Sittenkin kastraatio?

Myönnän olevani sitä koulukuntaa, jonka mielestä oman mukavuudenhalun vuoksi urosta ei kastroida eikä narttua steriloida. Minulla on tällä hetkellä omistuksessani sekä leikkaamaton uros, että narttu. Heka on jo 10-vuotias ja Syke täytti vastikään 9 kuukautta. Syke sai ensimmäiset juoksut ja se lähti hoitoon viime sunnuntaina. Olen omistanut koiria kohta 13 vuotta ja nyt elämäni ensimmäisen kerran olen joutunut miettimään jomman kumman leikkauttamista. Osa syistä on ns. pakon sanelemia, mutta asiaan liittyy myös terveydellisiä syitä joista näitä jälkimmäisenä mainittuja syitä on lopulta sitten  tullut enemmän ilmi. Ne liittyvät pääasiassa Hekaan.

En ole kokenut tarpeelliseksi leikkauttaa yhtäkään uroskoiraani, sillä niistä palleista ei ole koskaan ollut niille oikeastaan minkäänlaista haittaa. Juoksuiset nartut eivät ole kiinnostaneet, ei ole ollut sisälle merkkaamista eikä oikeastaan minkäänlaisia "ongelmia" mitä leikkaamattomilla uroksilla usein luetellaan olevan. Heka kykenee harrastamaan ja kilpailemaan juoksuisten narttujen kanssa. Sen sijaan Syke alkoi kiinnostamaan sitä ja tottakai se nyt oli odotettavissa, kun kyseessä on saman katon alla elävä koira. Hoidon järjestyminen oli hieman haasteellista, mutta onneksi se saatiin lopulta selvitettyä. Hekaan tämä kuitenkin ehti vaikuttaa siinä määrin, että sitä alkoi närästämään piiiiiiiitkästä aikaa ja sen seurauksena tuli sitten hieman huonovointisuuttakin. Ruokahalu on ollut vaihteleva ja nyt Hekaan selvästi vaikuttaa se, että Syke ei ole kotona. Se on lievästi stressaantunut ja ihmeissään siitä, mihin sen kaveri on nyt yhtäkkiä vain hävinnyt.

Olen kyllä vannonut kaiken nimeen, etten aio 10-vuotiasta koiraa enää leikkaukseen viedä. Enkä tekisi sitä helpottaakseni omaa elämääni, vaan tehdäkseni Hekan elämästä helpompaa. Stressittömämpää. Tämä kaikki on saanut minut ihan ensimmäisen kerran ja vakavasti pohtimaan sitä, että olisiko kastraatiosta Hekalle enemmän hyötyä vai haittaa? 

Heka ei ole luonteeltaan mikään ihannekoira, vaikka jonkun silmiin se sellaiselta saattaa vaikuttaa. Sanotaan näin, että 90% se on aivan ihana koira, mutta sillä on huonoja puolia loput 10%. Sen suolisto ei ole normaali, Heka reagoi todella vahvasti pieniinkin muutoksiin elämässä ja se sitten näyttäytyy erilaisina suolistovaivoina, mm.närästyksenä. Siitä tulee selvästi huonovointinen ja kärttyisä. Luin eräästä blogista, kuinka eräällä leikkaamattomalla uroskoiralla oli ilmennyt vatsavaivoja ja stressiä kun testosteronitaso oli liian korkealla. Liika testosteroni ja agility olivat tehneet koirasta ylikiihkeän, vaikka noin muutoin se oli ollut uros lauhkeimmasta päästä. Summa summarum. Olen pohtinut sitä, että olisiko Hekan parempi olla, jos se pääsisi testosteronista elimistössään eroon tai se laskisi sellaiselle tasolle, ettei se vaikuttaisi enää siihen niin voimakkaasti? En usko kastraatiolla olevan mitään vaikutusta luonteeseen. Heka on rohkea, melko terävä ja joissain asioissa myös reaktiivinen.

Vaakakupissa painaa nyt erittäin paljon nimenomaan Hekan hyvinvointi. Ei oma mukavuus. Heka ei siis missään nimessä ole täysin tasapainoinen koira. Siis sellainen kuin mitä Syke on. Jos jollain teillä on siellä mielipiteitä, kokemuksia tai mitä vaan, kirjoita rohkeasti kommenttia tai lähesty sähköpostilla. Kuulen erittäin mielelläni aiheesta lisää tai olenko ihan hakoteillä omien ajatusteni kanssa.