Toisin sanoen; Jyväskylän Agility Team ry järjesti eilen killerillä tukiepikset, joilla tuettiin näkövammaisen Saila Tiaisen sekä hänen koiriensa Mimmin ja Messin osallistumista ParAgility World Championships-kilpailuihin. Oli lähes sanomattakin selvää, että osallistuisin tapahtumaan tavalla tai toisella.
Tarjolla oli niin rallytokon möllikisat, agiepikset, koiratarvikkeiden kirpputori, buffet kuin myös suuren suosion saavuttanut pelkistä putkista koostuva vauhtirata. Koska Heka on vasta tällä viikolla tehnyt paluuta takaisin harrastusten pariin en halunnut lähteä ahnehtimaan "liikaa", vaan osallistuttiin pelkästään ulkokentällä olevaan putkiralliin. Ko.luokassa kaikki säkäluokat kilpailivat keskenään, ainoastaan luokat olivat sekä jo kilpaileville, että sitten myös vielä ei kilpaileville.
Kuva - Jouni Parkkonen
Ensimmäinen suoritus juostiin aikaan 21 s ja jotain sadasosasekuntteja päälle. Heka oli aivan villinä, se mm.lähti röyhkeästi liikkeelle ilman lupaa ja jonka seurauksena olin koko ajan myöhässä. Koira kyllä pelasteli minkä kerkesi, mutta olin sille liian hidas ja ylimääräiset kiepit kahden putken suulla toivat reilusti ylimääräisiä sekuntteja lisää. Putkirallissa sai startata kahdesti, joten tottahan toki mentiin vielä kerran parantamaan suoritusta sekä nipistämään ne ylimääräiset sekunnit pois. Ja sen Heka todellakin teki, toinen kierros runtattiin puhtaasti aikaan 18,05 sekunttia. Pääsin vielä myöhemmin uudelleen formuloimaan, kun ihana Taina "tyrkkäsi" (täällä blogin puolellakin mainitun) Mozartin ohjattavakseni ja sen kanssakin tuli kirmattua kaksi puhdasta suoritusta. Mozartin kanssa sijoitumme lopulta kolmaniksi.
Hekan lopullinen sijoitus oli joko neljäs tai viides ja se oli kuitenkin koko putkirallin nopein mini. Eikä muuten sillä tavalla yhtään pöllömmin, kun erot kärkiviisikossa olivat vain sadasosasekuntteja. Minun pieni puudelini siellä bortsujen keskellä kun säkäluokkia ei erikseen ollut, aika hienoa.
Kuva - Jouni Parkkonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti