Elämää stressikoiran kanssa

Sain idean tämän tekstin kirjoittamiseen Riia-mittelin blogista. Tai ylipäätään se ajatus lähti nimenomaan siitä, että varmasti lähes jokaisella koiralla on jokin hieman ikävämpi piirre ja/tai ominaisuus, jota haluaisi lähteä työstämään tai häivyttäisi mieluusti kokonaan pois. Jos se ylipäätään on mahdollista. Myös Hekalla on kaksi varjopuolta, joista toiseen paneudutaan nyt hieman syvemmin. Nimittäin stressiin.

Hekan kanssa on helppoa elää n.90% ajasta. Täällä blogissa ja muilla sosiaalisen median kanavilla tulen usein maininneeksi, että Heka on kuin ihmisen mieli. Sitä se todellakin on. Se 10% koostuu niistä varjopuolista ja nimenomaan stressi on niistä se ensimmäinen. Jokainen joka on joskus itse stressiä joutunut kokemaan, tietää että se on tunteena kamalan kuluttava. Se vaikuttaa mm.mielialaan, unenlaatuun, ruokahaluun ja noin yleisesti se alentaa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ei ole hyvä juttu se. Pitkään jatkunut stressi aiheuttaa niin fyysisiä, kuin henkisiäkin oireita. Ei yhtään hyvä juttu.


Millaisissa tilanteissa stressiä esiintyy?

Suurimmaksi stressin aiheuttajaksi olen Hekan kohdalla huomannut äkilliset muutokset aikataulussa. Tottakai elämäntilanteet voivat muuttua joskus jopa liiankin yllättävästi, mutta nyt puhun lähinnä ihan normaaleista arkirutiineista. Koirat rakastavat rutiineja ja niin tekee myös Heka. Työpäiväni Heka käyttää yksinollessaan nukkumiseen sekä rauhoittumiseen. Joskus kuitenkin on päiviä, jolloin Heka lähtee mukaani töihin kun tarvitsen sitä mm.ohjaustilanteessa. Siinä rikkoutuu sen normaali arkirutiini niin ruokinnan, kuin unenkin suhteen. 

Työpäiväni kestää matkojen kanssa hieman alle 8 tuntia kerrallaan. Jos työpäivä syystä tai toisesta venyy vaikka tunnilla pidemmäksi, Heka on jo ovella vastassa ja usein se on joko oksentanut tai sillä on vähintään maha kipeä. Ja Hekalla se parantuminen ei tapahtu tunnissa tai kahdessa, siihen menee vähintään vuorokausi menneisyydessä tapahtuneen hoitovirheen vuoksi.

Miten stressi ilmenee?

Tuossa yläpuolella tulikin ilmi jo 2 stressin ilmenemismuodoista. Oksentamisen ja mahakivun lisäksi fyysisinä oireina esiintyy myös ruokahaluttomuutta. Henkisinä oireina ilmenee joko ylivilkkautta, apaattisuutta ja myös häiriöherkkyyttä. Jälkimmäisenä mainitun henkisen oireen kirjoittaminen tuntui sikäli "ironiselta", että jokainen joka on nähnyt Hekan harrastus -ja kilpailukentillä tietää, kuinka se ignooraa ympäriltään kaiken sillä hetkellä keskittyen täysillä siihen, mitä juuri sillä hetkellä tehdään. Silloin me ollaan sellaisessa yhteisessä kuplassa, jossa teemme kaiken yhdessä - toisiimme turvautuen.

Stressaantuneena Heka kiinnittää todella voimakkaasti huomiota mm.ääntään korottaviin ihmisiin ja äkkinäisiin liikkeisiin. Se haukahtelee todella terävästi ja saattaa jopa murista. Minun Hekani normaaliin käytökseen ei kuulu muriseminen, stressi vain ajaa sen tilaan jota se pyrkii helpottamaan ko.käytöksellä.

Kuinka stressiä voi ennaltaehkäistä?

Yritän tietysti parhaani mukaan välttää stressiä aiheuttavia tilanteita ennakoimalla ja ottamalla huomioon eri asioita, jos se vain on mahdollista. Yhtenä esimerkkinä voisin mainita meidän viikottaiset agilityharjoitukset, jotka ovat keskiviikkoisin. Harjoitusten jälkeisen päivänä Hekan elämä on rauhallista ja sitä ei oteta mm.töihin eikä sen kanssa mennä mihinkään kyläilemään. Elellään sellaista ihan perusarkea. Tämän koen äärimmäisen tärkeänä asiana myös kehonhuollon kannalta, että elimistölle annetaan tilaisuus palautua. Jos Hekan kanssa ei tehdä näin, se jää ns.kiihtyneeseen tilaan, josta seuraa sitä stressiä ja sitä en missään nimessä halua. Maitohappobakteereita meiltä löytyy kaapista aina, varmuuden vuoksi.

Jos taas tiedän, että Hekalla on työpäivä ajankohtana x, sen elämää rauhoitetaan sitä edellisenä päivänä samalla tavalla.

Joskus eteen on tullut tilanteita (mm.syksyllä 2015) olen olosuhteiden pakosta joutunut etsimään Hekalle hoitopaikkaa muualta kuin äitini luota. Helposti stressaavaa koiraa ei niin vain viedä sille tuntemattomaan paikkaan hoitoon. Haluan ehdottomasti, että siellä hoitopaikassa ollaan tietoisia stressiherkkyydestä ja siksi pyrin viemään Hekan jo hyvissä ajoin tutustumaan sinne etukäteen. 


Välillä sitä tulee mietittyä, että pitävätkö ihmiset minua hysteerisenä tai jonkinlaisena "yliholhoojana." Jos vain voisin, antaisin mieluusti tällä tavoin ajattelevan ihmisen kokeilla millaista se elämä on silloin, kun stressitila menee on-asentoon. Vastuullisena koiranomistajana en kuitenkaan sitä tee, Hekalle en todellakaan aio tietoisesti aiheuttaa huonovointisuutta.

Tästäkin tekstistä voi helposti saada sellaisen mielikuvan, että meidän elämä olisi jotenkin vaikeaa. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kuten sanoin jo alussa, 90% Hekan kanssa elämisestä on helppoa. Se 10% on kuitenkin vain hyvin pieni osa siihen verrattuna. Teen kaikkeni sekä parhaani, että jos/kun stressaaviin tilanteisiin on mahdollista puuttua tai saada ne ihan minimiin, tottakai sen teen. Se vain vaatii usein erilaisia järjestelyjä ja sotasuunnitelmia, mutta se on todellakin sen arvoista jos minä saan niillä koirani voimaan hyvin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti