Bodyovereita, flippejä, selkävaultseja...

Ja tietysti kiekkoja. Lauantai-ilta kului rattoisasti ja hyvässä seurassa Haukkuvaarassa fribailun merkeissä. Meitä oli paikalla yhteensä 5, joista kaksi oli ensikertalaisia ja aikaa yhteensä 2 tuntia. Keskityimme ensimmäiseksi heittoharjoituksiin ja pakko kyllä todeta, että siitä hyötyi ihan uskomattoman paljon. Heittelimme toisillemme pääasiassa ihan perusheittoja vaihdellen sekä vasenta että oikeaa kättä. Erilaiset heitot ovat pääasiassa minulle tuttuja (mm.floatter, butterfly yms) mutta tuli sieltä jopa kaksi ihan uuttakin tyyliä. Taidan nyt kyllä alkuun keskittyä noihin tuttuihin ja turvallisiin heittoihin, katsotaan niitä muita sitten myöhemmin.

Csilla vastasi pääasiassa kouluttamisesta ja häneltä sainkin ihan loistavia neuvoja bodyoveriin, tyylipuhtaampaan flippiin, selkävaultseihin sekä buttetfly'hn. On tämä vaan sellaista viilaamista ja sekunttipeliä ettei tosikaan. Itse heitin flipissä joko liian lyhyesti tai pitkästi, mutta kun Csilla näytti malllia...no tarvitseekohan sitä edes sanoa? Heka teki hienoja flippejä ja pienen vääntämisen jälkeen aloin kyllä itsekkin saamaan hommaan tatsia. Selkävaultsi oli se mihin halusin nimenomaan neuvoja että saisin sitä puskettua eteenpäin. Sitä harjoitellessa Csilla huomasi erään seikan mikä on vaikuttanut siihen, että Heka on ns. himmannut selästä hyppäämistä kiekon perään. Heka ei revi tai riepota kiekkoa. Ts. sen pitäisi hieman osoittaa kiekkoa kohtaan ärjyä asennetta ja vaikka se kiekkoja rakastaakin ja tykkää niitä koppailla, hitunen lisää raivoa pitäisi saada. Kyllähän sitä sitten tulikin ja lopulta Heka roikkui frisbeessä kuin mikäkin terrieri. Sen jälkeen alkoivat selkävaultsitkin onnistua. Saatiin kolme hienosti onnistunutta suoritusta tehtyä. Csilla myös näytti miten butterfly'ta kannattaa lähteä rauhallisesti opettamaan ilman että koira kokee sen ns. epämiellyttäväksi. Kotiläksyksi sainkin jatkaa Hekan kanssa noita vetoleikkejä kiekkojen kanssa ja saada sille se sama raivo päälle kuin mitä treenien loppupuolella ilmenikin.

Ei pitäisi olla mahdoton tehtävä tuollaiselta raivoruusnalta, joksi äitini silloin tällöin kutsuu Hekaa. Lopuksi Csilla teetätti meillä sellaisen ns. ryhmätehtävän joka toteutettiin viestinä siten että ensimmäinen välimatka heitettiin kiekkoa ihan perusheitolla, toinen välimatka jollain vähän erikoisemmalla tyylillä ja pisin matka jälleen ihan perusheitolla. Koirafrisbeessä ohjaajan tulee olla valppaana koko ajan ja tietoinen siitä mitä tapahtuu seuraavaksi, minne kiekko heitetään ja millä tyylillä, milloin tulee esim. reisivaultsi, milloin bodyover...tämän loppuharjoituksen oli tarkoitus auttaa siinä ja toden totta. Kyllä se oikeasti auttoi. Csillan mukaan Heka on kuitenkin varsin näppärä frisbeekoira ja pikkukoiraksi kuulemma äärimmäisen irtoava ja sitä kannattaakin käyttää hyödyksi. Se tulee kuulemma osaamaan vaikka mitä kunhan ohjaaja pitää itsensä kartalla ja ajantasalla.


Seuraavat treenit on helmikuussa ajankohtana x. Silloin sitten jatketaan siitä mihin jäätiin. On tää vaan makee laji, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Ajattelin ensi viikolla kirjoitella vähän muustakin kuin pelkistä treeneistä, luonnoksissa odottaa parikin ideaa ja katsotaan minkä niistä otan ensimmäiseksi työn alle. Tänään sain myös kuulla, että Tiia tulee valmentamaan Jyväskylään 15.2, joten sinne tietysti varasin meille heti oitis treenipaikan. Hiljainen helmikuu ei enää näytä kovin hiljaiselta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti