"Se on kuin pieni saksanpaimen"

Syke on mukana Aprenderin pentukurssilla, joka järjestetään yhteistyössä AlmaVetin sekä AlmaHelp Association ry:n kanssa ja koulutukset pidetään näin ollen luottoklinikkamme tiloissa. Aprenderin pentukurssin sisältö vakuutti samantien ja olin kuullut aiemmilta kurssilaisilta vain positiivista palautetta, oli päivänselvää että sinne mekin Sykkeen kanssa sitten suunnataan. Tuolle kurssille saa siis osallistua jo 8-viikkoa täyttänyt pentu, mikäli se on mukana aikaistetussa rokotusohjelmassa. Sykehän sai ensimmäisen rokotuksensa jo heti marraskuun alussa ja seuraava mennään ottamaan ensi viikolla.

Olin jo aiemmin tullut lupautuneeksi kirjoittaa mitä kaikkea kurssilla ollaan tähän mennessä opittu ja mitä olemme työstäneet sitten kotioloissa ja lenkeillä yms. Sisältöön kuuluu mm.perustaidot, hyvät treenikäytännöt, koirien sosiaaliset taidot, toiminnan aikaansaaminen, käyttäytymisen vahvistaminen sekä hallinta ja itsekontrolli. Lisäksi kurssin kuuluu eläinlääkärin käsittelyharjoitus, jonka pitää ELL Suvi Heinola.

Tähän mennessä olemme harjoitelleet mm.pannasta nappaamista sekä siitä kuljettamista, herkkumagneettia, erilaisia valintapelejä (luopumista) ja odottamista. Jokainen harjoiteltava asia on sellainen taito, mikä jokaisen koiran tulisi aikuisena osata. Kouluttaja, Jari Parkkisenniemi, havainnollistaa ja kertoo mielestäni erittäin hyvin sekä selkeästi, että miksi asiaa x harjoitellaan ja kuinka koira oppii. Jokaisella kerralla saamme myös kotitehtäviä, joita sitten toteutetaan eri ympäristöissä harjoitusten välissä.

Vaikka Syke onkin mitä melkoisin työmyyrä, pannasta nappaaminen on ollut tähän mennessä sen kanssa eniten töitä teettänyt asia. Ensimmäiset, kotona tehtävät harjoitukset suoritin talomme kellarissa. Olin aivan varma että Syke avaa urut (niinkuin oli ennen tätä tehnyt) ja ohi kulkevat ihmiset luulevat vähintään, että siellähän tapetaan viatonta koiraparkaa. Otin harjoitukseen avuksi naksuttimen ja kas kummaa - ei pihahdustakaan. Sain jopa pidettyä pannasta kiinni ilman, että Syke venkoili tai päästi pihahdustakaan. Sen jälkeen pannasta kuljettaminenkin on sujunut erittäin hyvin. Joskus koiran elämässä eteen tulee sellaisia tilanteita, missä omistaja joutuu nappaamaan pannasta kiinni ja kuljettamaan koiran hallitusti jostakin ohi, on tärkeää ettei koira hätkähdä tätä asiaa. Kun taas herkkumagneetilla koiran saa kätevästi siirrettyä paikasta a paikkaan b. Esimerkiksi klinikan lattialta vaa'alle. Sykehän tekee nykyään samalla tavalla kuin Heka, ensimmäisenä klinikalle tultuaan pyörähdetään vaa'alla. Valintapeleihin (luopumiseen) olemme keskittyneet nyt kahdella edellisellä kerralla ja nyt jos koskaan Syke on omaksunut sellaisen "työkoiran" roolin ettei tosikaan. Sen perinteisen "nami käteen ja käsi nyrkkiin eikä herkkua tule, ennenkuin koira jättää käden rauhaan"-leikin Syke oppi hetkessä. Edellisellä kerralla lisäsimme haastetta siten, että herkku olikin avokämmenellä ja jos koira meinasi herkun siitä napata, käsi meni nyrkkiin. Eihän sekään vienyt muistaakseni kuin 5 sulkemisyritystä ja nyt pystyn pitämään herkkua avokämmenellä aivan Sykkeen nenän edessä eikä se ota sitä. Olemme edenneet siihen pisteeseen, että herkku onkin lattialla ja tätä Syke pähkäili ihan tosissaan. Useamman kerran se yritti vaivihkaa napata herkun maasta, mutta nopeasti se yhdisti asiat oikein että miten sen herkun sieltä saa.

Tämän päivän kurssilla aloimme työstämään myös odottamista. Koira sai joko istua tai maata ja pikkuhiljaa pidensimme kestoa ensin yhteen sekunttiin, sitten kahteen, sitten yhteen, neljään jne. Epäsäännöllisen säännöllisesti juuri siksi, ettei koira opi tiettyyn aikaväliin jolloin sitä herkkua tulee. Panoksia nostettiin siten, että toisella kerralla Jari tuli Sykkeen viereen ja koski siihen. Silti Sykkeen tuli kyetä istumaan paikoillaan ja siitä sitten naksutettiin ja palkattiin. No senhän se teki. Tässä tekstissä oleva kuva on juuri sitä Sykettä, joka ottaa oma-aloitteisesti kontaktia eikä välitä vaikka joku lääppii kesken harjoituksen. Ihan uskomaton työmyyrä ja millä moodilla se keskittyy koko tunnin ajan. Toinen kurssilaisista totesikin, että Syke on kuin pieni saksanpaimen ja että se todellakin tekee töitä minulle. Kuten palveluskoira.

Paljon on tullut kolmessa viikossa asiaa ja opittavaa, että sitä kaikkea on lähes mahdotonta saada tiivistettyä mihinkään blogitekstiin. Katson jos saisin ensi kerralle kameran jalustalle kuvaamaan, niin ihmiset näkisivät meidän harjoittelua ihan käytännössä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti