Ainakin kuukauden puolesta. Sterilisaatio on saatu onnistuneesti päätökseen toipumisineen päivineen. Tällä viikolla meillä alkoi Sykkeen kanssa syyskauden harjoittelujakso, joka kestää kaikkinensa vuoden vaihteeseen saakka. Seuraavien neljän kuukauden aikana tavoite on rakentaa esteosaaminen vieläkin vahvemmaksi, hioa hyppytekniikkaa sekä (ainakin) yrittää saada kepit tutuiksi ja toimiviksi. Mitä tulee niihin juoksukontakteihin, katsoin paremmaksi että niiden harjoitteleminen on fiksumpaa ajoittaa vasta ensi vuoden alkuun. Syke on vielä niin alkutekijöissä, että monen asian treenaaminen yhtä aikaa on melkoista sekametelisoppaa. Lisäksi juoksukontaktien harjoittelu tulee viemään ylivoimaisesti eniten aikaa, jolloin kaikki muu agility tulee pakostakin jäämään vähemmälle. Tässä syksyn aikana Syke tullaan myös luustokuvaamaan, joten silläkin halusin lykätä juoksukontakteja myöhemmäksi.
Syke oli ihan VÄHÄN vallaton, kun se pääsi liki 2½ viikon tauon jälkeen hallille. Kouluttajamme Veera oli suunnitellut kivan ratapätkän, missä oli putkia, hyppyjä sekä erikoisesteistä muuri, pituus ja rengas. Sykkeen kanssa aloitimme siten, että kävimme nuo kolme viimeisenä mainittua estettä erikseen läpi, se kun ei ole koskaan aikaisemmin niitä nähnyt ja renkaastakin vain sen pentuversion. Muurin ja pituuden kanssa ei ollut mitään ongelmia. Renkaan kanssa Syke ensin mietti kerran jos toisenkin, että mistä kohdasta oikein kuuluu hypätä ja siitä oikein näki, kuinka sen aivot raksuttivat. Lopulta se oikea kohta löytyi ja vielä useamman kerran.
Syke on kyllä mainio, se oivaltaa ja oppii todella nopeasti ja tekee täysillä töitä. Vielä sillä ei keskittyminen riitä pitkäkestoisiin suorituksiin, mutta ei se riittänyt Hekallakaan tuossa iässä. Yhteinen matkamme on vasta alussa ja aion nauttia jokaisesta hetkestä ihan kympillä.
Heka kävi samana päivänä (jolloin Syke sterkattiin) aamulla Marjon hoidettavana. En tiedä miksi, mutta jossain alitajunnassa epäilin Hekalla olevan jonkinlaista jumia selkälihaksissa. Kuinka ärsyttävän oikeassa olin jälleen kerran. Sillä oli toden totta suurinpiirtein ristiselän kohdalla melkoinen jumi, jota käsitellessä Heka antoi Marjolle selvän kipureaktion. Ko.jumi on todennäköisimmin seurausta siitä, kun Syke on Hekan kanssa juoksiessaan taklannut sitä lujaa kylkeen. Hyvin se kuitenkin lähti siitä avautumaan ja kotiin lähti ihan erilaiselta ja tyytyväiseltä tuntuva koira. Siitä lähtien Heka on vain ja ainoastaan lenkkeillyt ja elellyt "aivot narikkaan"-tyylillä. Kaikista aktiivisin kilpailukausi on ohi ja nyt enää on mietinnässä vain se, että koska Hekan kilpailu-ura saatetaan finaaliin.
Sitä odotellessa kotiseurani JAT järjesti eilen kerhotalolla pippalot, missä juhlittiin koko seuran voimin kesän kilpailuissa menestyneitä koirakoita. Myös meidän piirinmestaruuskisoissa pärjännyttä minijoukkuetta muistettiin kisalahjakortein.
Huomenna edessä on armotonta pakkaamista sekä valmistautumista tämän vuoden OnniDog-koiratapahtumaan. Allekirjoittanut kouluttaa koirafrisbeetä siellä perjantaina sekä sunnuntaina. Heka pääsee lauantaina verestämään nenänkäyttöä noseworkkiin, mutta nti Sykerölle olen haalinut hieman enemmän ohjelmaa sekä ihmeteltävää. Perjantaina tutustutaan sosiaaliseen palkkaukseen ja lauantaina käydään kokeilemassa agilitya ulkokentällä. Jos vain oma jaksaminen ja motivaatio riittää, saatetaan pyörähtää myös lauantain mätsärissä. Tai en minä tiedä onko sitä tänä vuonna, siitä liikkuu kahdenlaista tietoa. Oli miten oli, meidän tiimi on joka tapauksessa saapumassa Himokselle perjantaina, joten näkyillään OnniDogissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti