Mikä sinulle koiranomistajana määrittelee hyvän hoitotuloksen?

Yhteistyössä: Koirauimala AquaBarks

Koirien kehonhuolto koostuu monesta pienestä palasesta. Heti ensimmäisenä puhuttaessa ko.asiasta monella tulee mieleen hieronta, fysioterapia ja/tai osteopatia. Olen yhdessä aikaisemmassa blogitekstissä tullut maininneeksi, että Hekaa ja Sykettä on kaikkien näiden vuosien aikana hoidettu edellämainittujen hoitomuotojen lisäksi myös kraniosakraaliterapialla ja viimeiset puolitoista vuotta faskiamanipulaatiolla. 

Kehonhuoltoon kuuluu paitsi kropan säännöllistä huoltamista, niin yhtä lailla siihen vaikuttaa mm.liikunta, ravinto, elinolosuhteet, riittävä lepo sekä ennen ja jälkeen treeni/kisasuoritusten tapahtuvat lämmittelyt sekä jäähdyttelyt.

Minua itseäni on aina kiehtonut koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi ja miten nämä kaikki edellämainitut, pienet palaset nivoutuvat yhteen sekä miten ne vaikuttavat mihinkin osa-alueeseen. Koirieni terveyttä ja hyvinvointia seuraa eläinlääkäri ja ainoa, Suomessa pieneläinten vesikuntoutukseen erikoistunut koirahieroja. Itseasiassa AquaBarksin molemmat yrittäjät ovat opiskelleet vedessä tehtävää kuntoutusta kattavammin ja laajasti kuin suurin osa Suomen eläinfysioterapeuteista. Minusta itsestäni ei koskaan tule eläinlääkäriä, koirahierojaa eikä eläinfysioterapeuttia, mutta silti minulle on ensi-sijaisen tärkeää ymmärtää lihashuoltoon liittyvistä asioista. Kyseessä on kuitenkin elävä olento, jonka hyvinvointi on minun käsissäni ja varmasti meistä jokaisen tavoite on pitää koiristaan parasta mahdollista huolta sekä tarjota niille ensiluokkaista hoitoa. 

Koirien lihashuollon ja kuntouttamisen kenttä on todella laaja. 

Mistä sitä sitten oikein voi tietää, että mikä on juuri sille omalle koiralle se paras hoitomuoto kun niitä on niin monia?

Lyhyesti: Jos jokin hoitomuoto pitäisi kunnossa vain hetken aikaa ja sen jälkeen koira vetäisi jonkin ajan kuluttua uudelleen jumiin, alkaisivat omat hälytyskellot soida ja miettisin miksi tämä ko.hoitomuoto ei toimi eikä koira saa lihasta vaikka kuinka tekee kotiharjoitteita. Minä haluan koiranomistajana olla kartalla siitä, että mitä koirilleni milloinkin tapahtuu miksi asiat tehdään näin eikä noin. Minulle kerrotaan ja perustellaan, että miksi nyt ehdotetaankin vaikka sillä eläinlääkärillä käymistä ja sama toisinpäin. Silloin kun tieto Hekan spondyloosista selvisi, meidän oma eläinlääkäri, Suvi, ohjasi samantien Tarjalle AquaBarksiin ja totesi, että siellä on Hekan selän tukemiseksi parhaimmat mahdolliset osaajat. Kun koirieni terveyttä ja hyvinvointia seuraa useampi silmäpari omalla asiantuntemuksella, heillä kaikilla on ajankohtaisin tieto olemassa puolin sekä toisin ja hoitoketju on käytännössä täydellinen. 

Minulle itselleni yksi kauhistuksen aihe on ollut Sykkeen kuntouttaminen polvileikkauksista. Olin lukenut kokemuksia siitä, että kuntoutus tulee olemaan todella pitkä ja vaikea. Kunnes Tarja sitten palautti noista kauhukuvista maanpinnalle ja sanoi: "Sen ei kuulu eikä tarvitse olla sellainen. Kun me teemme asiat tavalla x ja y, Syke on tikissä kunnossa kun 3 kuukautta on kulunut." Näin todellakin kävi. Sain jokaisella hoitokerralla perustelut siitä, minkä vuoksi esim. kävelyiden pituutta kannattaa reilusti lyhentää, mihin sillä pyritään ja ennen kaikkea: miksi. Faskiamanipulaatio hoitomuotona vaikuttaa suoraan koiran omaan kykyyn lähteä tuottamaan voimaa. Se onkin mitä parhain hoitomuoto sellaisille koirille, joilla on tuki -ja liikuntaelimistöön kohdistuva vaiva tai sairaus. En kokenut kuntoutusta pitkänä tai vaikeana, päinvastoin. Se avasi silmäni siitä, että kuntoutus on käsitteenä laaja-alaista toimintaa ja ymmärsin koko ajan mitä koiralleni tehdään ja...miksi. Vaikka en olekaan ko.alan ammattilainen, minulle on erittäin tärkeää se että todella ymmärrän asioista mitkä liittyvät koirieni lihashuoltoon. AquaBarksissa näin on todellakin tapahtunut.

Kesällä Syke teki jonkun verran vesikävelyä kahluualtaassa vasemman polven kuntoutuksen aikana. Tarja kyseli aina tarkasti, että onko Syke kävellyt pelkästään suoraan vai myös ympyrää ja kumpi jalka on ollut sisäkaarteen puolella. Tämän tiedon perusteella hän kertoi mitä kannattaa muuttaa ja jälleen ennen kaikkea: miksi. Se ei nimittäin ole ihan sama miten se koira sitä vesikävelyä tekee, oli se sitten vesijuoksumatolla tai siellä kahluualtaassa. Täysin samat asiat pätevät uintiin, koiran kehon tilanteesta kertoo paljon mm. hännän asento. Siksi AquaBarksissa koirat eivät ui keskenään altaassa ilman valvontaa, vaan uintia ohjaa aina koirien uintiin ja/tai vesikuntoutukseen kouluttautunut uintivalmentaja. Itsehän olen alkanut kuvata koirieni uintia AquaBarksilla actionkameralla, millä pääsen pinnan alle jotta näen omin silmin mitä veden alla tapahtuu. Voin aina reilusti kysyä jos jokin asia koirieni hyvinvoinnissa mietityttää ja mitä voisin itse arjessa tämän asian tiimoilta huomioida - se koskee niin eläinlääkäriä kuin koirieni hierojaa.

Nämä kaikki yhdessä määrittävät minulle sen, mitä tarkoittaa todellakin hyvä hoitotulos. Tulokset koirieni hyvinvoinnista puhuvat puolestaan. Tämmöinen maallikkokin ymmärtää koiriensa lihashuollosta pintaa syvemmältä, osaa tiedostaa miksi asioita tehdään tavalla x eikä y, ne perustellaan ja ennen kaikkea...MIKSI NÄIN TEHDÄÄN ja näen nämä perustellut asiat siellä arjessa. Minulla on koko ajan olemassa ajankohtaista tietoa koirieni hyvinvoinnista ja se on ehdottomasti tärkeintä.

Erittäin kiireinen elokuun alkupuolisko

Siitä on muuten KAUAN, kun arki on edellisen kerran pitänyt kiireisenä. Taitaa mennä jopa aikaan ennen koronaa. Edellämainittu ei suinkaan ole vielä ohi ja odotan parhaillaan toista rokotetta, mutta tässä kuussa olen saanut oikeasti taas maistiaisia siitä elämästä mikä tekee kaikesta itselläni normaalin arjen.

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna koitti odotettu ja historian toinen SporttiRakin tiimimiitti, minne minutkin oli kutsuttu mukaan. Kun on ollut lähes neljä kuukautta sivussa koko koiraharrastuksesta ja pääsi taas nauttimaan siitä yhdessä tekemisestä ja fiiliksestä, ei ole mitään parempaa. Pidin ko.viikonloppuna myös elämäni ensimmäisen (en suinkaan viimeisen) hooperskoulutuksen omalla estekalustollani ja palaute siitä kaikesta oli hurjan hyvää. Myös Syke pääsi tekemään polvileikkauksen ja kuntoutumisen jälkeen pidempää treeniä ja Heka kävi availemassa hajunystyröitään erään tiimiläisen pitämissä nw-treeneissä. Oli kieltämättä paras viikonloppu heittämällä pitkään aikaan.

Kuva - SporttiRakki

Heti tiimimiitin jälkeisenä päivänä oli vähintäänkin yhtä mielenkiintoisia juttuja tiedossa. Pääsin nimittäin vihdoin ja viimein päiväksi vierailemaan ja tutustumaan nykyisen työpaikkani, Dagsmark Petfood Oy:n tehtaaseen Loimaalla missä omien ja monien muiden koirien sekä kissojen ruuat valmistetaan. Heka ja Sykekin olivat mukana, vaikka niiden näkökulmasta katsottuna päivän sisältö oli ehkä hivenen tylsä. Ei muuten mene enää kauan, kun yksi suurimmista asiakastoiveista toteutuu: Kauan toivottu sekä pyydetty energiaruoka on ihan kohta teidän kaikkien saatavilla.

Reissurupeaman jälkeen ollaan viihdytty kotona oikein mielellämme ja joitakin ajanjaksoja myös mökillä. Sykkeen kanssa on treenattu 1-2 x viikossa ja nyt ollaan keskitytty vahvistamaan sille haasteellisia asioita, joita hoopersissa sille on ollut ohjaajasta poispäin kääntyminen. Tulosta alkaa selvästi näkyä ja jotenkin tuntuu siltä, että Syke on kehittynyt ajattelutasolla polvileikkauksen jälkeen. Leikattu polvi on lihasmassaltaan todella hyvässä kunnossa eikä siinä ole mitään liike tai -puolieroja. Treenien ohella jumppaan Sykettä (ja siinä sivussa myös Hekaa) vähintään kahdesti viikossa ja pyrin jo etukäteen kuntouttamaan oikeaa polvea ennen kuin se leikataan.

Heka on lähinnä reissannut meidän mukana ja elokuussa käytin sen poikkeuksellisesti AlmaVetin fysioterapeutilla, Hannelella, sillä Tarja vietti silloin ansaittua kesälomaa ja tottakai Heka sitten kaipasi juuri silloin akuuttia apua. Tarjan palattua lomalta molemmat koirat kävivät lämminvesialtaassa uimassa ja tästä viikon päästä oli Sykkeen vuoro päästä käsiteltäväksi.

Kiireinen elokuu senkun jatkuu ja taidan säästää loput kuulumiset sille toiselle puoliskolle.

"Pakkasin pois entisen. Ovet kiinni, sinne palaa en."

Sykkeen polvileikkausesta on tätä blogitekstiä kirjoittaessani ehtinyt kulumaan 73 päivää ja aika jolloin kaikki rajoitukset poistuvat, häämöttää jo 1½ viikon päässä eli vähiin käy. Syke on kuntoutunut todella hyvin ja täysin tavoiteajassa, joten juuri ennen juhannuksen viettoon vetäytymistä uskallettiin käydä Iinan pitämissä NW-treeneissä! Sykehän ei ollut (olemattomissa villoissaan) pysyä ja ensimmäinen etsintäkierros menikin enemmän ja vähemmän "haahuillessa" ylivireen vuoksi. Toiselle kierrokselle saatiin jo enemmän ajatustakin mukaan, vaikka hieman piti helpottaa hajun löytämistä kun Sykkeen nenä veteli alkuun täysin ohi hajulähteen vierestä. Jo pelkästään se tuntui todella isolta palkinnolta, kun pilkoin treeninameja pussiin ja pakkasin treenireppua. Sitä on oppinut kummasti arvostamaan ihan pieniäkin asioita täysin eri tavalla.

Vähintään yhtä isolta juhlalta tuntui myös juhannus tänä vuonna. Sitä vietimme suomalaiseen tapaan mökillä ja koko sen ajan Syke sai olla hallitusti vapaana tai sitten pitkän hihnan päässä. Heka ei vaan ihan käsitä, että miksi Syke ei vieläkään juokse sen kanssa kilpaa. Toipuminen ja kuntoutus ovat edenneet juuri siinä aikataulussa missä pitääkin. Hetki kun kaikki rajoitukset poistuvat ja jolloin Syke saa taas kirmata vapaana, häämöttää jo 1½ viikon päässä. Vielä pitää kuitenkin sen hetken verran malttaa...

Maanantaina oli edessä tämän viikon ylivoimaisesti jännittävin päivä: Polven kontrolliröntgen. Olin vielä varannut samalle päivälle Sykkeelle ajan faskiamanipulaation ennen röntgeniä, missä Tarja totesi (jälleen) kuntoutumisen edenneen kuten pitääkin eikä Sykkeellä ollut jumeja missään muualla kuin niskassa ja sekin aika pieni-sellainen. Klinikalla Suvikin totesi, että leikatun jalan kunto ja toimintakyky on juuri sellainen kuin pitääkin, mutta minähän en huokaissut helpotuksesta ennen kuin näkisin miltä polvi oikeasti näyttää. Tuo röntgenkuvahan ei olisi ollut edes pakollinen, se oli täysin vapaaehtoinen ja taisi suurempi merkitys olla omistajan mielenrauhan saavuttamisella. 

Yllätyksenä tuli polvessa olevan ruuvin pituus, mutta sanoinkin Juhalle että kerralla vaan kuntoon ja kunnolla. Polvi on luutunut kuten sen tässä vaiheessa pitääkin. Nyt kun olen 100% varma asiasta, olen pystynyt jo hölläämään omassa päässä ollutta, henkisesti kireää vannetta sekä lopettamaan stressaamisen. Me selvittiin tästä. Vasen polvi on nyt tiukasti paikoillaan ja oikean polven luksaatio korjataan vielä myöhemmin tämän vuoden puolella, vaikka se onkin huomattavasti vähemmän paha kuin vasen. En kuitenkaan halua kokea toista samankaltaista tilannetta, missä Syke huutaa kuin teurasporsas polven lähtiessä pois paikoiltaan. Alustavaa leikkausajankohtaa olemme jo Juhan kanssa sopineet, mutta nyt kuitenkin Syke saa elää kesän yli täyttä koiran elämää. 

Kuntoutus toki jatkuu edelleen, vaikka rajoitukset kohta poistuvatkin ja eilen molemmat koirat pääsivätkin Tarjan huomaan lämminvesialtaalle. Tästä kuvasin hieman erilaista videota nähtäväksi, jonka julkaisen vähän myöhemmin. Sykettäkin voi nyt huolella alkaa uittamaan, kun jalka on luutunut. Oli ilahduttavaa kuulla, että Syke käytti leikattua jalkaansa uidessa todella hallitusti eikä yhtään räpiköinyt, vaikka ainekset siihen olisi kyllä olleet. Hekakin oli ihan liekeissä, kuten se nykyään on kun pääsee ko.altaalle uimaan. Ilmeisesti se on lämpimän veden salaisuus.

Hekallekin kuuluu muutoinkin kaikinpuolin hyvää. Se tosin oli (ilmeisesti mökillä ollessaan) saanut niskansa melkoiseen jumiin, sillä oikealle puolelle käännettäessä se reagoi melko voimakkaasti. Heka kävikin juuri juhannuksen alla Tarjan käsiteltävänä, sillä en halunnut jäädä odottamaan pyhien yli. Niskahan sillä todentotta oli kuin olikin jumissa, mutta vaikka Heka itselleni antoi selvää kipureaktiota, Tarjan käsitellessä sitä se vain nautti olostaan. Kuva kertokoon olotilasta loput.

Tähän loppuun voisin vielä täällä bloginkin puolella kertoa sen, että minusta on kesäkuussa tullut osa yhteistyökumppanini, Dagsmark Petfood Oy:n, työyhteisöä. Tarkemmin tästä uutisesta voi lukea meidän ig-tililtä, mutta siihen tuskin tarvitsee kahta sanaa enempää kuinka kiitollinen sekä onnellinen olen tästä mahdollisuudesta ollut. Vastaan asiakas -ja kuluttajaneuvonnasta sekä siinä sivussa jonkin verran myös somessa tapahtuvasta liikehdinnästä. Lisäksi jatkan somevastaavana SporttiRakilla. Viime kesästä en muista juuri mitään kuin sen hirveän itkun, ahdistuksen ja pelon. Vaikka kesä onkin melkolailla työn täytteinen, nyt ihan oikeasti tuntuu kesältä sekä pystyn nauttimaan siitä.

Kuitenkin heinäkuussa häämöttää yksi lomapätkä ja tiedossa on reissailua kotimaassa. Valitsin ajankohdaksi ihan tarkoituksella tuon heinäkuun puolivälin, jotta Syke on varmasti kunnossa eikä mitään rajoituksia enää ole. Sitä ennen on myös SporttiRakin toimesta työreissu toko:n sm:iin, minne Syke lähtee mukaan ja Heka pääsee äitini hoteisiin siksi aikaa.

Ehkä sillä kaikella paskalla lopulta sitten oli tarkoituksensa. Elämä on tässä ja nyt, se kannattelee.

Kuntoutuminen polvileikkauksesta faskiamanipulaation turvin

Yhteistyössä: Koirauimala Aquabarks

Sykkeen kuntoutuminen patellaluksaatioleikkauksesta koostuu monista eri osista. Yksi niistä monista on faskiamanipulaatio, mistä kirjoitin jo aiemmassa blogitekstissä: 

Kun Heka lämminvesialtaaseen pulahti.

Kertaus on kuitenkin opintojen äiti, joten tässä vielä kertaalleen faskiamanipulaation lyhyt oppimäärä:

Faskiamanipulaatio perustuu koiran tuki -ja liikuntaelimistön hoitamiseen. Faskia on lihaksen ympärillä olevaa sidekudosta, joka vaikuttaa suoraan mm.koiran voimantuottoon sekä kykyyn liikkua. Käsittelyn tavoitteena on vähentää liikerajoitteista aiheutuvia kiputiloja ja parantaa koiran suorituskykyä + liikkuvuutta. Ko.hoitoa suositellaan koirille, joilla on jokin tuki -ja liikuntaelimistöön kohdistuva vamma tai sairaus. Faskiamanipulaatiota edeltää aina asiakkaan tarkka haastattelu koiran taustasta, perusteellinen palpointi sekä liiketestaus.

Leikkauksen jälkeiseen kontrolliin kuului Tampereen päässä yksi ilmainen käynti fysioterapiassa, jonka tottakai hyödynsin. Sain sieltä hyvät jumppaohjeet, joita olenkin kuuliaisesti noudattanut sekä pitänyt niistä tarkkaa kirjaa. Kuten ihmisillä, myös koirilla hoitomuotoja leikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa on monia. Se on laaja-alaista toimintaa. Minä valitsin Sykkeelle faskiamanipulaation.

Toinen Aquabarksin yrittäjistä, Tarja Urpilainen, on ainoa pieneläinten vesikuntoutukseen erikoistunut ammattilainen Suomessa joka on suorittanut myös eläintenhoitajan ammattitutkinnon, osaamisalana koirahieronta. Tarja on vastannut koirieni lihashuollosta vuoden 2019 tammikuusta lähtien ja kun Sykkeen leikkauspäivä oli lyöty lukkoon, teimme yhdessä suunnitelman kuntoutuksesta mikä tähtää paitsi suunnitelmallisesti etenevään toipumiseen, niin myös koiran kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin joka auttaa sitä käyttämään kehoaan tasapuolisesti.

Syke kävi faskiamanipulaatiossa jo viikkoa ennen leikkausta, joten se lähti operoitavaksi vetrein lihaksin ja toinen käsittely oli 3 viikkoa leikkauksen jälkeen. Ahkera jumppaaminen näkyi jo tuolloin Sykkeen takaosan lihaksistossa ja liikkuvuudessa, sen sijaan etuosan lihakset olivat ymmärrettävästi jumiutuneet koska koira kuitenkin siirsi painoaan takaosasta vielä enemmän eteen. Faskiamanipulaation vaikutuksen koiraan näkee samantien, sille ei tarvitse antaa aikaa jotta sen muutoksen huomaa. Tarjan laatima kuntoutussuunnitelma pohjautuu manuaaliseen käsittelyyn ja hoitojen aikana käymme joka kerta tarkasti läpi miten Syke on liikkunut, kuinka pitkiä matkoja se on kestoltaan kävellyt, miten se venyttelee, mitä olemme jumpanneet ja kuinka paljon sekä omat huomiot yms mitkä ovat saattaneet vaivata mieltä.

Toisen hoidon jälkeen tavoite oli saada Sykkeen etuosa liikkumaan paremmin, jotta se aukenisi lisää ja tätä olemme ahkerasti jumpanneet seiso-istu-maahan-sarjalla sekä kävelyttämällä Sykettä mökillä kahluualtaassa jossa on pohjalla 1-5 cm vettä ja myöskin maassa olevien rimojen päältä. Samalla ne ovat automaattisesti lisänneet leikatun polven voimaa, vaikka siinä hyvä voima jo onkin.

Nyt takana on jo kolmas hoito, missä tilanne päivitettiin ja lisääntyneen liikunnan määrä näkyi tällä kertaa Sykkeen selän sekä lanneosan alueella. Kävimme tarkkaan läpi kuinka paljon Syke on liikkunut ja tällä viikollahan nostin ortopedin ohjeiden mukaisesti kävelyjen kestoa 5 minuutilla, eli 25 minuuttiin ja näitähän saisi tehdä 3-4 kertaa päivässä. Kun sitten laskimme Tarjan kanssa nämä ulkoilut yhteen, se vastasi yli puolta meidän normaalista lenkkeilymäärästä ja se selitti samantien miksi Syke on sitä selkäänsä ja lanneosaansa hieman jumituttanut. Sen huomasi hoidon aikana, kun Syke useamman kerran yritti kertoa ettei nyt tunnu yhtään kivalta. Tulimme siihen päätelmään, että kävelyjen pituutta tiputetaan kolmeen kertaan päivässä siten että aamuisin ja iltaisin tehdään 15 minuutin kävelyt ja sekä iltapäivällä 20 minuutin kieppi + välissä jumpat - siinä on aivan riittävästi tässä vaiheessa. Lisäksi Syke saa jatkossakin viettää jumppailusta yhden lepopäivän viikossa, kuten olemme tähänkin asti tehneet. Vaikka kuntoutus on aktiivista, sitä edistää yksi lepopäivä viikossa jolloin keho saa levätä sekä palautua. Aivan kuten harrastuskoirilla viikkoon kuuluu se yksi lepopäivä. Sykkeellä tämä lepopäivä on ollut tänään käsittelyn jälkeen.

Arvostan suuresti sitä, millaisena kokonaisuutena Tarja Sykkeen kuntouttamista minun kanssani tekee. Hän selittää tarkkaan miksi tehdään näin eikä noin ja miltä koiran kehon tulee näyttää sekä miten sen kuuluu toimia, jottei tule kompensaatioita ja/tai vääriä liikeratoja.

Sykkeelle kuuluu siis kaikinpuolin hyvää, leikattu polvi on paikoillaan ja samaten sääriluun etuharjanne. Luutuminen siellä on käytännössä jo tapahtunut, mutta rajoitukset eivät vielä tule poistumaan.

Huoltopainotteinen maaliskuu

Kirjoittaessani tätä blogitekstiä ulkona on puolipilvinen keli. Tiet ovat sulia ja pääosin kuivia. Lunta on vielä isoissa määrin siellä mihin sitä on rahdattu, mutta muutoin täällä tuntuu keväältä.

Varma kevään merkki meillä on se, että ennen kuin turkit lähtevät kokonaan molemmilta koirilta veks, ajelin tuossa viikko takaperin kummankin jalka -ja mahakarvat pois. Rumiahan nuo ovat kuin mitkä, mutta se on niin helpottavaa ja luksusta kun ei tarvitse jokaisen ulkoilun jälkeen kiikuttaa koiria tassupesulle. Riittää vain pyyhkäisy kostealla rievulla ja siinä se. Kyllähän noiden vaatelaatikosta löytyy kunnolliset kurahaalarit, mutta en ole koskaan ollut koirillani mikään aktiivinen haalareiden käyttäjä enkä osaa sanoa mistä se johtuu. Laitoin hetki sitten koirille tilaukseen ig-tuttavani suositteleman, syväpuhdistavan shampoon joka on ihan omiaan näille kevätkeleille kun turkkiin sekä ihoon tuppaa kertymään vaikka mitä jäämiä. Sillä olisi nyt tarkoitus pestä siihen saakka, kunnes kelit ovat sen verran lämpöisiä että voimme heittää talviturkeille soronoot.

Heka kävi maaliskuun aikana kahdesti uimassa lämminvesialtaassa ja niiden välissä kerran faskiamanipulaatiossa. Tuo koirahan on ollut kaikinpuolin mitä loistavimmassa kunnossa ja edellisen kerranhan Heka kävi käsiteltävänä tammikuussa eikä siitä tuolloin vajaa 3 viikkoa sittenkään löytynyt mitään pikkujumeja suurempaa. Muutoinkin näin kevään kynnyksellä Heka on kuin kukkaan puhjennut kun mukava lämpö hellii vanhan herran niveliä sekä kroppaa.

Mutta ei Sykekään ilman omaa osaansa jäänyt. Samalla viikolla kun Heka kävi Tarjan hoidettavana, tuli koirahierojaksi opiskeleva seurakaverini hieromaan Sykkeen meille kotiin. En tiedä oliko se tämä kotiympäristö vai sitten niin juntturassa, mutta Syke ei oikeastaan missään vaiheessa ollut rauhaksiltaan vaan vänkäsi koko ajan. Eron kuitenkin huomasi hieronnan jälkeen, eli jotain siellä kaikesta vänkäämisesta huolimatta tapahtui. Kuitenkin Syke ei vaikuttanut ns. omalta itseltään ja Hekan uinnin yhteydessä sovittiin, että aikaistetaan huhtikuun puoleen väliin sovittua käsittelyä reilusti. Omat hälytyskellot eivät kilkattaneet tällä(kään) kertaa turhaan, vaan Syke oli saanut itsensä Tarjan sanoin kokonaisvaltaisesti jumiin.

Ja se mikä tässä on kaikista "hauskinta" lainausmerkeissä niin se, että Syke ei faskiakäsittelyn aikana vänkää oikeastaan yhtään eikä yritä kiemurrella tilanteesta pois. Päinvastoin, se ei ole minkään muun hoidon aikana noin rentoutuneessa mielentilassa. Vaikka Syke saatiinkin todella hyvin auki hoidon aikana, sovittiin että toistetaan käsittely silloin huhtikuun puolessa välissä uudelleen jotta saadaan parhain mahdollinen vaste aikaiseksi.

Ennen faskiakäsittelyä Syke ennätti käymään isolla altaalla uimassa ja pieni punainen pikkusintti oli aivan liekeissä. Sitä on taidettu uittaa Aquabarksilla viimeksi vuonna 2019, joten vähän mietitytti muistaako likka mistä oikein onkaan kyse. Kyllä hän muisti. Anniinan (uittaja) mukaan Syke käyttää kehoaan todella tietoisesti uidessaan ja sen näki uintiasennosta sekä rauhallisesta tavasta edetä. Ei siis todellakaan ole aivan sama miten se koira oikein ui.

Koiratanssia ja hoopersia on treenattu entiseen malliin, jälkimmäiseksi mainittua hieman enemmän ja ajattelin tehdä treeneistä erikseen oman blogipostauksensa koska asiaa on sen verran paljon.

Siinä missä koiria on huollettu ja uitettu maaliskuussa, myös omistaja kävi (ihan liian) pitkästä aikaa luotto-osteopaatin käsittelyssä. Ja kyllä muuten näkyi pitkä hoitoväli vähän joka puolella, erityisesti tuossa kirotussa polvessa vaikka se 90% ajasta onkin pysynyt hyvänä. Tämän blogipostauksen ajattelinkin päättää niinkin huikeaan uutiseen, että tämä osteopaatti, Sini Korhonen, joka on hoitanut minua vuoden 2019 syksystä lähtien, ehdotti yhteistyötä ja tietenkään en voinut sanoa tälle mahdollisuudelle ei.

Tämä on ensimmäinen diili laatuaan, joka keskittyy minuun, koirien omistajaan, joka olen koiristani vastuussa ja siinä missä pidän koiristani huolta, täytyy minun pitää itsenikin kunnossa. 

Haluan tätäkin kautta osoittaa Sinille mitä lämpimämmät kiitokset ja tervetuloa mukaan monenkirjavaan yhteistyökumppaniporukkaan!

Kun Heka lämminvesialtaaseen pulahti...

Yhteistyössä: Koirauimala Aquabarks

Meillä on tähän päivään mennessä säännöllistä vakio-asiakkuutta koirauimala Aquabarksilla takana hieman yli vuoden verran. Uimalalla on kuitenkin pitkälle ulottuva historia meidän elämässä, mutta viime vuoden tammikuusta lähtien olen keskittänyt kaiken koirien lihashuoltoon ja kuntovalmennukseen liittyvän heidän huomaansa. Yhteistyössä koirieni eläinlääkärin, Suvi Heinolan ja Aquabarksin henkilökunnan kanssa olemme löytäneet mm. Hekan selkää parhaiten tukevan hoitokokonaisuuden. Vuodessa on tapahtunut paljon ja tästä kaikesta haluan kertoa näin blogitekstin muodossa, olen nimittäin edelleen iloisen ja onnellisen häkeltynyt miten hyvässä kunnossa Heka ikäisekseen nykyään on. Jopa Suvikin totesi viime kuussa, että tuo koira on nuortunut iästään ainakin kahdella vuodella.

Heka on käynyt Tarjan faskiamanipulaatiossa vuoden 2020 tammikuusta lähtien lähestulkoon kerran per kuukausi. Syke suurinpiirtein joka toinen kuukausi.

Faskiamanipulaatiosta lyhyesti jos se ei ole jollekin vielä tuttu: 

"Faskiamanipulaatio perustuu koiran tuki -ja liikuntaelimistön hoitamiseen. Faskia on lihaksen ympärillä olevaa sidekudosta, joka vaikuttaa suoraan mm. koiran voimantuottoon sekä kykyyn liikkua. Käsittelyn tavoitteena on vähentää liikerajoitteista aiheutuvia kiputiloja  ja parantaa koiran suorituskykyä + liikkuvuutta. Ko.hoitoa suositellaan koirille, joilla on tuki- ja liikuntaelimistöön kohdistuva vaiva tai sairaus ja sitä edeltää aina asiakkaan tarkka haastattelu koiran taustasta, koiran perusteellinen palpointi sekä liiketestaus. 

