Nuorissa on tulevaisuus - myös agilityssa

Näin aluksi tulee heti ilmoitusluontoista kerrottavaa; Jo pitkään kytenyt ajatus toisesta blogista, jossa keskityn johonkin ihan muuhun kuin koiriin tai niiden kanssa harrastamiseen, on nyt vihdoinkin olemassa. Aloitin bloggaajana KSML:n Stoori.fi-portaalissa ja blogini löytyy seuraavaa linkkiä klikkaamalla ->

Nuoren ääni kuuluviin.

Blogin sisältöä ja sen aihetta en sen kummemmin ala tähän selittelemään, vaan asia selviää parhaiten portaalissa vierailemalla. 

Palataan samantien takaisin itse aiheeseen. Kulunut viikko on ollut aika pitkälti ihan sellaista perusarkea. Lähes jokaisena päivänä on satanut vuoroin lunta, räntää ja vettä. Miltei jokainen lenkkireitti on ollut kiiltävän peilijään peittämä ja päivittäiset riekkumiset ja reippaat kävelyt on olleet varoivasta hipsuttelua. Tiistain agilityvalmennuksen jouduin perumaan oman loukaantumisen vuoksi. Vähemmästäkin palaa käpy kiinni tämmöiseen talvisäähän. Kuitenkin eilen sää pakastui, nihkeää lunta on satanut yli 10 senttiä ja ollaan päästy takaisin normaaleihin lenkkirutiineihin.

Tämä viikonloppu olikin pyhitetty ihan kokonaan koiramenoille.

Anni kyseli jonkin aikaa sitten, että saisiko hän osallistua Hekan kanssa tänä viikonloppuna järjestettäviin epiksiin. No mikäpä jottei, vaikka aikainen aamuherätys rankan työviikon jälkeen ei oikein napannut. Olin kuitenkin Hekan Annille luvannut ja olen sanani mittainen.

Ilmoitin Hekan Annin pyynnöstä putkiralliin ja konkariluokkaan. Putkirallissa kävivät ihan muuten vaan huristelemassa ja hakemassa tuntumaa itse tekemiseen. Heka oli jälleen kerran hieman vieraskorea, kaveri kävi jopa tsekkaamassa tuomarin(!) Nollarata kuitenkin ja hienosti Heka reagoi jokaiseen ohjaustekniikkaan. 

Konkariluokassa olikin sitten ihan eri meininki. Ensimmäisellä kerralla Annilla oli rytmitys hieman hukassa joka aiheutti Hekassa pitkiä kaarroksia, turhia sinkoiluja ja kesken jääneet kepit (jotka olivat kylläkin seinää kohti.) Uusinnassa Annilla oli jo PALJON parempi tatsi ja hetkittäin siellä näkyi se sama valkoinen elosalama joka liikkuu lähes valoakin nopeammin. Pienet rytmitysvirheet johtivat kahteen hylättyyn suoritukseen, mutta olin sekä Anniin että Hekaan äärimmäisen tyytyväinen. Nuoret pystyy ihan mihin tahansa, kunhan heille annetaan siihen mahdollisuus!

Episten jälkeen keskusteltiin Annin ja Julian kanssa siitä, että Heka olisi Annille mitä mainion lainakoira opettamaan rytmitystä. Sovimmekin, että Heka tuuraa silloin tällöin, oman aikani puitteissa, Annin omaa koiraa Peppiä heidän omassa valmennusryhmässä. Ensimmäinen nakitus tapahtuikin jo samantien kun Julia pyysi Annia tulemaan Hekan kanssa Haukkuvaaran kk-valmennukseen, joka oli tänään. Kirjoitan aiheesta ihan oman tekstinsä jossain vaiheessa.

Ensi viikko tuleekin olemaan mielenkiintoinen ja odotan sitä edellä mainitulla tavalla. Vi ses!