Meidän pääsiäiseen on kuulunut lähinnä pitkiä lenkkejä upeasta säästä nauttien, molempien koirien perinteiset kevätkuorimiset talviturkeista sekä munajahdista pääsiäismaanantain agilityepiksissä.
Toiseksi luokaksi oli valittu perinteisen putkirallin sijasta snooker ja koska nyt olen ymmärtänyt sekä sisäistänyt säännöt, lähdin korjaamaan SM-kisoissa tapahtuneet sössimiset Hekan kanssa. Syke jäi lopulta tällä kertaa matkasta pois, sillä agilityradalla oli rengas ja sitä ei olla treenattu vielä radan osana. En siis halunnut riskeerata, että Syke kiihdyksissään pamauttaisi päin rengasta.
Hauskaa tästä teki se, että snookerin tuomaroi virallinen agilitytuomari, Laura Mättö. Suunnittelin strategiaa jo edellisenä päivänä ja pysyin suunnitelmassani. Ensimmäisellä kerralla päästiin loppuosuudessa A:lle saakka, jolloin Heka veti sokan irti ja hyppäsi kontaktipinnan yli. En korjannut sitä ja näin ollen poistuttiin suorinta tietä maaliin.
Toisella kierroksella meni jo huomattavasti paremmin ja päästiin kuin päästiinkin koko rata läpi vaaditussa 50 sekunnissa. Munajahti tuotti paitsi suklaamunan, niin myös ylivoimaisen voiton miniluokassa 47 PISTEELLÄ.
Tuntuu aika hienolta, kun SM-kisojen epäonnistuminen on painanut mieltä sen vuoksi, etten minä ymmärtänyt sääntöjä. Nyt ymmärrän täysin. Heka sen sijaan ei antanut armoa allekirjoittaneelle edes 11-vuotiaana. Moni ihmettelikin, että hidastuukohan se koskaan.
Tuntui NIIN siistiltä päästä korjaamaan SM-kisojen sössimiset sen kanssa. Vaan kyllä se treenaamattomuuskin näkyy, kun Heka jää kyselemään ohjeita paikoissa mitkä se on koko ikänsä osannut. Mutta en anna sen haitata. Hekalla on niin hieno ja pitkä ura takanaan, että sooloilkoon ihan vapaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti