Hekan lepäillessä ja keräillessä "voimiaan" viikonlopun startteihin, on Syke terästäytynyt lajin parissa ihan urakalla.
Maanantaina iltapäivän lenkin yhteydessä tein sen kanssa takaakiertoja puunrungoilla. Ylipäätään hyppyjen ja kiertojen kanssa olen edennyt tarjoamisen kautta, en ole lähtenyt avustamaan käsillä enkä jaloilla yhtään. Tämä on minun mielestäni ollut kaikista eniten tulosta "tuottava" tapa ja Sykkeen kohdalla se pätee kyllä erinomaisen hyvin.
Keskiviikkona meillä oli toiset penturyhmän treenit JATilla ja siellä teemana olikin nimenomaan hypyn tarjoaminen. Puunrunkokierrot olivat jääneet mieleen ja Syke lähti upeasti tarjoamaan samaa myös itse aidalla. Kentän toisella puolella tehtiin mm.sylikäännösharjoituksia sekä fokusointia. Olen ihan ihmeissäni siitä, kuinka nopeasti Syke oppii vaikka se on tähän asti suurimmaksi osaksi elänyt lähes täysin "pellossa." Treenien lopuksi jatkettiin vielä putkiharjoitusta ja tästä sain jopa videomateriaaliakin talteen.
Nyt jokainen viimeistään näkee, että kuinka lujaa tuo punainen superpallo menee. Minulla on jo nyt täysi työ pysyä sen perässä, saatika sitten tulevaisuudessa. Kotiläksyksi sainkin käskyn painua juoksulenkeille.
Tänään jatkettiin harjoittelua Haukkuvaarassa, mistä jäi hieman ?-fiilikset mieleen. Ei koiran, vaan harjoitusten sisällön vuoksi. Nyt kun käydään kahdessa eri paikassa treenaamassa, on molemmissa täysin eri mielipide siitä mitä tässä vaiheessa kannattaa tehdä ja vahvistaa. Toki minä tunnen koirani parhaiten ja teen ratkaisut sen mukaan, mutta tuntuu etten pysy enää perässä kun koulutusmetodit tuntuu muuttuvan tämän tästä. Harjoiteltiin mm.pakkovalssia ja vaikka se menikin tilanteen huomioon ottaen oikein hyvin, silti sain viestiä että pakkovalssit kannattaa unohtaa ja sen sijaan ottaa tilalle IN. En ole koskaan sitä aiemmin opettanut, sillä tuo termi ja tapa on tullut tutuksi minulle vasta vuoden 2017 syksyllä.
Treenien toisella kerralla tehtiin sitten peräti 4 esteen "rataa", jossa oli 2 aitaa, suora putki ja muuri. Syke ei ole vielä koskaan edes nähnyt muuria, joten otin sitä pelkiltään alkuun samalla tavalla tarjoamisen kautta kuten hyppyjä. Ei ongelmia. Eikä liiemmin ollut ongelmia edes sen 4 esteen pikkupätkän suorittamisessa. Päinvastoin. Syke oli super ja tänään se jopa meni ensimmäistä kertaa täysin mutkalla olevan putken. Vieläpä monta kertaa.
Jotenkin tuntui silti vähän "ikävältä" tehdä tuollaista pätkää koiran kanssa, joka on vasta 8½ kuukautta vanha ja joka on vasta päässyt sinuiksi suoran putken ja aidan kanssa. Sitten kun näitä ohjeita satelee joka suunnalta "ei noin" "eikun näin" "tee tällä tavalla", menee vähemmästäkin oma nuppi sekaisin. Ei Hekan kanssa ollut tämmöistä, sen kanssa vaan tehtiin. Tottakai nyt pitäisi pikkuhiljaa päättää mitä opettaa ja milloinkin, ettei vain räiskitä menemään sitä tätä ja tuota. Tapoja ja kouluttajia on monia, mutta silti on vaikeaa päättää mitään kun joka suunnalta satelee erilaisia neuvoja.
Oon alkanut jo tyyliin 2016-2017 ajatella, että agility-treenikulttuurin iso ongelma on se, että jengi käy tosi paljon ohjatuissa treeneissä ja sitä painotetaan isosti. Joo, syystä, koska lajiin liittyy mm. turvallisuusriskejä, joita moni ei edes ajattele. Mutta vähän sivuoireena tähän liittyy just toi mitä kuvasit postauksen loppupuolella. Valkuilla on tosi paljon eri treenitapoja, usein ihan perusteltuja (tosin kaikki pitää suodattaa :D), mutta se saa varsinkin yhdessä ryhmässä pääsääntöisesti treenaavat vähän unohtamaan sen oman vastuun niistä treeneistä. Jos vertaa esim. tokoon, jota treenataan hyvin usein myös yksin tai kimpparyhmissä, ihmiset myllää esim. käytösten kriteerit väistämättä omassa päässään. Oon kouluttanut agilityssä porukkaa, joka ei ole koskaan miettinyt, miltä näyttää HEIDÄN ajatustensa mukainen ihannekeinu ja mitä siihen päästäkseen vaaditaan. Kun vaihtaa ryhmää tai menee ulkopuoliseen koulutukseen, kriteerit saattavat muuttua melko dramaattisesti, jos niistä päättääkin yhtäkkiä taas toinen ulkopuolinen.
VastaaPoistaEhkä vähän äärimmäisesti selitetty ja ennemmin yleistä pohdintaa kuin siulle suunnattua kritiikkiä. Mut kannustan ihan valtavasti siihen, että järsii jokaisen estesuorituksen ja ohjauksen oman etiikkansa ja treenitapojensa valossa ja miettii, mitkä treenit hyödyttävät käsissä olevaa koiraa (ja itseä ohjaajana!) juuri nyt, kun tavoite on x. Sit voi tarvittaessa asettaa ulkopuoliselle kriteerit, että toivon asiaa y, voisitko havainnoida, että pidän näistä asioista kiinni ja miltä toiminta näyttää.
Kaikki trendiohjaukset ja vakiintuneet tavat kuitenkin perustuu ihan samoihin lainalaisuuksien koirien käyttäytymisessä kuin muutkin, ne on vaan myllätty eri kulmasta. Uskallan sanoa näin, vaikka joku jossain varmaan nostaa karvat pystyyn tällaisen agility-kokemattoman aivoituksista. :D Siinä ei tietty oo mitään väärää, siis trendeissä, koska iso osa näistä jutuista on kuitenkin koiraystävällisiä ja perustuu positiiviseen vahvistamiseen. Roomaan on kuitenkin monta tietä ja soveltaminen on kiva juttu. :D
Erittäin hyvin ja tiivistetysti sanottu!
PoistaSykkeen kanssa alunperin ajatus pentukurssille lähtemisestä oli se, että saisin ns. "potkua perseeseen" kun on hieman sitä ryhmän aiheuttamaa painetta. JATin pentutreeneistä olen tykännyt hirmuisesti, ollaan saatu ihan mielettömän hyviä neuvoja ihan niihin perustaitoihin (jotka nekin on ehtineet muuttua, olenhan viimeksi 2008 kouluttanut pentua) :D
Eniten juuri mietityttää mikä soppa siitä sitten kehkeytyy kun Sykkeen kanssa koittaa aika, jolloin aloitellaan keppien ja kontaktien kanssa. No, mutta se on sitten sen ajan murhe :D