityihmisten kokemuksia eri kengistä erilaisilla pohjilla ja melkein vähintään joka toisella on keinonurmelle ja kivituhkalle eri kengät. Mutta olkoon nyt. Olen näihin kenkiin enemmän kuin tyytyväinen ja en ainakaan toistaiseksi koe tarpeelliseksi hankkia toisenlaisia kenkiä vain eri alustan takia. Ehkä joskus tai sitten ei.
Niin ja siitä hidastelusta. Pakko kyllä sanoa, että olen melko "hysteerinen" kyttämään Hekan liikkeitä ja sen liikeratoja. Olen tainnut siitä mainita tänne aikaisemminkin. Huomaan pienetkin poikkeavuudet sen kropassa. Äiti sanoikin eilen:
"pakko sanoa, että kyllä se Hekan niin hyvin tunnet kun kaikki sun arvaukset sen pienistäkin lihasjumeista tai niskan liikkeistä on osuneet oikeaan. Ennen olin vähän huvittunut, mutta en enää. Tuo koira on sun toinen mieli." No, niin se kyllä kieltämättä on. Ennen äitini saattoi oikeasti nauraa kyttäämiselleni ja syynäilyille, mutta on ilmeisesti laittanut merkille että osaan lukea koiriani - elänhän minä niiden kanssa 24/7.
Koska tästä bloggauksesta olisi tullut kovin tylsän näköinen ilman kuvia, heittelin siihen Sallan ottamia kuvia Tiian valmennuksesta. Kuvia on olemassa reilut 80 ja todennäköisesti aina silloin tällöin viskaisen yhden tai kaksi blogin puolelle, jos joku teksti on jäämässä ilman kuvia ja agilitykuvat sopivat aiheeltaan siihen. No, meidän elämään ei muuta nykyään tunnu edes mahtuvan kuin agility. Kaikki kuvat on ottanut Salla Kuikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti