Niin se tämäkin päivä koitti, kun eilen koirien sijasta osteopaatille marssikin tämä kaksijalkainen. Olen varmasti yksi laiskimmista hoidattamaan myös itseäni, vaikka ihan yhtä lailla minun tulisi pitää itsestäni huolta jotta pystyn olemaan koirieni arvoinen ohjaaja. Olen tasan kerran käynyt hieronnassa vuonna 2015. Ainoa päällimmäinen muistikuva siitä on hirvittävä kipu ja koko selän alueen mittaiset mustelmat, etten pystynyt nojaamaan yhtään mihinkään kokonaiseen viikkoon.
Kuva - Jouni Parkkonen
Halusin saada apua jo toista kuukautta kipuilleeseen, oikeaan polveeni jonka loukkasin kesäkuun alussa kilpailutilanteessa. Kipu on ollut sellaista on off-tyyppistä. On viikkoja, jolloin se on selvästi parempi ja sitten on taas hetkiä kun jo pelkkä seisominenkin sattuu. Kuitenkin paras lääke siihen kipuun on tuntunut olevan liike, joten harjoittelemaan ja kilpailemaan olen kaikesta huolimatta pystynyt. Kuitenkaan en ole pystynyt antamaan radoilla täyttä panosta ja agilityssa on ihan yhtä tärkeää se, että koirien lisäksi myös ohjaaja on kunnossa. Kävin polven takia jopa lääkärissä kesäkuussa, mistä sain diagnoosiksi venähdyksen ja sivusiteiden osittaisen venymisen sekä passituksen fysioterapiaan. Lääkärin neuvoista sekä fysioterapeutin jumppaohjeista huolimatta kipu oli ja pysyi. Hetkittäin se jopa paheni. Viime torstaina menetin hermoni lopullisesti, otin härkää sarvista ja varasin suosituksen rohkaisemana ajan osteopaatti Sini Korhoselle Optimovelle.
Olen itse nähnyt, että miten positiivinen vaikutus osteopatialla on ollut kumpaankiin koiraan. Toivoin ja uskoin, että ehkä minä nyt saisin vihdoin ja viimein heittää kivuille hyvästit.
Sini otti ensin perustiedot ylös, tiedusteli sen jälkeen kaiken mahdollisen vaivaan liittyen ja teki alkukartoituksen minun seistessä. Hän oli aidosti kiinnostunut miksi olin tullut hoitoon ja lupasi auttaa. Osteopatiassahan koko keho otetaan hoidossa huomioon eikä keskitytä pelkästään kipuilevaan alueeseen. Jos joku siellä nyt miettii mihin kaikkeen osteopatialla voidaan vaikuttaa, niin täältä voipi käydä lukemassa.
Itse hoito oli todella miellyttävä. Olin nukahtaa selän ja lantion käsittelyn aikana. Tunsin Sinin kädet ainoastaan jalkojen, ristiluun, lantion ja selän päällä. Ei runnomista, niksauttelua tai muuten epämiellyttävää painelua. Ei siis yhtään mitään, mikä olisi voinut aiheuttaa kipua. En enää yhtään ihmettele, että miksi Heka & Syke pitävät tästä hoitomuodosta.
Polvi ei ollut se pääsyyllinen kipuun, vaan kehon yläosa. Lantioni on yliliikkuva ja nyt kun asiaa miettii pidemmälle, agilityssahan alakroppa on ohjaajalla kovimmalla rasituksella. Jos yläosa ei liiku ja se jää vähemmälle liikunnalle, se jumiutuu ja se sitten vaikuttaa suoraan lantioon, alaselkään, ristiluuhun ja jalkoihin. Polvessani oli hieman turvotusta ja nestekertymää, joka sai tuntemaan että ihan kuin siellä välissä asustelisi kuula. Hoidon loputtua hieman huimasi ja olo oli muutenkin väsynyt. On aivan normaalia, että keho reagoi hoitoon sen jälkeen. Olin koko eilisen päivän melko uninen eikä työnteosta meinannut tulla mitään. Lisäksi illalla tunsin alaselässä lämpöä ja tänä aamuna töihin tullessani iski hetkellisesti todella huono olo. Sini sanoi, että näistä ei kannata olla huolissaan sillä keho opettelee takaisin tasapainoon.
En voi sanoin kuvailla tätä tunnetta, kun mihinkään ei enää satu. Pitkään jatkuneissa kiputiloissa voi vaatia useammankin hoitokerran, ennen kuin kroppa saadaan oikeaan asentoon. Mutta jo sen ensimmäisen hoitokerran jälkeen eron entiseen huomaa kyllä. Minulla oli niinkin hyvä onni matkassa, että keho lähti avautumaan todella hyvin ja tästä eteenpäin käynnit on pääasiassa ennaltaehkäiseviä. En enää aio laiminlyödä omaa hyvinvointiani. Sinistä taisi tulla minun luotto-osteopaatti, sillä seuraavan ajan ajattelin buukata jo ensi kuulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti