Käsittämätön käänne

Finally! Viimeinkin pääsen kirjoittelemaan tarkemmin Hekan kuulumisista. Pakko kyllä sanoa se, että onneksi en ole asiasta kirjoitellut aiemmin. Siitä olisi tullut vain synkkää ja surumielistä luettavaa. Tilanteessa nimittäin tapahtui käsittämätön ja nopea käänne parempaan. Syy siihen selviää myöhemmin tämän tekstin aikana.

Muutama sananen Hekasta itsestään. Se koira jos joku on todellakin ns.rutiiniensa orja. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että jos meidän arki vähääkään poikkeaa normaalista ja totutusta, Heka menee sellaiseen valmiustilaan. Ja siinä tilassa jos jossain oleminen ei ole millään tavalla mieltä tai kehoa säästävä. Ei todellakaan. Vaikka Heka onkin kaikinpuolin aivan ihana koira (sen kanssa on mm.helppo matkustaa ja harrastaa), niin sillä on tiettyjä piirteitä jotka eivät tee siitä täysin kivaa koiraa. Tämä saattaa kuullostaa ulkopuolisten korviin oudolta, mutta minähän se tässä elän sen koiran kanssa lähes 24/7 ja tunnen sen kaikista parhaiten. 

Tuollaisessa valmiustilassa oleminen aiheuttaa stressiä ja jokainen varmasti tietää, minkälaisia seurauksia pitkään jatkuvalla stressillä voi olla.

Pennun tulo meille toi myös tullessaan ison elämänmuutoksen ja jos nyt mietitte mihin viittasin ylläolevalla tekstillä, voitte ehkä arvata miten Heka siihen asiaan reagoi. Se ei siis sinällään tullut yllätyksenä, että lopulta se jatkuvassa valmiustilassa oleminen aiheutti sille mahakipuja ja ripulia. Mahakivut kuitenkin loppuivat jo toisena päivänä, mutta ripuli sen sijaan ei. Se vain jatkui jatkumistaan. Toki Hekalla on viimeiset puoli vuotta ollut enemmän tai vähemmän ongelmia suoliston kanssa, joten ihan alussa en vielä kovin huolissani ollut. Vasta siinä vaiheessa alkoivat hälytyskellot soida, kun Hekan suolisto ei millään tavoin vastannut suolistoa tukeviin lisäravinteisiin, se laihtui laihtumistaan ja turkki alkoi muuttumaan rasvaisen keltaiseksi ripulin jatkuessa. Hetken jo harkitsin, että pyydän Suvilta luvan aloittaa tylosiinikuurin uudelleen. Heka kuitenkin jaksoi lähteä lenkeille, se leikki mielellään eikä ruoka itsessään inhottanut sitä mitenkään. Siksi aloinkin miettiä jälleen kerran sitä, että voisiko syyllinen löytyä tällä(kin) kertaa sen ruokavaliosta.

Sopivan ruuan löytäminen ei ole ollut todellakaan helppoa. Jos se sopii mahalle, sieltä löytyykin jotain josta iskee hiiva. Ja päinvastoin. Siirsin Hekan kokonaan lihalle, jotta saisin erään kalkkunapohjaisen nappulan villitsemän hiivan alun taltutettua. Sitten päässä syttyi lamppu. Se LIHA. Hekalla on ollut ennenkin vaikeuksia sulattaa suuria määriä lihaa, mutta mistä ihmeestä sitä kuitua voisi saada kun lähes kaikissa viljoissa on sokeria ja/tai tärkkelystä ja siitähän se hiiva tykkää. Hetken jo mietin, että näinkö Hekan tie täällä oli päättymässä. Suvilla oli vielä yksi "ässä hihassa" ja jonkun verran sitä epäilin, sillä ko.ruuassa on maissitärkkelystä jonka olen itse todennut aiheuttavan Hekalla silmävuotoa ja kutinaa. Olin kuitenkin jo sen verran epätoivoinen, että olisin varmasti suostunut kokeilemaan sille pelkkiä höyheniä. Jo alle vuorokaudessa ripuli loppui siltä istumalta. Nyt on mennyt jo kolme päivää. Ripulista ei ole tietoakaan, saatika mistään kutinoista tai muistakaan pöhöistä.

Hekan pelasti kaikkien haukkuma ja ylihinnoitelluksi "p****ksi" luokittelema Royal Canin Anallergenic. Ko.ruuassa on kaikki valmistusaineet prosessoitu ja pilkottu niin pieniksi, ettei koiran elimistö niitä sieltä voi tunnistaa. Totesin facebookissa, että maailmassa ei varmaan ole mitään yhtä vahvasti tunteita herättävää asiaa kuin koirien ruokinta. Minulle itselleni on nyt tärkein kriteeri se, että Heka voi hyvin ja sillä on hyvä olla. Maksoi mitä maksoi. Ja haluan tässä vielä senkin sanoa, että kyllä ne eläinlääkärit ruokinnasta jotakin tietää vaikka muuta väitetään. Ilman Suvia tuskin olisin tätä ruokaa uskaltanut edes ajatella.

Nyt kun Hekan tilanne on kaikkien vastoinkäymisten jälkeen lähtenyt parempaan, on se viihtynyt Sykkeenkin kanssa ihan eri tavalla eikä pentu enää stressaa sitä. Hekalle on kuitenkin täällä Thundershirt hankittuna, jos sitä jatkossa vaikka vielä satuttaisiin tarvitsemaan. Alussa se oli ihan korvaamaton ensiapu.