Johan se on jo helmikuu. Luonnoksissa on pyöriskellyt useampikin teksti liittyen *ylläriylläri" agilityyn. On ehkä hieman selityksen makua ilmassa, mutta enää tässä vaiheessa ei ehkä kannata ruveta jokaista tammikuun valmennusta käymään yksitellen läpi. Tehdään tämä siis kootusti ja nämä menee nyt järjestyksessä uusimmasta vanhimpaan.
2.2.2016 - Teknisesti vaativampaa, mutta silti lujaa
Tämän viikon tiistaina oli pää ihan kirjaimellisesti pyörällä, siksi rataan tutustuminen meni ehkä hieman sooloiluksi kun olin käytännössä ihan pihalla. Paljon ansoja, varsinkin houkuttelevia putken päitä mm. puomin ylösmenon vieressä ja aivan keppien kupeessa. Sinnehän se sinkosi kumpaankin, mutta unohdin niinkin tärkeän ohjauksen, kuin vedon. Olin koiralle aivan liian lepsu. Kokeilimme alussa muurin ja aidan jälkeiseen kohtaan ensin poispäinkäännöstä joka toimi sen yhden kerran hyvin, mutta sitten ei enää. Mietin olisiko minulla mitään tsäänssejä ehtiä tekemään sokkaria, mutta Julian mukaan Heka lukitti eteenpäin sen verran hyvin ettei ongelmaa varmasti olisi. Eikä olisi ollutkaan, jos ohjaaja olisi jatkanut rohkeasti matkaansa eikä jäänyt varmistelemaan. Koskahan sitä oppii?! Piiskasin itseäni ja sain kun sainkin sen sokkarin onnistumaan.
Ehkä kuitenkin sokkaria eniten tuotti vaikeuksia esteet 9-10 sekä 13-14. Kokeilimme ensin kohtaan 9-10 päällejuoksua + viskileikkausta, ei toiminut. Seuraavaksi valssia + pakkovalssia. Olin sotkeentua omiin jalkoihini, kunnes Julia neuvoi mihin kahteen linjaan tulisi katseen riittää niin varmasti onnistuisi. Ja niin muuen onnistuikin. Aidalle nro 14 tuli tehdä liikkuva valssi ja aluksi jäin munimaan koiran tielle. Voi miksi se on niin vaikeaa lähteä rohkeammin liikkeelle? Heka kyllä hoitaa oman tonttinsa. Onnistunut suoritus kuitenkin tuli videolle ja vitsit se liikkuva valssi näyttää hyvältä vaikka itse sanonkin!
2.2.2016 - Teknisesti vaativampaa, mutta silti lujaa
Tämän viikon tiistaina oli pää ihan kirjaimellisesti pyörällä, siksi rataan tutustuminen meni ehkä hieman sooloiluksi kun olin käytännössä ihan pihalla. Paljon ansoja, varsinkin houkuttelevia putken päitä mm. puomin ylösmenon vieressä ja aivan keppien kupeessa. Sinnehän se sinkosi kumpaankin, mutta unohdin niinkin tärkeän ohjauksen, kuin vedon. Olin koiralle aivan liian lepsu. Kokeilimme alussa muurin ja aidan jälkeiseen kohtaan ensin poispäinkäännöstä joka toimi sen yhden kerran hyvin, mutta sitten ei enää. Mietin olisiko minulla mitään tsäänssejä ehtiä tekemään sokkaria, mutta Julian mukaan Heka lukitti eteenpäin sen verran hyvin ettei ongelmaa varmasti olisi. Eikä olisi ollutkaan, jos ohjaaja olisi jatkanut rohkeasti matkaansa eikä jäänyt varmistelemaan. Koskahan sitä oppii?! Piiskasin itseäni ja sain kun sainkin sen sokkarin onnistumaan.
Ehkä kuitenkin sokkaria eniten tuotti vaikeuksia esteet 9-10 sekä 13-14. Kokeilimme ensin kohtaan 9-10 päällejuoksua + viskileikkausta, ei toiminut. Seuraavaksi valssia + pakkovalssia. Olin sotkeentua omiin jalkoihini, kunnes Julia neuvoi mihin kahteen linjaan tulisi katseen riittää niin varmasti onnistuisi. Ja niin muuen onnistuikin. Aidalle nro 14 tuli tehdä liikkuva valssi ja aluksi jäin munimaan koiran tielle. Voi miksi se on niin vaikeaa lähteä rohkeammin liikkeelle? Heka kyllä hoitaa oman tonttinsa. Onnistunut suoritus kuitenkin tuli videolle ja vitsit se liikkuva valssi näyttää hyvältä vaikka itse sanonkin!
26.1.2016 - kahdeksikkoa isosti & pienesti
Kyllä sai juosta, hyvänen aika sentään. Teemana kiihdytä -> jarruta -> kiihdytä. Vaikka sitä kuinka pitäisi nopean koiran kanssa takaaleikkauksia simppeleinä, eivät ne todellakaan sellaisia ole. Hekalla takaaleikkauksia tulee käytettyä paljonkin juuri siitä syystä että se nopea ja sen fokus on välittömästi oikeaan suuntaan. Mutta kun vastassa onkin aidan jälkeen putki jonne ei edes mennä, vaan tulisi jatkaa aivan toiseen suuntaan. Hekalla linjat menivät näin ollen hieman pitkiksi ja kesti hetken, ennenkuin itse sain tuosta kääntymisen kaavasta kiinni. Mutta sitten alkoi sujumaan ja vaikka Hekalla meinasi vähän keulia kun sai painaa menemään pitkiä ja suurimmalta osin suoria linjoja.
Kyllä sai juosta, hyvänen aika sentään. Teemana kiihdytä -> jarruta -> kiihdytä. Vaikka sitä kuinka pitäisi nopean koiran kanssa takaaleikkauksia simppeleinä, eivät ne todellakaan sellaisia ole. Hekalla takaaleikkauksia tulee käytettyä paljonkin juuri siitä syystä että se nopea ja sen fokus on välittömästi oikeaan suuntaan. Mutta kun vastassa onkin aidan jälkeen putki jonne ei edes mennä, vaan tulisi jatkaa aivan toiseen suuntaan. Hekalla linjat menivät näin ollen hieman pitkiksi ja kesti hetken, ennenkuin itse sain tuosta kääntymisen kaavasta kiinni. Mutta sitten alkoi sujumaan ja vaikka Hekalla meinasi vähän keulia kun sai painaa menemään pitkiä ja suurimmalta osin suoria linjoja.
19.1.2016 - Petteri Kermisen kisaradan kuvioita
Tälle radalle oli olemassa jos jonkinlaista vaihtoehtoa sitä suorittaa. Mielettömän kiva profiili ja paljon Hekan kaltaiselle ohjukselle sopivia tekniikoita, mm.poispäinkääntöä ja päällejuoksuja. Noin yleisesti Kermisen radat on juuri niitä passeleita meille, Alussa oli kiva, 4 esteen suora ja ohjaajan oli miltei pakko päästä ottamaan koira vastaan ainakin sen 3 ja 4.esteen väliin, muuten tulisi kiire ohjata koira putken pimeään päähän. Alun suora olikin sitten myös itse loppusuora ja koko treenistä jäi päällimmäisin puolin tosi onnistunut fiilis. Heka tönötti lähdössä kuin tatti ja loppusuora oli aivan jäätävän hyvä. Pääsimme jopa koko radan loppuun asti, lukuunottamatta A:ta.
Tälle radalle oli olemassa jos jonkinlaista vaihtoehtoa sitä suorittaa. Mielettömän kiva profiili ja paljon Hekan kaltaiselle ohjukselle sopivia tekniikoita, mm.poispäinkääntöä ja päällejuoksuja. Noin yleisesti Kermisen radat on juuri niitä passeleita meille, Alussa oli kiva, 4 esteen suora ja ohjaajan oli miltei pakko päästä ottamaan koira vastaan ainakin sen 3 ja 4.esteen väliin, muuten tulisi kiire ohjata koira putken pimeään päähän. Alun suora olikin sitten myös itse loppusuora ja koko treenistä jäi päällimmäisin puolin tosi onnistunut fiilis. Heka tönötti lähdössä kuin tatti ja loppusuora oli aivan jäätävän hyvä. Pääsimme jopa koko radan loppuun asti, lukuunottamatta A:ta.
5.1.2016 - pitkiä estevälejä & laajoja linjoja
Tästä kerrasta ei kyllä jäänyt lähes mitään mieleen, muuta kuin että reisille meni. Elettiin vielä sitä aikaa, kun minä palasin puikkoihin lähes kuukauden kestäneen sairasloman jälkeen ja Hekakin oli toipunut joulun ajan ripuli/oksennustaudista. Oltiin molemmat aika kujalla. Puomi/putki-erottelu oli vaikeaa, puomin alastulon kanssa oli vaikeaa, sylkkäriin reagoiminen oli vaikeaa. Melkein kaikki oli vaikeaa. Kuitenkin jostakin löytyy lähes aina jotakin hyvää sanottavaa ja jos johonkin olin tyytyväinen, niin paikalla pysymiseen. Heka pysyi lähdössä joka kerta enkä itse vapauttanut sitä sieltä omalla liikkeelläni, vaan paikoiltaan.
Lisäksi Heka lukee mielettömän herkästi takaakiertoihin, mistä johtuen välistävedot tuppaa kovassa vauhdissa olemaan erittäin haastavia. Tuolloin Heka sen sijaan reagoi välistävetoihin äärimmäisen hyvin ja tiukassa linjassakin vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti