Eikö se kutakuinkin noin kuulu mennä? Tänään agilityseuramme (JAT) järjesti perinteiset seuramestaruusmöllit, jossa ratkottiin möllimestaruus vuodelle 2013. Kovin oli myöhäinen ajankohta etten sanoisi, mutta ei siitä sen kummemmin enää mitään. Seurallamme on tapana, että tiettyjen päivien treeniryhmillä on järjestysvuoro ja tämän päivän karkeloissa vastuu oli la-ti-ryhmillä ja oma koulutettava ryhmäni harjoittelee maanantaisin.
Vaikka itse treenaankin Hekan kanssa torstaisin, kävin samantien hoitamassa yhden velvollisuuden alta pois ja ilmoittauduin duuniin. Toki sitä olisi ollut tarjolla helppojakin työtehtäviä, mutta mitä tämä sitten tekee? Lähtee leikkimään tuomaria mölliluokkaan! Hui! Olin ensimmäistä kertaa möllikisoissa tuomarina viime keväänä ja koska selvisin siitäkin, oletin että ehkä tästäkin kunnialla suoriudutaan.
Heti aamusta iski kamala paniikki päälle, kun yritin tulostaa ratapiirrosta ulos -> hälytys, muste loppui joten ei siinä muukaan auttanut, kuin kauheassa kiireessä piirtää rata äkkiä paperille.
Nytkään en ratapiirrosta läppäriltä löydä (on ilmeisesti toisella käyttäjätilillä), mutta onni oli löytää tämä ratapiirros erään paikalla olleen kisaajan blogista. Toivottavasti ei haittaa, että tätä tänne lainasin. Eli rata jonka mölliluokkaan suunnittelin, näytti tältä.
Mölliluokassa radan tulisi olla melkoisen suoraviivainen, koiraa sekä ohjaajaa kannustava. Pelkäsinkin aluksi ihmisten reaktioita ja kyllähän siellä sellaisiakin riitti, joiden mielestä rata oli liian vaikea - etukäteen katsottuna. Monen ennakkoluulot kumoutuivat viimeistään siinä vaiheessa kun pääsivät rataa suorittamaan ja jälkikäteen kuuluikin kommentteja: "olihan se loppujen lopuksi aika suoraviivaista." Halusin tarkoituksella tehdä radalle pieniä kikkailuja, koska oli kuitenkin kyseessä möllimestaruuden ratkominen.
Hienoja suorituksia tehtiin sekä mini, medi, että - maxikoirien radoilla, mutta kyllä sitä tulikin tuomarina käsiä heiluteltua. Tuomarin pesti on mukava, mutta kyllä se vaatiikin tarkkoja silmiäkin. Nakitin yhden ratatyöntekijän itselleni apusilmiksi A:lle ja käskin pitämään silmällä mahdollista palkkaamista. Seuramme möllikisoissa kontakteilla saa palkata, mutta siitä tulee automaattisesti 5 vp. Jälkikäteen sain kuulla kiitosta todella kivasta radasta ja varsinkin erään junnuohjaajan äidin kommentit lämmittivät mieltä: "meidän tyttö tykkäsi radasta kovasti ja lapsen suustahan se totuus tulee."
2 tuntiahan siellä hallilla tuomaroidessa vierähti ihan tuosta noin vaan. JATin möllimestaruuden vuosimallia 2013 nappasivat itselleen omasta seurastamme Laura & Osku-pumi! Siinä koirassa on niin paljon samoja piirteitä kuin Hekassa ja vauhti on melkoinen. Täysin ansaittu mestaruus, onnea Laura vielä tätäkin kautta!
Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös juosta 1.lk:n radat Hekan kanssa, mutta aamulla kuitenkin päätin jättää nämä skabailut meidän osaltamme väliin. Heka olisi joutunut odottamaan omaa vuoroaan sen 2 tuntia mikä tuomaroidessa kesti ja melko todennäköisesti tästä olisi seurannut vain päätöntä kaahotusta. Pakko kyllä myöntää myös, että allekirjoittaneella on TAAS meneillään jonkin sortin motivaation puute. Näitä tulee ja menee ja nyt on juuri sellainen hetki päällä. Yleensä nämä ei kovinkaan kauan kestä enkä usko, että kestää nytkään. Ensi viikolla lupaan ryhdistäytyä.
I promise.
Heti aamusta iski kamala paniikki päälle, kun yritin tulostaa ratapiirrosta ulos -> hälytys, muste loppui joten ei siinä muukaan auttanut, kuin kauheassa kiireessä piirtää rata äkkiä paperille.
Mölliluokassa radan tulisi olla melkoisen suoraviivainen, koiraa sekä ohjaajaa kannustava. Pelkäsinkin aluksi ihmisten reaktioita ja kyllähän siellä sellaisiakin riitti, joiden mielestä rata oli liian vaikea - etukäteen katsottuna. Monen ennakkoluulot kumoutuivat viimeistään siinä vaiheessa kun pääsivät rataa suorittamaan ja jälkikäteen kuuluikin kommentteja: "olihan se loppujen lopuksi aika suoraviivaista." Halusin tarkoituksella tehdä radalle pieniä kikkailuja, koska oli kuitenkin kyseessä möllimestaruuden ratkominen.
Hienoja suorituksia tehtiin sekä mini, medi, että - maxikoirien radoilla, mutta kyllä sitä tulikin tuomarina käsiä heiluteltua. Tuomarin pesti on mukava, mutta kyllä se vaatiikin tarkkoja silmiäkin. Nakitin yhden ratatyöntekijän itselleni apusilmiksi A:lle ja käskin pitämään silmällä mahdollista palkkaamista. Seuramme möllikisoissa kontakteilla saa palkata, mutta siitä tulee automaattisesti 5 vp. Jälkikäteen sain kuulla kiitosta todella kivasta radasta ja varsinkin erään junnuohjaajan äidin kommentit lämmittivät mieltä: "meidän tyttö tykkäsi radasta kovasti ja lapsen suustahan se totuus tulee."
2 tuntiahan siellä hallilla tuomaroidessa vierähti ihan tuosta noin vaan. JATin möllimestaruuden vuosimallia 2013 nappasivat itselleen omasta seurastamme Laura & Osku-pumi! Siinä koirassa on niin paljon samoja piirteitä kuin Hekassa ja vauhti on melkoinen. Täysin ansaittu mestaruus, onnea Laura vielä tätäkin kautta!
Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös juosta 1.lk:n radat Hekan kanssa, mutta aamulla kuitenkin päätin jättää nämä skabailut meidän osaltamme väliin. Heka olisi joutunut odottamaan omaa vuoroaan sen 2 tuntia mikä tuomaroidessa kesti ja melko todennäköisesti tästä olisi seurannut vain päätöntä kaahotusta. Pakko kyllä myöntää myös, että allekirjoittaneella on TAAS meneillään jonkin sortin motivaation puute. Näitä tulee ja menee ja nyt on juuri sellainen hetki päällä. Yleensä nämä ei kovinkaan kauan kestä enkä usko, että kestää nytkään. Ensi viikolla lupaan ryhdistäytyä.
I promise.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti