sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Ihan hitokseen rankka viikko

Olen varmaan jo viidesti pyyhkinyt tekstikentän tyhjäksi, kun kirjoittaminen ei vaan tunnu luistavan. Syy on ehkä suurimmaksi osaksi siinä, että se flunssa tuli kuin tulikin lopulta tähän torppaan vaikka kovasti taistelin vastaan. Pää on täynnä räkää ja tuntuu, että se räjähtää minä hetkenä hyvänsä. Yritä siinä sitten kirjoitella jotakin järkevää. 

Oireilu on kuitenkin lievempää kuin mitä yleensä, normaalisti flunssa nimittäin kaataa minut täysin sängynpohjalle. Ihmettelin, että mistä tämä voi johtua kunnes törmäsin erään iltapäivälehden artikkeliin sinkin vaikutuksista flunssaan. Sen on nimittäin todettu lieventävän oireita ja jopa lyhentävän flunssan kestoa. No miten ihmeessä tämä nyt sitten liittyy tähän blogiin? Tai Hekaan ylipäätään? Aloitin Hekalle sinkkikuurin 2 viikkoa sitten, jotta sen kannuskynttä saisi ajan kanssa vahvemmaksi. Siinä sivussa olen myös itse ottanut samasta purkista yhden tabletin ja tadaa! Tuntuu todellakin auttavan.

Heka oli kuluneella viikolla töissä mukanani peräti kahdesti. Olen hiki hatussa suunnitellut tulevaa näyttöäni ja kuivaharjoitellut sitä käytännössä. Nuoret ovat opetelleet opastuksellani naksutinkoulutusta ja saivat kokeilla Hekan kanssa, millaista se on. Torstaina YLE Jyväskylä kävi kuvaamassa sekä tekemässä haastatteluja työpaikallani ja Hekakin pääsi (joutui) linssiluteilemaan. Ko.juttu tulee sekä radioon, että nettiin mutta myös paikallisuutisiin.


Keskiviikkona oli normaalin kaavan mukaisesti agilitytreenit ja radan teema käsitteli erilaisia keppikulmia. Hekan kanssa keskityimme ensin puomiin ja fokus sillä on edelleen etupalkan sijasta ennemmin minussa. Heka tuppaa ottamaan minun liikkeestäni todella paljon häiriötä ja se tulkitsee pienetkin eleet vapautuskäskyksi, mikä ei ole millään muotoa hyvä asia. Ja tämä se meidän ongelma on ollut jo pitkään. Kuitenkin jo kahden toiston jälkeen fokus lähti kääntymään eteenpäin ja pystyin itse tuottamaan puomille liikehäiriötä, vaikka Heka pysähtyikin. Sen sijaan että tuijottaisin koiraa ja pahimmillani paineistaisin sitä, keskityn enemmän puomin loppuun jolloin näen sivusilmällä vain Hekan tassut. Ja silloin on helppo nähdä tuleeko koira siihen oikein, ilman että tarvitsee turhaan seurata koiraa.

Toisella kerralla sitten kokeiltiin niitä keppikulmia. Kokeiltiin mm.poispäinkäännös ja loiva avokulma. Vastoin kaikkia odotuksia, aivan keppien lähellä ollut putki imaisi valkoisen elosalaman mutta omapahan oli mokani. Tein poispäinkäännöksen aivan liian myöhään ja oma rintama osoitti nanosekunnin ajan putken suuntaan. Näin pienestä se on toisinaan kiinni. Ehkä eniten koko treenissä jännitti se, että se tehtiin kuudella esteellä ja Hekan edelliset kolhaisut oli edelleen kirkkaana mielessä. Olin kuitenkin suojannut molempien etujalkojen kannuskynnet eikä Heka vaikuttanut muutenkaan millään tavalla ylivireessä olevalta. Keppikulmat onnistui eri hyvin ja muutenkin tuon koiran päänuppi pysyi kuosissa eikä sen kanssa tehdessä tuntunut yhtään siltä että kohta lähtee lapasesta. Päinvastoin, tämä oli juuri sitä agilitya mihin olen sen kanssa tottunut. Olen ollut äärimmäisen tyytyväinen päätökseeni olla tekemättä pitkiä ratatreenejä vähään aikaan. Vähän jo puhuimme siitä, että Heka voisi ensi viikolla kokeilla pidempää pätkää mutta saa nyt nähdä. Itse tuskin olen siinä kunnossa keskiviikkoon mennessä, että uskaltaisin juosta.


Perjantaina iltapäivällä Heka näytti sitten tältä. Vähän on ollut vissiin rankka viikko. Koko viikonloppu oli tarkoitus muutenkin ottaa rennosti, mutta flunssa päätti varmistaa että niin tulee tapahtumaan. Ollaan seurattu livelähetystä Cruftsista ja vielä pitäisi kirjoittaa näyttösuunnitelma puhtaaksi sekä valmistella Marialle ShowlinkPets-messujen juonnot. Ensi viikostakin tulee melko aktiivinen, joskaan ei yhtä kiireinen kuin mitä tämä viikko oli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti