Ensimmäistä kertaa yli kahdeksaan vuoteen, meillä ei ole tänä kesänä mitään kisakautta tiedossa. Heka nimittäin juoksi lauantaina viimeisen, virallisen kisastarttinsa Johanna Nybergin hyppyradalla. Hänen radoilta se kaikki aikoinaan alkoi ja jotenkin koin, että se on oikea paikka myös lopettaa. Järjestävä seura oli myös kuullut tästä ja sen vuoksi en laittanut alla olevalle videolle musiikkia ollenkaan. Kuuluttajan sanat ansaitseva tulla kuulluksi.
“Ne sanoo et’ upottais mut’ pysyttiin pinnal. Saatiin mitä haluttiin, mut’ kovalla hinnal. Tänhän piti olla mahdotonta. Mikä paljon antaa, paljon myös vaatii.”
Agility Hekan kanssa ei ole ollut koskaan helppoa. Ei sillä, se on vaativa laji kenelle tahansa. Hekan impulsiivisuus ja kiihtyvyys nollasta sataan vain pelkkiä sormia napsauttamalla, tekivät harrastamisesta ja kilpailemista todella haastavaa. Me joko onnistuttiin rytinällä tai epäonnistuttiin täysillä. Ollaan koettu yhdessä unohtumattomia hetkiä agilityn parissa; Matkustettu satoja kilometrejä kisojen ja treenien vuoksi, vuodatettu kyyneliä, jaettu onnistumisen iloja, tutustuttu mahtaviin ihmisiin...listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Olen ihan äärettömän kiitollinen kaikille, ketkä ovat tavalla tai toisella olleet osana minun ja Hekan yhteistä agilitytaivalta; Kaikki kouluttajat ja valmentajat, erityisesti Tiia Vitikainen, joka näki Hekassa paljon potentiaalia ja ennen kaikkea; antoi minulle henkistä tukea sekä neuvoja kun omat hermot olivat räjähtää tuhannen atomeiksi. Tiia sai minut näkemään agilityn suhteen asioita, mitä en ollut nähnyt aiemmin. Lisäksi meidän seura -ja treenikaverit, lukuisat yhteistyökumppanit, tuomarit ja kaikki Hekaa hoitaneet sekä huoltaneet ammattilaiset. Ilman teidän tukea, sparraamista ja läsnäoloa tämä kaikki tuntuisi kovin tyhjältä.
Heka on auttanut minua kehittymään paitsi agilityohjaajana, myös ihan tavallisena kouluttajana ja koiranomistajana. Olen siitä sille ikuisesti kiitollinen, toivon todella että Heka jollain tasolla tietää sen. Heka nautti tänään radalla joka sekunnista ja juuri tämmöisenä haluan agilityn sen kanssa muistaa - vedetään täysillä ja yhdessä. Huipulle on hyvä lopettaa ja vielä silloin, kun koira on elämänsä kunnossa. Sen jos jonkun olen Hekalle velkaa meidän yhteisistä vuosista agilityn parissa.
Hekan tienaamat lahjakortit on nyt käytetty ja kisakirja suljettu.
KIITOS HEKA! My soulmate.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti