Nyt jos koskaan vähän kaikki on päässyt kasaantumaan. Tänään alkoi kuitenkin joululoma ja nyt ennättää mennä ajassa hieman taaksepäin.
Aloitetaan vaikka marraskuisesta Jyväskylän KV-näyttelystä. Molemmat koirat esiintyivät siellä kumpanakin päivänä ja jopa ensikertalainen, Syke, suoriutui todella isossa häiriössä yli odotusten. Ei ole muuten mikään helpoin paikka.
Kuva - Jasmin Pyykkö
Viikonlopun ehdottomasti kirkkain tähti oli kuitenkin Heka, joka esiintyi siellä nyt viimeisen kerran. Minä harvoin itken julkisilla paikoilla, mutta sunnuntaina tuli kyllä kyynel jos toinenkin. Ei pelkästään minulta, vaan monelta muultakin. Sieltä me Hekan kanssa aikoinaan aloitimme kymmenen vuotta sitten ja sinne myös lopetimme. Ympyrä sulkeutui.
Saimme esityksen jälkeen AlmaVetin lahjoittaman lahjakassin saatesanoilla:
"Hyviä eläkepäiviä Hekalle."
Kaksi viikkoa Jyväskylän KV-näyttelyn jälkeen Syke kävi kurvailemassa ja hakemassa lisäoppia Sanni Kariniemen agilityvalmennuksessa. Yritän saada videon editoitua mahdollisimman pian, kun kerrankin on materiaalia mitä katsoa. Saatiin todella paljon treenivinkkejä asioihin mitä meidän kannattaa vielä vahvistaa ja niitä onkin sitten ahkerasti harjoiteltu meidän omissa viikkotreeneissä. Tosin viimeiset, ohjatut treenit olivat viime maanantaina ja silloin kyllä huomasin, että kova työ tuottaa vihdoin tuloksia. Syke purki turhan herkästi lukituksia esteillä, vaikka lukitus oli jo päällä jos se huomasi minun lähtevän jo eteenpäin. Enää se ei tee sitä oikeastaan ollenkaan.
Tuntuu, että treenattavaa olisi vaikka kuinka paljon. Ja onhan sitä, nyt vaan täytyy vähän järjestellä niitä "tärkeyden" mukaan. Ostin marraskuun lopussa vihdoin ja viimein juoksupuomin verkkokurssin ja tammikuusta alkaen alamme tahkoamaan sen kanssa. En hakenut keväälle edes ryhmäpaikkaa, sillä tiedän jo nyt kuinka paljon aikaa tuo puomi tulee syömään.
Kastraation jälkeen Hekakin pääsi tekemään agilitya vähän enemmän, kun sille tarjottiin paikkaa Games-koulutukseen. Peliluokat tulevat virallisiksi kilpailulajeiksi ensi vuonna janäiden koulutusten kautta niitä tehdään tutuksi harrastajille, kilpailijoille, seuratoimijoille ja tuomareille. Minulle itsellenihän nämä on jo tuttuja juttuja, mutta koska peliluokat on NIIN kivoja ja erilaisia, tottakai me käytiin Hekan kanssa vähän näyttämässä miten niitä pelataan.
Klinikallakin on vierailtu, onneksi välillä ihan perusjuttujen vuoksi. Sykkeen tehosterokotus lähestyi ja marraskuun lopulla käytiin laittamassa nekin ajantasalle. Neiti sai yhtä aikaa molemmat rokotteet ja vaikka silloin pikkupentuna piti kiljua kuin viimeistä päivää rabieksen vuoksi, nyt ei tuumattu yhtään mitään.
Syke kävi viime viikolla elämänsä ensimmäisellä esiintymiskeikalla ilman Hekaa. Meidät oli buukattu esiintymään Jyväskylän kehitysvammayksikön pikkujouluihin ja koska kukaan ei jaksaisi kuunnella mölisevää Hekaa, mukaan lähti vain Syke.
Saavuttiin paikalle vain 10 minuuttia ennen esitystä, missä Syke ei ole käynyt ikinä. Enkä kyllä liiemmin minäkään. Neiti oli heti kuin kotonaan ja lavallakin se meni siihen omaan, pieneen kuplaansa ja teki kaiken mitä se osaa. On se vaan uskomaton tyyppi.
Joulukuussa tapahtui kuitenkin vielä yhtä ja toista, mutta niistä koostan kyllä omat blogitekstinsä. Sen verran hienoja hetkiä olivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti