Näytetään tekstit, joissa on tunniste seniorikoira. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste seniorikoira. Näytä kaikki tekstit

Mikä sinulle koiranomistajana määrittelee hyvän hoitotuloksen?

Yhteistyössä: Koirauimala AquaBarks

Koirien kehonhuolto koostuu monesta pienestä palasesta. Heti ensimmäisenä puhuttaessa ko.asiasta monella tulee mieleen hieronta, fysioterapia ja/tai osteopatia. Olen yhdessä aikaisemmassa blogitekstissä tullut maininneeksi, että Hekaa ja Sykettä on kaikkien näiden vuosien aikana hoidettu edellämainittujen hoitomuotojen lisäksi myös kraniosakraaliterapialla ja viimeiset puolitoista vuotta faskiamanipulaatiolla. 

Kehonhuoltoon kuuluu paitsi kropan säännöllistä huoltamista, niin yhtä lailla siihen vaikuttaa mm.liikunta, ravinto, elinolosuhteet, riittävä lepo sekä ennen ja jälkeen treeni/kisasuoritusten tapahtuvat lämmittelyt sekä jäähdyttelyt.

Minua itseäni on aina kiehtonut koirien kokonaisvaltainen hyvinvointi ja miten nämä kaikki edellämainitut, pienet palaset nivoutuvat yhteen sekä miten ne vaikuttavat mihinkin osa-alueeseen. Koirieni terveyttä ja hyvinvointia seuraa eläinlääkäri ja ainoa, Suomessa pieneläinten vesikuntoutukseen erikoistunut koirahieroja. Itseasiassa AquaBarksin molemmat yrittäjät ovat opiskelleet vedessä tehtävää kuntoutusta kattavammin ja laajasti kuin suurin osa Suomen eläinfysioterapeuteista. Minusta itsestäni ei koskaan tule eläinlääkäriä, koirahierojaa eikä eläinfysioterapeuttia, mutta silti minulle on ensi-sijaisen tärkeää ymmärtää lihashuoltoon liittyvistä asioista. Kyseessä on kuitenkin elävä olento, jonka hyvinvointi on minun käsissäni ja varmasti meistä jokaisen tavoite on pitää koiristaan parasta mahdollista huolta sekä tarjota niille ensiluokkaista hoitoa. 

Koirien lihashuollon ja kuntouttamisen kenttä on todella laaja. 

Mistä sitä sitten oikein voi tietää, että mikä on juuri sille omalle koiralle se paras hoitomuoto kun niitä on niin monia?

Lyhyesti: Jos jokin hoitomuoto pitäisi kunnossa vain hetken aikaa ja sen jälkeen koira vetäisi jonkin ajan kuluttua uudelleen jumiin, alkaisivat omat hälytyskellot soida ja miettisin miksi tämä ko.hoitomuoto ei toimi eikä koira saa lihasta vaikka kuinka tekee kotiharjoitteita. Minä haluan koiranomistajana olla kartalla siitä, että mitä koirilleni milloinkin tapahtuu miksi asiat tehdään näin eikä noin. Minulle kerrotaan ja perustellaan, että miksi nyt ehdotetaankin vaikka sillä eläinlääkärillä käymistä ja sama toisinpäin. Silloin kun tieto Hekan spondyloosista selvisi, meidän oma eläinlääkäri, Suvi, ohjasi samantien Tarjalle AquaBarksiin ja totesi, että siellä on Hekan selän tukemiseksi parhaimmat mahdolliset osaajat. Kun koirieni terveyttä ja hyvinvointia seuraa useampi silmäpari omalla asiantuntemuksella, heillä kaikilla on ajankohtaisin tieto olemassa puolin sekä toisin ja hoitoketju on käytännössä täydellinen. 

Minulle itselleni yksi kauhistuksen aihe on ollut Sykkeen kuntouttaminen polvileikkauksista. Olin lukenut kokemuksia siitä, että kuntoutus tulee olemaan todella pitkä ja vaikea. Kunnes Tarja sitten palautti noista kauhukuvista maanpinnalle ja sanoi: "Sen ei kuulu eikä tarvitse olla sellainen. Kun me teemme asiat tavalla x ja y, Syke on tikissä kunnossa kun 3 kuukautta on kulunut." Näin todellakin kävi. Sain jokaisella hoitokerralla perustelut siitä, minkä vuoksi esim. kävelyiden pituutta kannattaa reilusti lyhentää, mihin sillä pyritään ja ennen kaikkea: miksi. Faskiamanipulaatio hoitomuotona vaikuttaa suoraan koiran omaan kykyyn lähteä tuottamaan voimaa. Se onkin mitä parhain hoitomuoto sellaisille koirille, joilla on tuki -ja liikuntaelimistöön kohdistuva vaiva tai sairaus. En kokenut kuntoutusta pitkänä tai vaikeana, päinvastoin. Se avasi silmäni siitä, että kuntoutus on käsitteenä laaja-alaista toimintaa ja ymmärsin koko ajan mitä koiralleni tehdään ja...miksi. Vaikka en olekaan ko.alan ammattilainen, minulle on erittäin tärkeää se että todella ymmärrän asioista mitkä liittyvät koirieni lihashuoltoon. AquaBarksissa näin on todellakin tapahtunut.

Kesällä Syke teki jonkun verran vesikävelyä kahluualtaassa vasemman polven kuntoutuksen aikana. Tarja kyseli aina tarkasti, että onko Syke kävellyt pelkästään suoraan vai myös ympyrää ja kumpi jalka on ollut sisäkaarteen puolella. Tämän tiedon perusteella hän kertoi mitä kannattaa muuttaa ja jälleen ennen kaikkea: miksi. Se ei nimittäin ole ihan sama miten se koira sitä vesikävelyä tekee, oli se sitten vesijuoksumatolla tai siellä kahluualtaassa. Täysin samat asiat pätevät uintiin, koiran kehon tilanteesta kertoo paljon mm. hännän asento. Siksi AquaBarksissa koirat eivät ui keskenään altaassa ilman valvontaa, vaan uintia ohjaa aina koirien uintiin ja/tai vesikuntoutukseen kouluttautunut uintivalmentaja. Itsehän olen alkanut kuvata koirieni uintia AquaBarksilla actionkameralla, millä pääsen pinnan alle jotta näen omin silmin mitä veden alla tapahtuu. Voin aina reilusti kysyä jos jokin asia koirieni hyvinvoinnissa mietityttää ja mitä voisin itse arjessa tämän asian tiimoilta huomioida - se koskee niin eläinlääkäriä kuin koirieni hierojaa.

Nämä kaikki yhdessä määrittävät minulle sen, mitä tarkoittaa todellakin hyvä hoitotulos. Tulokset koirieni hyvinvoinnista puhuvat puolestaan. Tämmöinen maallikkokin ymmärtää koiriensa lihashuollosta pintaa syvemmältä, osaa tiedostaa miksi asioita tehdään tavalla x eikä y, ne perustellaan ja ennen kaikkea...MIKSI NÄIN TEHDÄÄN ja näen nämä perustellut asiat siellä arjessa. Minulla on koko ajan olemassa ajankohtaista tietoa koirieni hyvinvoinnista ja se on ehdottomasti tärkeintä.

Kun Heka lämminvesialtaaseen pulahti...

Yhteistyössä: Koirauimala Aquabarks

Meillä on tähän päivään mennessä säännöllistä vakio-asiakkuutta koirauimala Aquabarksilla takana hieman yli vuoden verran. Uimalalla on kuitenkin pitkälle ulottuva historia meidän elämässä, mutta viime vuoden tammikuusta lähtien olen keskittänyt kaiken koirien lihashuoltoon ja kuntovalmennukseen liittyvän heidän huomaansa. Yhteistyössä koirieni eläinlääkärin, Suvi Heinolan ja Aquabarksin henkilökunnan kanssa olemme löytäneet mm. Hekan selkää parhaiten tukevan hoitokokonaisuuden. Vuodessa on tapahtunut paljon ja tästä kaikesta haluan kertoa näin blogitekstin muodossa, olen nimittäin edelleen iloisen ja onnellisen häkeltynyt miten hyvässä kunnossa Heka ikäisekseen nykyään on. Jopa Suvikin totesi viime kuussa, että tuo koira on nuortunut iästään ainakin kahdella vuodella.

Heka on käynyt Tarjan faskiamanipulaatiossa vuoden 2020 tammikuusta lähtien lähestulkoon kerran per kuukausi. Syke suurinpiirtein joka toinen kuukausi.

Faskiamanipulaatiosta lyhyesti jos se ei ole jollekin vielä tuttu: 

"Faskiamanipulaatio perustuu koiran tuki -ja liikuntaelimistön hoitamiseen. Faskia on lihaksen ympärillä olevaa sidekudosta, joka vaikuttaa suoraan mm. koiran voimantuottoon sekä kykyyn liikkua. Käsittelyn tavoitteena on vähentää liikerajoitteista aiheutuvia kiputiloja  ja parantaa koiran suorituskykyä + liikkuvuutta. Ko.hoitoa suositellaan koirille, joilla on tuki- ja liikuntaelimistöön kohdistuva vaiva tai sairaus ja sitä edeltää aina asiakkaan tarkka haastattelu koiran taustasta, koiran perusteellinen palpointi sekä liiketestaus. 

Mikäli perimmäinen syy kiinnostaa siihen liittyen, miksi Hekan kohdalla alunperin päädyttiin kokeilemaan faskiamanipulaatiota, tästä löytyy blogiteksti jonka voi käydä lukemassa ko.linkistä: 
Heka faskiamanipulaatiossa.

Hekaahan on kaikkien näiden vuosien aikana hoidettu mm.hieronnalla, fysioterapialla, osteopatialla, cst-hoidolla ja edelleen Heka on AlmaVetin laserterapian suurkuluttaja. Olen isosti kiitollinen jokaiselle, joka on Hekaa tavalla tai toisella käsitellyt ja hoitanut. Erityisesti cst oli vuoden 2019 loppuun saakka Hekalle sopivin hoitomuoto, mutta sitten vaste siihen jotenkin huononi tms? En tiedä, mutta tuo koira ei enää nauttinut siitä samalla tavalla kuin ennen. Paha sanoa.

Jo pelkästään ensimmäisen hoitokerran jälkeen muutos koirassa oli uskomaton ja nyt kun hoitosarjaa on takana useampi kerta...en oikeasti tiedä miten tätä pitäisi kuvailla, koska ero koirassa entiseen on valtava. Loppusyksystä Tarja otti puheeksi Hekan selän kunnossa pysymisen tueksi uinnit lämminvesialtaassa. Hekahan on aiemmin uinut vain Aquabarksin isolla altaalla ja nyt kun se uinti tuli puheeksi, tiesin heti ettei sitä ehdotettaisi mikäli joku Hekan voinnissa sen estäisi. 

Heka pulahti ensimmäisen kerran lämminvesialtaaseen marraskuussa ja siitä tuli faskiamanipulaation lisäksi pysyvä osa Hekan selän tukihoitoa. Ainoastaan pelkällä käsittelyllä on ollut hyvä vaste, mutta yhdessä lämminvesialtaan kanssa se on suoraan sanoen lyömätön. Jo pelkällä uimisella on todettu olevan positiivisia vaikutuksia; lihaksisto vahvistuu tasapuolisesti aineenvaihdunta vilkastuu, hengitys- ja verenkiertoelimistön toiminta tehostuu ja immuunipuolustus toimii paremmin. Myös tuki- ja liikuntaelimistön turvotuksia ja kipuja voidaan helpottaa uinnin avulla tehokkaasti. Uinnilla voidaan myös purkaa koiralle kehittynyttä väärää tapaa liikkua. Tähän kun isketään vielä lämmin vesi (joka Aquabarksin lämminvesialtaassa on +30), niin kyllä muuten alkaa näkyä koiran kehossa muutoksia.

Mitä muutoksia Hekassa sitten oikein on näkynyt?

  • Iho on elastinen ja irtoava, se ei enää liimaudu koiraan kiinni.
  • Selän pyöristys on vähentynyt, Heka kulkee pää normaalilla korkeudella, myös lelujen päätön repiminen on loppunut.
  • Heka ei enää heiluta häntäänsä holtittomasti uinnin aikana puolelta toiselle = uintiasento on tasapainossa.
  • Askellus on pidentynyt myös talvella.
  • Hermokipulääkitystä on onnistuttu vähentämään 0,5 ml.
En edes muista, että koska viimeksi talvi olisi Hekan osalta sujunut näin hyvin kuin mitä nyt. Siitä on useampi vuosi. Hekallahan sellainen loskakeli on sen spondyloosille melkoisen ikävä ja se aiheuttaa jonkinsortin tuntemuksia samalla tavalla kuin mitä matalapaine nivelrikkoisille. Tämä talvi oli kuitenkin ihan kunnon talvi, mutta varsinkin näin keväällä sitä loskaa on enemmän kuin tarpeeksi eikä Hekalla ole ollut minkäänlaisia oireita. Myönnän, että vielä 1½ vuotta sitten mietin että mitähän tulevista talvista Hekan kanssa oikein tulee. Ihanan eläinlääkärimme ansiosta uskaltauduin kokeilemaan Hekalle jatkuvaa kipulääkitystä, mikä on osoittautunut äärimmäisen toimivaksi tropiksi ja siihen päälle kun lisättiin faskiamanipulaatio sekä uinnit lämminvesialtaassa, on hoitoyhdistelmä mitä mahtavin.

Heka oli myös tässä taannoin revetä liitoksistaan, kun se tajusi että pääsee vetämään altaaseen TÄYSIÄ lelun perässä. Se haukkui ja kauhoi vettä etutassullaan. Siitä näkyi se sama into, minkä olen nähnyt Hekasta joka kerta astuessani sen kanssa agilityssa radan lähtöalueelle.

"Älä vie vanhuuttani pois. Anna mun nauttia aika tää"

 Yhteistyössä: Eläinklinikka AlmaVet

"Onnekas on hän, joka on ansainnut vanhan koiran rakkauden..." 

Näin lukee eläinklinikka AlmaVetin omassa, vanhoille lemmikeille räätälöidyssä "tassunjälki sydämessä-" terveystarkastuksen kuvauksessa. Pitää muuten täysin paikkansa. Kirjoitan tätä blogitekstiä liikutuksen kyynel silmäkulmassa, sillä siinä esiintyy minun toinen puoliskoni, oikea käteni ja sieluntoverini. Koira, joka ei varmasti omasta mielestään ikinä kasva edes aikuiseksi.

Heka kuvattuna 23.1.2021

Meistä jokainen, joka on omistanut tai omistaa parhaillaan vanhan koiran on miettinyt että voisiko ajan niiden kohdalla pysäyttää. Myös minä. Olenkin joskus heittänyt puoliksi vitsillä sekä puoliksi tosissani, että jos voittaisin lotossa, lähtisin kauko-itään Hekan karvatupsun kanssa ja kloonauttaisin sen. Yleisenä keski-ikänä viralliselle "seniorimääritelmälle" pidetään koirilla 8,5 vuotta, mutta tässä esiintyy paljon vaihtelevaisuuksia isojen ja pienten rotujen välillä. Esimerkkinä vaikkapa Tanskandogille 8,5 vuotta on jo pitkä ikä, toisin kuin vaikkapa kääpiövillakoiralle.

Niin paljon kuin se kurkkua kuristaakin, tosiasia on se ettei Heka ole täällä minun kanssani ikuisesti ja se vanhenee päivä päivältä lisää. Heka täyttää huhtikuussa 13 vuotta. Se tekee ihmisen vuosissa 91. Ikäänsä nähden Heka on kuitenkin todella hyvässä kunnossa, askeleet on edelleen liidokkaat ja kevyet sekä liikkuminen vaivatonta. Välillä mietinkin, että miten uskomattoman tarkkaan ja kepeästi Heka hyppää vaikkapa sohvalle lelu suussa tai autoon omaan häkkiinsä. Silmissä on kuitenkin ilmiselvä vanhan koiran katse. Vaikka silmät ovat kirkkaat, niissä ei ole enää sitä nuoruuden terävyyttä. Siitä katseesta näkyy jollain maagisella tavalla vanhan koiran viisaus, ne ketkä ovat tämän katseen joskus kohdanneet, tietävät mistä puhun. Heka kulkee edelleen samat lenkit kuin mitä Syke ja varsinkin kesäisin mietin kumpi koirista on se vanhempi, kun Heka usein kiihdyttää vapaana ollessaan Sykkeen ohi. Ainoastaan ne rajuimmat ja nopeimmat rellestämiset ovat taakse jäänyttä elämää, sillä spondyloosi reagoi näihin äkkiliikkeisiin -ja käännöksiin. Hekallahan ei tosin omasta mielestään mitään vaivoja ole edelleenkään, varsinkaan nyt kun sillä on spondyloosin vuoksi jatkuva hermokipulääkitys.

Heka kuvattuna 30.1.2021

Kun ikää koiralla tulee lisää mittariin, myös alttius erilaisille vaivoille ja sairastumisille lisääntyy. Jokainen tekee oman koiransa kohdalla omat ratkaisunsa asian suhteen, mutta kun minua viime syksynä kehotettiin miettimään kannattaako noinkin vanhaa koiraa vielä tutkia sekä hoitaa kun se alkaa jo muutenkin olemaan elämänsä ehtoopuolella, tunsin sekä surua että myös osittaista kiukkua. Surua siksi, että kommentti koski suuren osan elämästäni rinnalla kulkenutta, parasta ystävääni. Kiukkua siksi, että miten joku edes kehtaa tulla sanomaan noin. Miksi se vanha koira pitäisi jättää hoitamatta vain sillä verukkeella, että sillä nyt sattuu olemaan ikää ja kohta se kuolee kumminkin? Silloin se on täysin eri asia, jos vaivoja on jo siinä määrin eikä koiran elämänlaatu merkittävästi lääkityksestä ja mahdollisista tukihoidoista huolimatta parane. Mutta jos se vanha koira on muutoin hyvävointinen, se syö, juo, leikkii ja lenkkeilee mutta jokin terveyteen liittyvä vaiva x huonontaa sen elämänlaatua ja mikä voisi lääkityksellä olla helpotettavissa, tottakai se vaihtoehto kannattaa silloin kokeilla. Se ei silloin omasta mielestäni ole mitään "tekohengitystä" tai "omistajan oman olon helpottamista",  vaan sen vanhan koiran huomioimista jotta se saisi viettää vanhuuden päivätkin hyvin ja kivuttomasti. 

Hekalla on ollut spondyloosin vuoksi käytössä jatkuva hermokipulääkitys marraskuun alusta lähtien ja vaikka se liikkuikin sekä oli aktiivinen ennen lääkitystä, olen huomannut sen voinnin menevän entistä parempaan suuntaan. Toki Hekan selkää tukihoidetaan lääkityksen ohella myös laserilla ja faskiamanipulaatiolla sekä lämminvesiuinneilla, mutta kaikkien näiden hoitojen yhteisvaikutus on uskomaton enkä millään muotoa koe sitä "kärsimysten" pitkittämiseksi. Mutta kuten sanoin, jokainen toimii kuten itse parhaaksi näkee. Kuitenkin jos lääkityksellä sille koiralle saadaan hyvä elämä myös vanhuudenpäiville ilman ihmeellisempiä sivuvaikutuksia, eikö sen pitäisi olla silloin ok? Itse koen asian niin, että ne yhteiset kilometrit ja koko matka muutenkin ovat olleet kultaakin kalliimpia ja se uskollinen, rinnalla kulkeva ystävä ansaitsee viettää eläkepäiviään niin hyvin kuin vaan mahdollista. Eikö niin? Ihan yhtä lailla näen tärkeänä sen saattamisen viimeiselle matkalle, sitten kun sen aika joskus (toivottavasti) vasta vuosien päästä koittaa...

Annetaan vanhojen koirienkin nauttia siitä ajasta, yhdessä. Kuunnellaan ja ollaan läsnä.