Kun vihdoin ja viimein aletaan pääsemään normaaliin elämään sekä harrastusrytmiin kiinni, kaikessa tapahtuukin yhtäkkiä täyskäännös. Näin on käynyt tänä vuonna valitettavan usein ja niin myös tällä(kin) kertaa. Tai no, ehkä pitäisi kuitenkin olla iloinen että kyse ei ole sentään elämästä ja kuolemasta. Mutta kyllä se kirpaisee kun hetkessä kaikki on taas yhtä stressiä ja huolta.
Kiinnitin jo sunnuntaina jonkin verran huomiota Hekan käytökseen, jolloin se ei ravistellut itseään täydellä voimalla. Mielessäni kävi heti, että ehkä sen niska on jotenkin jäkissä kun viime viikolla on kuitenkin esiinnytty kahdesti ja treenattu. Hieronnan aikana ei ilmennyt mitään normaalista poikkeavaa, joten en asiasta liiemmin huolestunut. Kunnes sitten eilen ravistelu hieman lisääntyi, mutta edelleenkään Heka ei tehnyt sitä ollenkaan normaalisti. Joskus se on vastaavalla tavalla ravistellut itseään, jos korviin on päässyt kasvamaan hieman pidempiä karvoja. Näppäränä ajattelin samantien tarkistaa ne korvat, nyppiä korvakarvat ja laittaa lopuksi molempiin puhdistusainetta.
Jo ensimmäistä karvarantua ulos vetäessäni mukana tuli tummanruskeaa, kuivuneen oloista eritettä ja mitä enemmän sain karvoja nypittyä, sen enemmän sieltä tuli ryönää ulos. Putsatessa tuppeloon tarttui vielä vähän lisää kuraa ja Heka kävi iltaa kohden vaisummaksi sekä selvästi kipeän oloiseksi. Viestittelimme Suvin kanssa ja rimadylin voimalla pystyttiin odottamaan tähän aamuun saakka, kunnes Teppo saisi konsultoitua Hekan ropelit. Onhan se Teppo kuitenkin oikea velho korvasairauksissa.
Minulla oli asiasta omat epäilykseni ja aavistukseni, että mistä oikein on kysymys. Teppo sitten vahvisti, että olin osunut täysin oikeaan. Koska Hekalla on ollut poikkeuksellisen pitkään ongelmia suoliston kanssa (ensin ruokavalio-ongelmat, sittemmin suolistotulehdus ja viimeisimpänä se ripuli -ja oksennustauti), sen elimistöstä ovat lähes kaikki hyvät bakteerikannat tuhoutuneet ja se on saanut hiivan repeämään liitoksistaan, joka on pesinyt oikeaan korvaan sekä vasemman etu -ja takajalan varvasväleihin. Liika hiiva ei ole koskaan hyvästä ja siinä on myös syy sille, että miksi ruoka ei odotetulla tavalla Hekaan tartu. Eihän se tartu, jos joku siellä sitä jarruttaa. Se jarruttaja on kirottu hiiva ja se täytyy nyt saada häädettyä Hekan elimistöstä. Tepon ottama mikrobinäyte antoi viimeisen vahvistuksen sille, että kyseessä todellakin on hiiva.
Hoitona on nyt 10-14 päivän korvatippakuuri, jonka aikana korvakäytäviä huuhdellaan lisäksi 2-3 kertaa viikossa Otoclean-liuoksella. Vaan ei tämä vielä tähän pääty, vaan Hekaa myös pestään 2 kertaa viikon välein Malaseb-shampoolla ja sen ruokavaliota buustataan maitohappobakteereilla. Paraneminenhan lähtee suolistosta ja kun tilanne siellä saadaan kohenemaan, vaikuttaa se automaattisesti kaikkeen muuhunkin. Kaapissa on myös jäljellä Anicolin boulardii-valmistetta joka on todettu hyväksi valmisteeksi hiivan häätämisessä, joten sitä laitetaan nyt tästä illasta eteenpäin iltaruuan sekaan. Kontrolli on tippakuurin lopussa ja nyt jos koskaan oikeasti toivon sitä, että tilanne on siihen mennessä rauhoittunut. Muutoin Hekalla on mahdollisesti edessään korvakäytävän video-otoskopia. Eli tähystys. Hekaa on jouduttu rauhoittamaan kuluneen vuoden aikana kolmesti ja ihan jo sen vuoksi toivon, ettei tähystystä jouduta tekemään. Toki jos tilanne ei rauhoitu ja muuta vaihtoehtoa ei ole, tietenkin se tehdään. Mutta siitä lähdetään, että tämä hoitosuunnitelma riittää saamaan hiivan kuriin ja korvan kuntoon. Vasen korva oli erittäin siisti ja puhdas kuin mikä.
Heka oli klinikalla aivan ihmeissään, kun Suvi ei ollut sitä tutkimassa. Suvihan ohjasi meidät samantien Tepolle, kun hänellä on se paras osaaminen korviin liittyvissä ongelmissa. Kun Heka yhdessä hetkessä kuuli Suvin äänen oven takaa, se terästi korviaan ja meni häntä pystyssä ovelle. Sitten kun sieltä tulikin Teppo, Heka veti liinat kiinni ja peruutti tuolin alle. Homma kuitenkin hoitui hyvin ja hienosti Heka antoi Tepon ottaa korvasta näytteen yms.
Mitäpä tähän nyt voi enää muuta sanoa? Harmittaa.
Vuoden vaihteessa huomasin, että koirallani saattaisi olla hiivatulehdus korvissa. Varmaan jo sitä pidemmän aikaan vaivannut. Oltiin menossa rokotuksilla käymään niin siinä samassa myös ne korvat tutkittiin. Hiivatulehdushan sielä oli, johon saatiin puhdiste ja tipat, näistäkin huolimatta hiiva levisi vatsan seudulle ja kontrollikäynnillä käytiin jo pelkkien korvien takia. Hiiva uusiutui taas keväällä tehden aika rumaa ihottumaa mahaan, missään tässä välissä ei hiiva varmastikaan ollut poistunut kokonaan. Toukokuussa siirsin koiran kokonaan raakaan, jospa se auttaisi. Varmaan on allerginen viljoille ja muulle ylimääräiselle, mitä teollisissa ruoissa on. Ennen hoikkana pysynyt koira ottaa tavaraa ihan eri tavalla itseensä, se jopa lihoo. Hiivaa ei oo mahassa, eikä korvat haise pahalle, jotain likaa siellä välillä on ja putsaan niitä silloin tällöin. Aloe Veraa syötin ruoan mukana yhden kuurin ja joskus varmaan uusitaan kuuri. Nyt, kun mainitsit tuon maitohappobakteerin niin mietin, että voisiko sitä myös syöttää aina joskus kuureina, ei varmaan ainakaan pahaa ole kellekään? Eikö pellavaöljy ole omalla tavallaan hyväksi suolle, sitä voisi varmaan myös kokeilla lohiöljyn sijaan? Mietin myös, että pitäisikö jättää kaikki kalaperäinen joskus pois joksikin aikaa, että vaikuttaako se sitten mitenkään ja kokeilee myös jonkun toisen lihan pois jättöä. Varpaiden välit sillä joskus punottaa, että voisko sekin olla jotain hiivan aiheuttamaa?
VastaaPoistaHeips! Jostain syystä huomasin tämän kommentin vasta nyt, pahoittelut siis etten ole vastaillut aiemmin.
PoistaItse olen aina olettanut, että hiiva villiintyy erityisesti tärkkelys -ja sokeripitoisista ruoka-aineista, mutta Hekan kohdallahan kävi niin, että pitkää jatkuneet suolisto-ongelmat tuhosi suoliston hyvän bakteerikannan ja hiiva pääsi sen seurauksena ottamaan ylivallan. Nyt haetaan sitä tasapainoa ja vihdoin alkaa näyttämään siltä, että hiiva on suurimmaksi osaksi jo selätetty.
Varpaiden välien punoitus voi johtua joko hiivasta tai kosteudesta. Varsinkin näillä syyskeleillä suosittelen huolehtimaan tassujen huolellisesta kuivauksesta. Tokihan se punoitus voi olla myös sitä hiivaa, mutta ihan yhtä lailla kannattaa ne tassut kuivata hyvin joka lenkin jälkeen :)
Ja mitä tulee maitohappobakteereihin, niiden syöttämisestä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Nehän ns.hyökkäävät hiivaa vastaan ja antavat kasvualustaa niille hyville bakteereille. Jos koiralla on vähänkin elimistö sekaisin, hiiva pääsee helposti jylläämään. Suosittelen lukemaan tämän artikkelin, joka ainakin auttoi minua suuresti taistelussa hiivaa vastaan: http://www.shetland.fi/Artikkelit/Hiivatulehdus-allergia-CandidaAlbican.pdf
Mitä lihoja teillä nyt syödään kalan lisäksi?