Syke se jatkoi kesäkuussa "armotonta" nollien tehtailua.
Juhannusviikolla naapuriseura järjesti epikset ulkokentällä ja koska Syke oli siihen mennessä kerännyt kokemusta vain halleista, tottakai ulkokentän mahdollisuus piti käyttää hyödyksi.
Kesäkuun viimeisellä viikolla skabailtiin sitten vaihteeksi oman seuramme epiksissä ja tällä kertaa ne olivat joukkuekisat. Syke ja minä muodostettiin yhdessä treeniryhmämme sekä koutsimme kanssa neljän hengen joukkue, punamustaliiga, ja meitä oli minun ja Sykkeen lisäkseni Hanna & Katla, Satu & Havu sekä koutsi-Veera & Neri.
Mitäpä tuohon nyt voi enää sanoa? Syke ignoorasi ympäriltään kaiken keskittyen 100% itse rataan. Tämä kokemus todisti nyt viimeistään minulle itselleni sen, että Syke suoriutuu missä ja mistä tahansa. Bonuksena voitettiin vielä ko.luokka sillä nollalla.
Kesäkuun viimeisellä viikolla skabailtiin sitten vaihteeksi oman seuramme epiksissä ja tällä kertaa ne olivat joukkuekisat. Syke ja minä muodostettiin yhdessä treeniryhmämme sekä koutsimme kanssa neljän hengen joukkue, punamustaliiga, ja meitä oli minun ja Sykkeen lisäkseni Hanna & Katla, Satu & Havu sekä koutsi-Veera & Neri.
Sieltähän se Syke taas paineli maaliin täysin puhtaalla nollalla (-15,96 s.) Uskomaton pikkulikka. Pelkäsin aikoinaan kovasti sitä, etten koskaan tule saamaan Hekan kaltaista tykkiä. Taisin kouluttaa vieläkin paremman. Toki on ehka hieman "nurinkurista" verrata niitä keskenään, koska Heka & Syke ovat siellä radalla kovin erilaisia. Heka on nopea ja se irtoaa hyvin, mutta sen pääkoppa ei pysy esim.kontakteilla kasassa ja toisinaan se saattaa jäädä jalkoihin räyhäämään. Syke on myös nopea ja se irtoaa hyvin siinä missä Hekakin, mutta tasaisemman hermorakenteen ansiosta Syke pitää päänuppinsa kasassa ja rata tuntuu virtaavan kuin itsestään.
Kirjoittelen myöhemmin viime aikojen treeneistä lisää. Huomenna on tiedossa työmatka Kuopioon, mutta käydään samalla reissulla ACElla Tiian juoksari -ja keppiyksärillä. Jeij!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti