Aiemmin valitin alentuneesta treenimotivaatiosta, mutta eiliset agitreenit kyllä nostatti sitä kummasti ja hyvä niin. Hehkutin tätä meidän aiemmassa blogissa, mutta kehun nyt vielä tännekin kuinka loistavia treenejä meidän Heidi-koutsi tekee! Me ollaan Hekan kanssa hyödytty Heidin opeista niin paljon. Alan jopa pikkuhiljaa rohkaistumaan sen suhteen, että ilmoittaisin Hekan vielä ainakin oman seuran agikisoihin jotka on joulukuun 1.pvä. Mutta ei mennä asioiden edelle, ainakaan vielä.
Ratapiirros kannattaa klikata isommaksi, jos sitä haluaa lähempää tarkastella jotta siitä saa käsityksen. Kentän ahtaus tuli jälleen vastaan ja jouduttiin jättämään 1.aita pois, joten rata aloitettiin renkaalta. Hekahan halusi heti ensimmäisenä tilata taksikyydin pois radalta, kun se niin röyhkeästi päätti olla pysähtymättä puomin alastulolla. Sitten tuli itse harrastettua jotain ihme black outtia, kun päätinkin skipata 3.aidan ja viedä siitä suoraan neloselle. Tuntuikin kovin vaikealta, mutta ehkä siksi ettei muista sitä 3.aitaa suorittaa.
Tuo keppikulma oli vaikea, mutta Heka haki sen uskomattoman hyvin ja pystyin jopa jättämään sen sinne suorittamaan kun lähdin pikkuhiljaa menemään 6.aitaa kohti, että sain sen siitä hyvin ohjattua eteenpäin. 9.putkea Heka ei hakenut aluksi ollenkaan, mutta omapahan oli törttöilyni kun ohjasin epäselvästi.
Yllättävän hyvin muuten toimi Hekan putkijarrut ja toista kertaa puomia mentäessä pysähtyi todella hyvin. Renkaan jälkeistä elämää pelkäsin radalla eniten ja oikeaan ne pelot kyllä osui. Siellähän me sitten säädettiin ylimääräisiä minuutteja. Valssilla Heka valui 14.aidan jälkeen liian kauas, joten päädyttiin sitten pakkovalssiin ja sillä kyllä kääntyi melkoisen tiukasti. Pituuden jälkeen ennätin onneksi tekemään persjätön, jotta sain Hekan sujuvammin putkeen - se ei yhtään hahmottanut putkelle menoa toiselta puolelta vaikka menosuunta sinne oli koiran näkökulmasta melkoisen suora. Kaikista mielenkiintoisin olu tuo suorasta putkesta uudelleen vienti uudelleen mutkalla olevaan putkeen. Voitte ehkä kuvitella...kyllä, Heka tuli melkoisella draivilla ja oli täysi työ saada sen vauhti jarrutettua ja laitettua se tuohon putkeen. Kyllähän se siitä ensimmäisenä ohi juoksi, mutta sitten ikäänkuin "kiepautin" sen eteenpäin jotta vauhti säilyi ja putkeen meno onnistui. Rata loppui A:lle ja se kyllä kruunasi koko illan treenit ihan täysin! Heka teki NIIN hienon juoksu A:n, se ei ole missään vaiheessa rataa suorittaessa tehnyt niin hienoja juoksareita kuin eilen.
Vaikka sen kanssa ei nyt täysin puhdasta suoritusta saatu ja kyllähän me säädettiin siellä sun täällä, oli tuolla radalla paljon sellaisia kohtia jotka onnistui uskomattoman hyvin, esim. keppikulma.
Hekan edellisestä fyssarikäynnistä oli kulunut jo 2½ kuukautta aikaa, joten aloin jo tuossa lokakuun puolella miettiä uutta hoitoaikaa. Löysin kuitenkin erään foorumin kautta suosituksia kranio-sakraaliterapiasta, jonka juuret pohjautuvat osteopatiaan. Muuramesta, 19 km:n päästä löytyikin Päivi Kvist, jolle varasin ajan ja hoito oli tänään. Kyllä taas kieltämättä epäilytti Hekan suhtautuminen uuteen ihmiseen ja mitä vielä? Hekahan oli melkoisen tuttavallisella tuulella ja menikin hetki, ennenkuin se pystyi innostukseltaan rentoutumaan.
Kaikista positiivisinta ja ihaninta oli se, että Hekalla ei ollut nikaman nikamaa lukossa eikä normaalisti vaivannut lantiokaan ollut vinossa! Etupäässähän/rinnassa se ongelma oli kuten osasinkin arvata. Hekan hermoradoissa (niskassa ja rintarangassa) oli tukkeumia, jotka olivat aiheuttaneet lihaskireyksiä mutta kaikki saatiin auki ja aineenvaihdunta virtaamaan kuten pitääkin. Olen kyllä niin tyytyväinen tähän hoitoon, muistutti osteopatiaa ja Hekasta huomaa jo tunnin jälkeen miten se on kuin eri koira jälleen. Aion kyllä jatkossakin käyttää Hekaa Päivin hoidettavana, jäi niin hyvät ja positiiviset fiilikset. Nyt on hyvä lepäillä ja kerätä voimia ensi viikon KV-viikonloppua varten.
Heka taitaa olla asiasta samaa mieltä.
Tuo keppikulma oli vaikea, mutta Heka haki sen uskomattoman hyvin ja pystyin jopa jättämään sen sinne suorittamaan kun lähdin pikkuhiljaa menemään 6.aitaa kohti, että sain sen siitä hyvin ohjattua eteenpäin. 9.putkea Heka ei hakenut aluksi ollenkaan, mutta omapahan oli törttöilyni kun ohjasin epäselvästi.
Yllättävän hyvin muuten toimi Hekan putkijarrut ja toista kertaa puomia mentäessä pysähtyi todella hyvin. Renkaan jälkeistä elämää pelkäsin radalla eniten ja oikeaan ne pelot kyllä osui. Siellähän me sitten säädettiin ylimääräisiä minuutteja. Valssilla Heka valui 14.aidan jälkeen liian kauas, joten päädyttiin sitten pakkovalssiin ja sillä kyllä kääntyi melkoisen tiukasti. Pituuden jälkeen ennätin onneksi tekemään persjätön, jotta sain Hekan sujuvammin putkeen - se ei yhtään hahmottanut putkelle menoa toiselta puolelta vaikka menosuunta sinne oli koiran näkökulmasta melkoisen suora. Kaikista mielenkiintoisin olu tuo suorasta putkesta uudelleen vienti uudelleen mutkalla olevaan putkeen. Voitte ehkä kuvitella...kyllä, Heka tuli melkoisella draivilla ja oli täysi työ saada sen vauhti jarrutettua ja laitettua se tuohon putkeen. Kyllähän se siitä ensimmäisenä ohi juoksi, mutta sitten ikäänkuin "kiepautin" sen eteenpäin jotta vauhti säilyi ja putkeen meno onnistui. Rata loppui A:lle ja se kyllä kruunasi koko illan treenit ihan täysin! Heka teki NIIN hienon juoksu A:n, se ei ole missään vaiheessa rataa suorittaessa tehnyt niin hienoja juoksareita kuin eilen.
Vaikka sen kanssa ei nyt täysin puhdasta suoritusta saatu ja kyllähän me säädettiin siellä sun täällä, oli tuolla radalla paljon sellaisia kohtia jotka onnistui uskomattoman hyvin, esim. keppikulma.
Hekan edellisestä fyssarikäynnistä oli kulunut jo 2½ kuukautta aikaa, joten aloin jo tuossa lokakuun puolella miettiä uutta hoitoaikaa. Löysin kuitenkin erään foorumin kautta suosituksia kranio-sakraaliterapiasta, jonka juuret pohjautuvat osteopatiaan. Muuramesta, 19 km:n päästä löytyikin Päivi Kvist, jolle varasin ajan ja hoito oli tänään. Kyllä taas kieltämättä epäilytti Hekan suhtautuminen uuteen ihmiseen ja mitä vielä? Hekahan oli melkoisen tuttavallisella tuulella ja menikin hetki, ennenkuin se pystyi innostukseltaan rentoutumaan.
Kaikista positiivisinta ja ihaninta oli se, että Hekalla ei ollut nikaman nikamaa lukossa eikä normaalisti vaivannut lantiokaan ollut vinossa! Etupäässähän/rinnassa se ongelma oli kuten osasinkin arvata. Hekan hermoradoissa (niskassa ja rintarangassa) oli tukkeumia, jotka olivat aiheuttaneet lihaskireyksiä mutta kaikki saatiin auki ja aineenvaihdunta virtaamaan kuten pitääkin. Olen kyllä niin tyytyväinen tähän hoitoon, muistutti osteopatiaa ja Hekasta huomaa jo tunnin jälkeen miten se on kuin eri koira jälleen. Aion kyllä jatkossakin käyttää Hekaa Päivin hoidettavana, jäi niin hyvät ja positiiviset fiilikset. Nyt on hyvä lepäillä ja kerätä voimia ensi viikon KV-viikonloppua varten.
Heka taitaa olla asiasta samaa mieltä.
Jimi pieni pesusieni sairasti alkuviikolla sellaisen ripulin, ettei pahemmasta väliä. Kummallakaan koiralla ei ole tähän mennessä ollut yhtä pahaa ripulia ja toivottavasti ei koskaan tule enää *koputtaa puuta kolmesti.* Sitä ripulirallia kesti 2 kokonaista yötä ja viimeisin niistä oli pahin. Jimi itki ja inisi, oli TODELLA kipeä. Soitin jo päivystykseenkin, sillä Jimin takapää alkoi vuotaa järkyttävän hajuista eritettä (tuli jokin lääkeaine mieleen), mutta eivät katsoneet tarpeelliseksi tuoda sitä suonensisäiseen nesteytykseen kuin vasta sitten, jos vesikin alkaisi tulla ulos.
Annan Hekalle aina treenien, kisojen ja esiintymisen yhteydessä Aptuksen Nutrisal-juomajauhetta, joten annoin sitä myös Jimille ruiskulla suoraan suuhun. Lisäksi annoin Aptuksen Attapectin-maitohappobakteereita. Pikkuhiljaa Jimin olo alkoi helpottaa ja tiistai-aamuna ei ollut enää mikään kiire ulos. Jimi kuitenkin nukkui melkein koko tiistaipäivän, se ei ollut kivuiltaan kyennyt edes nukkumaan. Nyt Jimi on jo kokonaan parantunut ja on täysin oma itsensä.
Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti