Heihei vuosi 2021 - Tervetuloa 2022

Hyvä näin vuoden ensimmäisen kuukauden loppupuolella havahtua siihen, että jaahas, sille blogillekin pitäisi tehdä jotakin. Lähdin palastellen liikkeelle odottamalla inspiraatiota ja päivitin kalenterin huhtikuun loppuun saakka tuonne sivupalkkiin. Blogin kohtalo on pyörinyt mielessä jälleen kerran ja väkisinkin tulen tämän tästä miettineeksi, että onko aika ajanut blogien ohi ihan oikeasti? Sitten kun menen katsomaan tilastoja, näen että kyllä täällä edelleen lukijoita on riittänyt. Fakta on kuitenkin se, että aktiivisin päivittely omalta osalta tapahtuu edelleen meidän instagram-tilillä ja toisinaan jopa ihan reaaliajassa. Kuitenkin instagramissa tekstimäärä mm.feedjulkaisuissa on rajallinen ja välillä itselläni olisi enemmän asiaa kuin mitä tila siellä riittää.

Ajattelinkin tehdä jatkossa blogin suhteen niin, että kun julkaisen instagramissa jotakin mikä liittyy meidän treeneihin, arkeen, kehonhuoltoon yms eikä tekstitila siellä riitä, tulen kirjoittamaan asiasta tarkemmin tänne näin. Sillä tavalla saan pidettyä blogin edelleen aktiivisena ja on tämä sen verran rakas itselleni, etten koe tarvetta luopua tästä kokonaan.

Vuosi 2021 oli ja meni. Sille vuodelle asetin vain yhden tavoitteen ja se oli tavoite olla lupaamatta yhtään mitään. Siinä todentotta onnistuin ja samaa ohjetta aion noudattaa myös vuonna 2022. Elämä on huomattavasti stressivapaampaa ja rennompaa, ainakin minulle. Vuosi 2021 kuitenkin mullisti meidän elämän, monessakin asiassa. Syke joutui kuin joutuikin lopulta käymään läpi molemmat polvileikkaukset ja osa vuodesta kuluikin niistä toipuessa ja kuntoutuessa. Siinä ihan huomaamatta kun kuntoutin Sykettä erityisesti ensimmäisestä polvileikkauksesta oma mielialani alkoi kohota. Näin jälkikäteen olen miettinyt, että ehkä niiden polvileikkausten syvempi tarkoitus olikin pysäyttää elämä hetkeksi = ihan kaiken osalta. Minun ei tarvinnut miettiä mitään muuta kuin Sykettä, Hekaa ja itseäni. Vaikka koiraharrastus oli ja tulee aina olemaan osa minua, teki hyvää olla kaikesta sivussa vaikka se aluksi kieltämättä hirvitti. Nyt sitten onkin tuntunut sitäkin hienommalta, kun olemme päässeet Sykkeen kanssa palaamaan takaisin harrastuskentille. Aloitimme seuramme itsenäisessä hoopersryhmässä ja treenejä onkin nyt takana ensimmäisen kuukauden verran, kaikki on mennyt oikein hienosti. Vielä ne polvet kuitenkin henkisesti haittaa tämän omistajan pääkoppaa, vaikka mitään syytä huoleen ei enää ole. Nyt pitäisi vain orientoitua siihen, että polvista ja pelosta niihin liittyen voi päästää irti.

Joulukin oli ja meni, sen vietin tänä vuonna perinteistä poiketen koirien kanssa yksin. Varasin nimittäin jo vuosi sitten meille joululoman Lapista, tarkempi lokaatio oli Saariselkä ja tuo reissu ylitti täysin kaikki ennakko-odotukset. Se Lapin hiljaisuus ja rauha on jotain sellaista, mikä pitää jokaisen itse kokea jotta sen voi oikeasti uskoa. Samaten se puhdas lumi ja ilmasto. Iso osa sydämestä jäi sinne sieltä lähtiessä, mutta tulen aivan varmasti palaamaan sinne vielä joskus. Kaikista hauskinta oli se, kun turisteja huvitti suuresti molempien koirien tossut.

Vuosikin vaihtui perinteistä poikkeavissa merkeissä, työn parissa. Olin nimittäin pitämässä Dagsmarkin illallisbuffettia koirille Vantaalla, Clarion Aviapoliksessa happy dog 2021-tapahtumassa. Vuoden vaihtuessa käytiinkin sitten katsomassa miltä näyttää Helsingin ilotulitus - minä ja äitini. Heka ja Syke jäivät hotelliin nukkumaan.

Muutoin vuoden ensimmäinen kuukausi on kulunut pitkälti töiden parissa sekä opetellessa siihen elämään, että minulla on jälleen koira jonka kanssa voin harrastaa. Sekä minun, että Sykkeen kohdalla olemme keskittyneet peruskunnon kohotukseen - Tarja pitää huolen Sykkeen kehonhuollosta ja Sini tämän omistajan. Kalenteri täyttyy pikkuhiljaa lisää, mutta silti mitään kiirettä tässä ei ole missään nimessä tarkoitus pitää. Tammikuu onkin pitkälti koostunut maltillisista treeneistä, uinneista lämminvesialtaassa ja lisäksi Heka ja Syke ovat molemmat käyneet faskiamanipulaatiossa. 

Helmikuussa laitetaan sitten uutta vaihdetta silmään ja seuraavat stepit etenemiselle on kirjattu kansien väliin.

Vieläkin kiireisempi elokuun loppupuolisko

Jos elokuun alkupuolisko oli kiireinen, ei loppupuolisko ollut yhtään sen vähemmän kiireisempi. Kahtena peräkkäisenä viikonloppuna olin itse pitkästä aikaa mätsärituomarina. Ensimmäisenä viikonloppuna vastuullani oli arvostella pienet pennut sekä pienet aikuiset koirat ja toisena puolestaan isot aikuiset koirat. Voin lämpimästi suositella tuomaripestiä kaikille, jos sellainen mahdollisuus eteen tulee. Se on hirmuisen antoisa, mutta toki myös haastava tehtävä. Ainakin minulle itselleni, kun haluaisin palkita kaikki.

Noiden mätsärituomarointien välissä pidin myös elämäni toisen hooperskoulutuksen Kangasniemellä. Itseasiassa kyseessä oli koirieni eläinlääkäri ja hänen paimennusharrastajakaverinsa. Hoopersissahan lajin ydin ja filosofia pohjautuu koiran ajattelu -ja kuuntelutaitoihin, samoja elementtejä hyödynnetään myös paimennuksessa ja uskommekin, että nämä kaksi tulevat tukemaan toisiaan tulevaisuudessa tosi hyvillä tuloksilla. Sykekin pääsi tekemään tässä yhteydessä lyhyen demotreenin. Koska Heinoloiden residenssi ei olisi mitään ilman Teppoa, itse Herra Hyväntuulea, päätti tämä virtuoosi tulla hieman kuokkimaan ja siitäkös se riemu repesi.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna hypättiin kiskojen päälle ja matkustettiin Helsinkiin. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään koiriin liittyvä reissu vaikka ne olivatkin mukana, vaan ihan puhtaasti syntymäpäivälahja tälle kaksijalkaiselle minulta itselleni. Vietettiin päivä Linnanmäellä yhdessä ihanan ystäväni, Suvin, kanssa. Pyörittiin laitteissa menemään mikä ehdittiin ja päivän suurimmat naurut tarjosi päävoitto Linnanmäen legendaarisesta sipsipelistä. Olipahan näky roudata 3kg:n sipsisäkkiä seuraavana päivänä junalla kotiin.

Tässä kaiken kiireen ja härdellin välissä ennätin myös itse käydä oiottavana Sinin osaavissa käsissä. Siinä olikin työstettävää sitten viime kerran ja luulen, että tämän kuun hoidossa krenkkaa ilmenee vielä tätäkin enemmän. Sen verran on pitänyt kiirettä. Minä kun luulin, että syyskuun alettua pahin sinkoilu alkaa helpottaa...päinvastoin. Elämä pitää kiireisenä tässäkin kuussa. 

Paluu sorvin ääreen

Koin viime viikolla melkoisen ihmetyksen tutkiessani blogini analytiikkaa. Jostain syystä blogger ei ole enää aikoihin antanut ilmoituksia blogiteksteihin jätetyistä kommenteista. Ennen se ilmoitti ja viimeisen vuoden aikana olen näin ollen olettanut, että aika on ajanut kultaisimpien blogiaikojen ohi. Näin varmasti jollain tasolla onkin, mutta sitä analytiikkaa tutkiessani selvisi, että täällä on peräti 332 kommenttia odottamassa hyväksyntää! Apua! Olen jo vuosia sitten muuttanut blogin kommentoinnin sellaiseksi, että vain varmennettu henkilö voi niitä jättää ja lisäksi kommentit eivät tule suoraan näkyviin, vaan minä itse moderoin ne vastattuani näkyviin.

Suuret pahoittelut teille kaikille, ketkä olette kommentteja jättäneet ja ehkä ihmetelleekin miksi se Tiina ei vastaa. Harmikseni suurin osa viesteistä oli melkoisen ala-arvoisia ja niiden vuoksi olen joutunut tekemään jatkotoimenpiteitä. Jatkossa tarkistan blogikommentit viikottain manuaalisesti ja tästä lähtien lupaan myös vastata.

Kesäloma on nyt lusittu ja olen palannut sorvin ääreen. Loma oli oikeastaan tänä kesänä selvästi lyhyempi työpaikan vaihdoksesta johtuen, mutta en valita. Sain omasta mielestäni nollattua riittävästi ja kaikki sosiaalisen median kanavanikin pidin itseltäni suljettuna useamman päivän ajan. Lomailun ensimmäinen pätkä vietettiin Tampereella. Majoituttiin Sokos Hotelli Villassa. En muista koska olen viimeksi nukkunut katkeamatta yli 9 tunnin yöunia ja siihen päälle vielä lähestulkoon 3 tunnin päiväunia. Se kertoo itselleni siitä, että keho ja mieli eivät ole vielä(kään) tasapainossa ja saa nähdä kuinka kauan tämä parantuminen viime vuodesta oikein vie.

Kotikulmilla ehdittiin pyörähtää oikeastaan yhden mökkivisiitin ja Sykkeen luonnetestin verran, ennen kuin mentiin taas.

Loman toinen puolisko suuntautui Helsinkiin ja siellä yövyimme meidän vakiopaikassa, Sokos Hotelli Triplassa. Laitoin jo meidän instagram-tilille positiivisen asiakaskokemuksen Triplassa yöpymisestä koirien kanssa ja mikä siitä teki niin erityisen. Mutta kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, koirat nauttivat tästä täysin siemauksin. Triplassa toistui sama kaava nukkumisen suhteen kuin Tampereella, kyllä teki aamuisin tiukkaa nousta valmiiseen aamupalapöytään.

Oli oikein ihana loma ja kaikki tuli kyllä enemmän kuin tarpeeseen. Nyt sitä sitten aletaankin valmistautua syksyn töihin ihan kunnolla, joka tulee olemaan meillä Dagsmarkilla todella vauhdikas eikä SporttiRakkikaan sen varjoon tule jäämään. Elokuu tulee koostumaan pitkälti töistä, hooperstreeneistä, tuomaroinneista, äitini kuusikymppisistä, toisesta Helsinkireissusta ja SporttiRakin historian toisesta tiimimiitistä. Tämä ko.tiimimiitti on edessä jo ensi viikonloppuna ja voitte vaan kuvitella, miten fiiliksissä siitä olen oltuani koko kevään sekä alkukesän poissa harrastuskentiltä kuntouttaessani Sykettä. Toki syksyllä on tiedossa myös oikean polven leikkaus, mutta siihen on vielä reippaasti yli kaksi kuukautta aikaa.