Mikäli perimmäinen syy kiinnostaa siihen liittyen, miksi Hekan kohdalla alunperin päädyttiin kokeilemaan faskiamanipulaatiota, tästä löytyy blogiteksti jonka voi käydä lukemassa ko.linkistä: 
Heka faskiamanipulaatiossa.

Hekaahan on kaikkien näiden vuosien aikana hoidettu mm.hieronnalla, fysioterapialla, osteopatialla, cst-hoidolla ja edelleen Heka on AlmaVetin laserterapian suurkuluttaja. Olen isosti kiitollinen jokaiselle, joka on Hekaa tavalla tai toisella käsitellyt ja hoitanut. Erityisesti cst oli vuoden 2019 loppuun saakka Hekalle sopivin hoitomuoto, mutta sitten vaste siihen jotenkin huononi tms? En tiedä, mutta tuo koira ei enää nauttinut siitä samalla tavalla kuin ennen. Paha sanoa.

Jo pelkästään ensimmäisen hoitokerran jälkeen muutos koirassa oli uskomaton ja nyt kun hoitosarjaa on takana useampi kerta...en oikeasti tiedä miten tätä pitäisi kuvailla, koska ero koirassa entiseen on valtava. Loppusyksystä Tarja otti puheeksi Hekan selän kunnossa pysymisen tueksi uinnit lämminvesialtaassa. Hekahan on aiemmin uinut vain Aquabarksin isolla altaalla ja nyt kun se uinti tuli puheeksi, tiesin heti ettei sitä ehdotettaisi mikäli joku Hekan voinnissa sen estäisi. 

Heka pulahti ensimmäisen kerran lämminvesialtaaseen marraskuussa ja siitä tuli faskiamanipulaation lisäksi pysyvä osa Hekan selän tukihoitoa. Ainoastaan pelkällä käsittelyllä on ollut hyvä vaste, mutta yhdessä lämminvesialtaan kanssa se on suoraan sanoen lyömätön. Jo pelkällä uimisella on todettu olevan positiivisia vaikutuksia; lihaksisto vahvistuu tasapuolisesti aineenvaihdunta vilkastuu, hengitys- ja verenkiertoelimistön toiminta tehostuu ja immuunipuolustus toimii paremmin. Myös tuki- ja liikuntaelimistön turvotuksia ja kipuja voidaan helpottaa uinnin avulla tehokkaasti. Uinnilla voidaan myös purkaa koiralle kehittynyttä väärää tapaa liikkua. Tähän kun isketään vielä lämmin vesi (joka Aquabarksin lämminvesialtaassa on +30), niin kyllä muuten alkaa näkyä koiran kehossa muutoksia.

Mitä muutoksia Hekassa sitten oikein on näkynyt?

• Iho on elastinen ja irtoava, se ei enää liimaudu koiraan kiinni.
• Selän pyöristys on vähentynyt, Heka kulkee pää normaalilla korkeudella, myös lelujen päätön repiminen on loppunut.
• Heka ei enää heiluta häntäänsä holtittomasti uinnin aikana puolelta toiselle = uintiasento on tasapainossa.
• Askellus on pidentynyt myös talvella.
• Hermokipulääkitystä on onnistuttu vähentämään 0,5 ml.

En edes muista, että koska viimeksi talvi olisi Hekan osalta sujunut näin hyvin kuin mitä nyt. Siitä on useampi vuosi. Hekallahan sellainen loskakeli on sen spondyloosille melkoisen ikävä ja se aiheuttaa jonkinsortin tuntemuksia samalla tavalla kuin mitä matalapaine nivelrikkoisille. Tämä talvi oli kuitenkin ihan kunnon talvi, mutta varsinkin näin keväällä sitä loskaa on enemmän kuin tarpeeksi eikä Hekalla ole ollut minkäänlaisia oireita. Myönnän, että vielä 1½ vuotta sitten mietin että mitähän tulevista talvista Hekan kanssa oikein tulee. Ihanan eläinlääkärimme ansiosta uskaltauduin kokeilemaan Hekalle jatkuvaa kipulääkitystä, mikä on osoittautunut äärimmäisen toimivaksi tropiksi ja siihen päälle kun lisättiin faskiamanipulaatio sekä uinnit lämminvesialtaassa, on hoitoyhdistelmä mitä mahtavin.

Heka oli myös tässä taannoin revetä liitoksistaan, kun se tajusi että pääsee vetämään altaaseen TÄYSIÄ lelun perässä. Se haukkui ja kauhoi vettä etutassullaan. Siitä näkyi se sama into, minkä olen nähnyt Hekasta joka kerta astuessani sen kanssa agilityssa radan lähtöalueelle.