Syke täyttää tänään 10 viikkoa. Korkeutta se tuntuu kasvavan hurjaa vauhtia ja painoakin tulee lisää tasaiseen tahtiin. Ihan harmittaa, etten ole pitänyt kasvukäyrästä tarkempaa päiväkirjaa vaikka painon merkitsen kyllä ylös viikottain. Painoa Sykkeellä on tällä hetkellä tasan 1,8 kiloa ja epäilen että tasan kahteen kiloon päästään tässä seuraavien 2-3 viikon sisällä.
Vaikka ikää onkin vasta sen 10 viikkoa, Syke osaa jo yhtä sun toista. Kuitenkin tärkeimpänä olen tässä vaiheessa kokenut erilaisiin arkisiin asioihin ja rutiineihin tutustumisen. Olenkin ahkerasti seilannut sen kanssa ympäri Jyväskylää joukkoliikenteen busseilla ja tilanne oli jo toisen linja-autoilun jälkeen se, että Syke nukahtaa lähes välittömästi. Sitä ei liiemmin kiinnosta bussiin tulevat tai sieltä pois lähtevät ihmiset. Aamuisin ja iltaisin ulkoillaan siten, että molemmat koirat ovat mukana mutta iltapäivisin käytän sekä Hekan, että Sykkeen omilla lenkeillään. Tätä käytäntöä vaalin ihan jo sen vuoksi, että Syke oppii olemaan ulkona myös ilman Hekaa ja Hekakin saa siten sitä meidän kahdenkeskeistä laatuaikaa ilman pentua. Lisäksi haluan, että siinä missä Heka osaa olla yksin kotona ilman kaveria, haluan myös Sykkeen oppivan että senkin on joskus jäätävä kotiin ilman Hekaa. Pyysin jo ajoissa naapureitani ilmoittamaan minulle joko kasvotusten tai tiputtamalla lapun postiluukusta, jos meiltä kuuluu yli tunnin mittaista, häiritsevää huutoa kun minä olen poissa. Koska mitään viestiä en ole asiasta saanut eikä kukaan naapuri ole asiasta maininnut, oletan että täällä on ollut hiljaista. Yksinolot ovat sujuneet erinomaisesti ja toivottavasti niiden suhteen linja jatkuu yhtä hyvänä *koputtaa puuta kolmesti.*
Syke on sisäistänyt mm.erilaisia arkeen liittyviä rutiineja, se mm.tietää milloin olen lähdössä töihin ja alkaa omasta aloitteestaan rauhoittumaan. Hekahan on osannut tämän taidon jo vuosia, joten varmasti Syke lukee osittain myös Hekaa tässä asiassa. Uskokaa tai älkää, se helpottaa yksinoloa kun omistaja ei huomioi koiria enää vähintään 20 minuuttiin ennen lähtöä.
Eilen Syke pääsi ensimmäistä kertaa sitten meille tulon jälkeen pesulle ja trimmattavaksi. Tokihan olen itse sen ensimmäisen kerran konettanut hieman alle 2 viikkoa sitten, mutta nyt tein kaiken pesusta lähtien kokonaan itse. Pesemisestä Syke ei ollut moksiskaan, mutta sitten oli urku auki kun ruvettiin kuivaamaan. Jaksoi huutaa ehkä n.minuutin verran, kunnes hiljeni tyystin. Siinä missä konettaminen sujui silloin ensimmäisellä kerralla mallikkaasti, nyt sitten pistettiin venkoillen. Tärkeintä on silloin olla luovuttamatta. Moni antaa tässä vaiheessa periksi ja niin ei missään nimessä pidä tehdä, jolloin pentu oppii että rimpuilemalla ja huutamalla tilanteesta pääsee pois. Siinä sinnikkäästi jatkoin, vähät välittämättä Sykkeen protestoinneista. 10 minuutin verran siinä "tapeltiin", kunnes Syke antoi periksi ja sain hyvin konetettua kuonon, kaulan, tassut, hännäntyven ja mahanalusen. Pääsin myös jonkun verran muotoilemaan sen turkkia saksilla, joten tuli vähän sellainen proud of myself-fiilis. Viikonloppuna on sitten edessä operaatio kynsien lyhennys.
AlmaVetissä käymme vähintään kerran viikossa parhaillaan käynnissä olevan pentukurssin vuoksi. Melkein voisin jo sanoa, että Syke pitää klinikkaa kuin toisena kotina. Se on sille yksi suuri huvipuisto, missä kaikki ihmiset ovat ihania ja siellä saa kaiken lisäksi herkkuja. Sen reaktiot ovat kertakaikkiaan liikuttavaa katseltavaa. Mitä tulee itse pentukurssiin, olemme sen tiimoilta käyneet harjoittelemassa kotiläksyjä eri ympäristöissä ja siinä jos jossain saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Samalla Syke oppii sille aikuisena tarvittavia ja kullanarvoisia taitoja, se myös tottuu erilaisiin paikkoihin ja ääniin. Lupasin jo aiemmin kirjoitella pentukurssilla opituista asioista ja harjoituksista myöhemmin. Kerrottavaa on nimittäin NIIN paljon. En vaan yksinkertaisesti voi olla korostamatta sitä, että miten nopea ja viisas Syke on oppimaan ja omaksumaan erilaisia asioita. Alussa pelkäsin itse sitä, että onko minulla tarpeeksi tietoa ja taitoa lähteä koulimaan pennusta kelvollista koirakansalaista. Tuon pentukurssin ansiosta oma itsevarmuuteni on kasvanut. Vaikka osa asioista onkin tuttuja Hekan pentuajoilta, on siellä tullut myös paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa. Haluan myös tehdä joitakin asioita aivan eri tavalla kuin Hekan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti