"Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista"

Aika menee ihan käsittämätöntä vauhtia eteenpäin. Siitä on kulunut kuukausi kun Jimi nukkui pois. Kuukausi! Viime viikolla Jimi kuitenkin saapui takaisin kotiin.


Heka on oppinut yllättävän hyvin elämään ainoana koirana. Niinhän se useimmiten kuitenkin menee, että me ihmiset teemme asioista vaikeampia kuin mitä ne yleensä sitten loppujen lopuksi koirille ovatkaan. Muistovideota en ole Jimistä kyennyt itse tekemään, mutta onneksi minulla on ihania ystäviä ympärillä ja rakas Oona teki videon puolestani.


Olen katsonut videota monta kertaa ja aina se itkettää yhtä paljon. Päivä päivältä tunnen yhä enemmän kiitollisuutta siitä, että Jimistä tuli juuri minun koirani. Ei kulu päivääkään, etteikö hienostoherra kävisi mielessäni. Ja taas itkettää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti