tiistai 1. maaliskuuta 2016

Pahin painajainen osa 2 - välistävedot ja takaakierrot

Johan tässä ollaan päivittelytuulella. Jösses sentään. Mutta sille on syynsä. Viikonloppuna Janne Karstunen vieraili valmentamassa Haukkuvaarassa ja päästiinkin sitten viikkoradalla testaamaan hänen suunnittelemia kuvioita. Pahin painajainen nro 2 oli valmis alkamaan. Radalla oli neljän aidan suora - slalomeita, takaakiertoja ja välistävetoja.

Kuten olen asiasta täällä(kin) monen monta kertaa maininnut, niin Hekan kanssa mm.välistävedot useamman aidan yhdistelmällä ovat melko haasteellisia koiran nopeuden vuoksi. Minä olen urpo niitä rytmittämään enkä ole oikeastaan edes tiennyt, mikä Hekalle olisi oikein ja fiksuin tapa niitä suorittaa. Moni on sanonut, että pelkko vetokäsi riittää ilman että tarvitsee ottaa yhtäkään peruutusaskelta. Ei ole toiminut, Heka juoksee surutta ohi. Silloin kun pitäisi tehdä välistäveto, minä onnistun tyrkkäisemään sen takaakiertoon ja päinvastoin, kun pitäisi mennä takaa, koira hyppääkin edestä.


Tuossa kuva, josta saa hieman osviittaa miten ne neljä aitaa siellä oikein olivat. Taina tuurasi Juliaa ja pakko kyllä sanoa, että ensimmäinen kouluttaja jolla oli ratkaisu meidän ongelmaan. Välistävedoissa minun täytyy antaa Hekalle tarpeeksi tilaa tulla edestä. Tottakai se tietysti lähtee silloin luonnollisesti takaakiertoon kun sillä ei ole edessä yhtään tilaa. Noinkin yksinkertainen asia enkä ole tullut sitä edes ajatelleeksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sitten se tapahtui. Neljän aidan välistäveto, PELKÄLLÄ VETOKÄDELLÄ! Se onnistui! Ensimmäistä kertaa ikinä! Ilman yhtäkään peruutusaskelta.

Seuraavaksi slalomeita. Nämä oli tismalleen samantyyppisiä asioita kuin mitä Jennan valmennuksessa kuukausi sitten, että niissä nyt sikäli ei ilmennyt mitään kovin uutta. Silloin tosin tein ne paikoiltani, mutta tänään otin vauhtia lähettämällä Hekan putkeen ja ohjasin juoksemalla vieressä.

Nuo takaakierrot vasta mielenkiintoisia olikin. Välistävedoissa minun tuli antaa Hekalle tilaa suorittaa niitä, mutta nyt sitten piti taas olla lähellä aitoja ja silti poistua koiran tieltä oikealla hetkellä ja olla taas tyrkkäämässä sitä takaakiertoon. Tämäkin oli ihan uutta. Agilityssa se juuri on parasta, että koskaan ei voi olla liian valmis. Aina oppii jotain uutta missä kehittyä. Niin se Heka vaan pisti menemään neljä takaakiertoa ja minä osasin ryrmittää ne oikein ja olla oikealla hetkellä kertomassa koiralle minne mennään. Minä kun ajattelin että nämä jos jotkut, eivät meiltä onnistu. Niin ne vaan onnistuikin.

Muuten ei itse rataa kokonaan suoritettu. Alussa tein kohdan 1-7, että sain hieman Hekan virettä laskuun. Meille tärkeintä oli saada nuo välistävedot, slalomit ja takaakierrot onnistumaan. Tätä käyn kyllä harjoittelemassa hallilla vielä itsekseni.


Heka on sitä mieltä, että lomailu on ihan liian rankkaa. Onhan se kuitenkin tottunut nukkumaan päivisin kun minä olen töissä ja nyt tämä nainen onkin ollut päivisin kotona. Onneksi tässä kuitenkin on koiratotankin ohjelmaa joka päivälle tiedossa ja valkoinen elosalama saa kaipaamansa unet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti