Jenna Caloanderin valmennus VOL 2

Jenna tuli tänään valmentamaan JATille tänne Jyväskylään, joten tottakai mekin oltiin Hekan kanssa ilmoittauduttu heti mukaan kun se oli mahdollista. Edellisen kerran ollaan treenattu Jennan valmennuksessa viime maaliskuussa joten ennenkuin aloitettiin, vaihdettiin kuulumisia ja kerroin miten meillä noin yleisesti sujuu tällä hetkellä.

Videota ei tällä kertaa valitettavasti ole, sillä en jaksanut nakittaa ketään kuvaamaan vaikka mahdollisuus siihen olisi kyllä ollut. Ratapiirros kuitenkin löytyy ja sen saa isommaksi klikkaamalla kuvaa. Jokaisella oli yhteensä 20 minuuttia aikaa treenata ja sen sai käyttää joko kerralla tai sitten jakaa kahteen 10 minuutin pätkään. Tehtiin jälkimmäiseksi mainitun kaavan mukaisesti. Radan alkua 1-3 käytiin tosiaan perjantaina treenaamassa jo etukäteen ja hyvin se oppi oli Hekan päähän jäänytkin. En edellisessä bloggauksessa maininnut mitä treenattiin, sillä säästin sen kaiken tähän näin. Menin ottamaan koiraa vastaan keppien toiselle puolelle, kutsuin sen tuolta lähdöstä ja ikäänkuin "vedin" koiran omalla ohjauksella oikeaan keppiväliin. Perjantaina oma rytmitys oli osittain ihan totaalisen pielessä, mutta tänään saatiin tehtyä vain ja ainoastaan onnistuneita suorituksia. Oikeastaan koko radan "kompastuskivi" olikin sitten kepeiltä tuo putkeen vienti. En saanut Hekaan toivotulla tavalla sivuetäisyyttä ja se alkoi kerta toisensa jälkeen jättämään kaksi viimeistä väliä pujottelematta. Jennan käskystä treenattiin tuota sivuetäisyyttä siten, että Jenna meni lelun kanssa keppien päähän palkkaamaan, jotta saataisiin koiran focus eteenpäin paremmin. Olin aika epäileväinen sen suhteen, sillä Hekaa ei liiemmin kiinnosta onko siellä joku namien tai lelun kanssa palkkaamassa. Hauskempaa on vain jättää noteeraamatta ja jatkaa sinne minne ohjaajakin. Olinkin melkoisella lailla huuli pyöreänä, kun sain Hekaan yhä enemmän ja enemmän sivuetäisyyttä ja tyyppi pujotteli joka kerta loppuun asti ja vielä riuhtoi lelua Jennan kanssa kuin viimeistä päivää. Siihen pisteeseen kaikki lopulta meni, että sain tarpeeksi vaaditun sivuetäisyyden kepeillä, muistin rytmittää käännöstä oikein ja Heka kesti loppuun asti. Ei edes yrittänyt jättää yhtään väliä pujottelematta.

4.putkella olin aluksi aivan liian myöhässä enkä ehtinyt ohjaamaan takaakierrolle ja toinen kohta missä sotkin koiran juoksulinjan, oli 6.aidalta 7.vienti. Ihan huomaamattani astuin Hekan juoksulinjalle, joka tietysti automaattisesti työnsi sen 7.aidan taakse ja 4.putkelta tullessa unohdin tönäistä sen takaakiertoon. Nämä kun sain korjattua ja olemaan sotkeutumatta siihen juoksulinjalle, tämä kohtahan sujui yllättävän hyvin. Välistävedot ei ole koskaan olleet meidän bravuureita, mutta nyt sain mielestäni parhaimmat neuvot niiden treenaamiseen. Tuon 4.putken jälkeenkin kun muistin tönäistä koiraa sinne taakse, niin tottakai se silloin onnistui. Jopa niin hyvin, että Heka haki takaakiertoon aina vain kauempaa. Ensimmäinen kierros lopetettiin 8.putkelle.

Toinen kierros aloitettiin pienen breikin jälkeen 7.aidalta. Jenna ohjeisti, että minun tulisi välittömästi Hekan lukittua 8.putken, lähteä juoksemaan ja päästä 9.aidan toiselle puolelle. Yllättääkö jos sanon, että olin aivan varma ettei se tule onnistumaan. Uskomatonta, mutta totta...Heka lukitti tuota 8.putkea kerta toisensa jälkeen niin hyvin, että pääsin sitä hyvin karkuun. Koiralta oli putkesta ulos tultuaan ihan suora näkymä 6/20.aidalle ja olin jo mielessäni ajatellut että sinne jos jonnekkin Heka kyllä menee. Vaan kun ei mennyt. Tein 7 ja 6/20.aitojen välissä ensimmäisen persjätön, tässä vaiheessa Hekan ja minun etäisyys oli lähes 10 metriä mikä on TODELLA harvinaista. Vaikka en asiaan aluksi uskonut, niin minä vain ennätin sen 9.aidan toiselle puolelle tekemään toisen persjätön ja 10.aidalle vielä vastakäännöksen, jotta sain koiran tiukemmin käännettyä 11.aidalle. Ihan käsittämätöntä ja Jennakin sanoi, että nyt Hekan pitää antaa luukuttaa ja tulla niin täysiä kuin se ikinä vaan kykenee. Niinhän se tuli ja minä sain sen vielä ohjattuakin! Pyörityshässäkkä 10-13 meni oikein hyvin, siinä ei ollut mitään probleemia. Kierrätin Hekan ennen A:lle menoa 13.aidan ulkokautta, jotta se sai paremman linjan nousta A:lle. Jälleen kerran kompastuttiin A/putki-erotteluun. Jennan käskystä kuitenkin tyrkkäsin koiraa enemmän kohti A:n ylösmenoa ja Hekasta oikein näki, miten se lukitti suoraan kohti A:ta eikä edes haikaillut mihinkään putkeen enää. Jenna halusi katsoa erikseen Hekan juoksukontaktin tilanteen, joten otettiin sinne toistoja putken ja aidan kautta. Jokainen juoksari oli hieno, mutta erityisesti se viimeisin oli aivan bueno! Hyvä vire, focus eteenpäin mutta silti hyvin hallittu ja alas asti tehty juoksukontakti. Jes!

Eniten treenattiin tuota loppua 16-20, siinä oli LIIAN monta muistettavaa osa-aluetta ja näinkin nopean koiran kanssa meinasi vähän paniikki iskeä. 17.aidalle pyöristys, jonka jälkeen koira piti saada oikealle puolelle, tönäisy 18.aidalle ja 19.aidalle japanilainen. Oikeastaan idea koko japanilaisesta tuli Jennalta, sillä itse ajattelin siihen kohtaan twistiä tai saksalaista. Jenna kuitenkin oli sitä mieltä, että ne ovat tuollaisessa kohdassa varmasti toimivia - maxikoiralla. Minikoiralla japanilainen on kuitenkin paljon parempi sekä nopeuden, että sen kääntyvyyden ansiosta. Miten sen nyt selittäisi mikä on japanilainen. Joku sanoi että ikäänkuin pakkovalssi joka on kuitenkin enemmän persjättö. Ymmärsitte tai ette, olkoon nyt noin. Twistin ja saksalaisen unohdin samantien ja päätin kokeilla sitä. Sehän oli ihan mielettömän näppärä ja Hekalla erittäin hyvin toimiva ohjauskuvio. Eniten päänvaivaa tuottivat nuo pyöristykset 11 ja 17.aidalla, mutta minä sain ne selvitettyä. Me päästiin rata loppuun asti!

Paljon onnistumisia, erityisesti tuo japanilainen, A:n juoksukontakti ja tuo suoran 7-10 luukuttaminen kahdella persjätöllä ja vastakäännöllä. ISOJA onnistumisia meille ja erityisesti ohjaajalle. Ajatukset Jennan kanssa kohtasivat siitä, että Hekan kanssa on tärkeämpää harjoitella erilaisia tekniikoita ja palkata onnistumisista, sillä sillä ei ole mitään ongelmaa suoriutua niistä rataa treenatessa tai kisatessa. Ne vain pitää saada kohdilleen ja kun Heka on kerran jotain oivaltanut, se tekee sen tämän jälkeen oikein. Sehän nähtiin tänään keppien kanssakin. Heka on koira, joka vastaa treeneihin hyvin ja se on kyllä aivan totta. Lisäksi Jenna sanoi Hekan kuuluvan agilitykoirien jaottelussa "skitso-porukkaan", hyvällä tavalla kuitenkin. Kerrankin joku muu on kanssani samaa mieltä ja oli ihanaa kuulla se muultakin taholta kuin omasta suustani. Lisäksi Heka saa suorilla osuuksilla nostettua itselleen sellaisen nopeuden, ettei tosikaan. Harvemmin kuulemma tuollaista näkee. Lämmittää mieltä ja sydäntä kovasti. Nyt on jälleen uusia työkaluja repussa työstettäväksi. Jennalta saa kyllä aivan loistavia neuvoja koskien juuri minikoiran ohjaamista.