Lauantaina 15.6.2019 tehtiin historiaa, kun oma seuramme (JAT) järjesti Suomen ensimmäiset, viralliset snooker-kilpailut.
SporttiRakin sivuilta löytyy hyvä artikkeli mistä snookerissa on kyse: Mitä on agilityn snooker?
Kävin sunnuntaina 9.6. Sykkeen kanssa kertaamassa snookerin sääntöjä, vaikka sen idea onkin käynyt minulle selväksi menneen kevään epiksissä. Koulutuksen piti tuomari Laura Mättö, joka tuomaroi niin ikään myös itse kisat. Koska kyseessä oli ihka ensimmäiset viralliset snooker-kisat Suomessa, ratojen profiilien ja estevalintojen suhteen tavoiteltiin matalaa kynnystä uskaltautua osallistumaan. Näin ollen Laura oli sitä mieltä, että ei ole mitään järkeä jättää Sykettä niistä karkeloista ulos. Alunperinhän oli tarkoitus käydä korjaamassa menneen kesän SM-kisojen sössimiset vain Hekan kanssa. Hekan ja Sykkeen kartturointi ei kuitenkaan allekirjoittaneelle riittänyt, vaan nappasin ohjattavakseni vielä seurakaverin bordercollie Mozartin.
Tasoja oli tarjolla 2 - aloittelevat ja kilpailevat. Tavalliseen agilityyn verrattuna snooker on siitä(kin) hauska kilpailulaji, että siinä kilpailija saa ratapiirroksen 30 minuuttia ennen rataantutustumista. jolloin voi jo etukäteen miettiä taktiikkaa.
Olin ilmoittanut kaikki kolme koiraa aloittelevien radalle, mutta koska kilpailevien rata ei sisältänyt lainkaan kontaktiesteitä, Heka siirrettiin sinne.
Syke sai kunnian olla koko Suomen ensimmäinen, virallinen snooker-kisaaja joka starttasi radalle.
Syke suoriutui aikaan 37,85 s (-12,15) ja kahmaisi mennessään hurjat 49 pistettä ja näin ollen se myös voitti pikkuminien luokan.
Hetken ennätin hengähtämään, kunnes oli aika siirtyä maksikoiran puikkoihin. Noudatin Mozartin kanssa samaa suunnitelmaa kuin mitä Sykkeellä, mutta ison koiran nopeus tuli PIENENÄ yllätyksenä. Kun olin antanut Mozartille lähtöluvan, se olikin hetkessä ihan vieressä ja homma meni hetkittäin pieneksi pelasteluksi. Saatiin kuitenkin raavittua kasaan 36 pistettä aikaan 45,10 s (-4,90) ja silläkin irtosi niin ikään voitto maksiluokasta.
Kilpailevien radan rakennuksen aikaan oli vielä hyvin aikaa hioa pläänit kohdilleen Hekankin suhteen ja rata oli profiililtaan ihan valkoiselle villaeläimelle tehty. Onnistuttiin tekemään sama kuin mitä kesäkuun alussa Laukaassa - elämämme parasta agilitya. Yhdessä ja toisiamme kuunnellen. Se tuotti meille yhteensä 49 pistettä aikaan 37,10 s (-12,90) ja selvän voiton miniluokassa. Peliluokat on kuin luotu Hekalle. Harmittaa vain, että ne tulivat Suomeen vasta nyt, kun Heka on jo harrastusuransa lopettanut. Onneksi kuitenkin päästiin edes tämän yhden kerran.
Hekan kesäkuun aikana hankkimat lahjakortit menivät suoraan Sykkeen kisakirjan väliin odottamaan käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti