Kun sain edellisen postauksen kirjoitettua, niin olo keveni ja helpottui huomattavasti. Ehkä tämä kirjoittelu alkaa taas pikkuhiljaa sujumaan.
Lauantaina täällä Jyväskylässä järjestettiin jo ties kuinka monetta kertaa perinteinen ja suosittu Yläkaupungin Yö-kaupunkifestivaali. Hekan voisi kuulemma laskea jo ihan vakioesiintyjäksi, sillä sen kanssa on demoiltu ko.tapahtumassa vuodesta 2010 lähtien. Järjestäjän mukaan Hekan koiratanssiesitykset ovat yksi Yläkaupungin Yön ylivoimaisimmista ohjelmanumeroista joita ihmiset sinne tulevat katsomaan.
Tänä vuonna emme enää esittäneet koiratanssia, vaan...tietysti koirafrisbeetä hei! Esiintymispaikaksi meille oli laitettu Seminaarinmäen puutarha, joka osoittautui nurmialueensa vuoksi ihan buenoksi. Esityksiä oli kaksi ja ne olivat ihan lähes peräkkäin, välissä oli vain puolen tunnin tauko. Pienen pientä haastetta toi se, että ko.nurmialue oli hieman kalteva ja Hekasta näki kuinka tosissaan se haki enemmän ponnistusvoimaa kopatessaan kiekkoja.
Kuva - Tommi Anttonen
Ensimmäinen esitys sujui paremmin, mutta toisessa Heka oli jo huomattavasti väsyneempi - johtui ilmeisesti liian lyhyestä tauosta (½) sekä siitä nurmen kaltevuudesta. Kokonaisuutena olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen. Ainoastaan selkävaultsiheitot menivät pieleen, mutta Hekan vika se ei ollut. Vaikka kuinka yritin siirtyä hieman tasaisempaan kohtaan, Heka arvioi etäisyyksiä väärin eikä sillä yksinkertaisesti ollut mitään tsäänssiä saada kiekkoa kiinni. Kun esitykset olivat ohi, käytiin tasaisemmalla nurmialueella katsomassa selkävaultsien tilanne ja siellähän ne sujuivat aivan kuten pitääkin. Aikaisemmin samana päivänä kävin moikkaamassa kaverikoiraohjaajia Mäki-Matin perhepuistossa ja sain kuulla, että kaksi perhettä oli aikaisemmin käynyt kysymässä missä on se puistossa aikaisempina vuosina ollut pieni valkoinen villakoira. Ja se on varmasti sanomattakin selvää kenestä on kyse. On jotenkin ihana tunne, että Jimi on jäänyt niin monien mieleen ja ihmiset sen muistavat. Pidemmänkin ajan takaa.
Lauantain jälkeen kiekot menivät kaappiin ja tiistaina Päivi kävi antamassa Hekalle kraniosakraaliterapiaa. Kerroinkin jo tuonnempana, että omasta mielestäni Heka oli normaalia enemmän jumissa ja halusin tarkistuttaa sen ennen kesäkuun fribakisoja. Olin taas ehkä hieman turhankin paljon etukäteen stressannut ja nukkunut huonosti. Hekasta löytyi 2 pientä jumia (selästä sekä lantiosta), mutta ne liukenivat hyvin nopeasti auki ja lopuksi Päivi vielä antoi laseria varmuuden vuoksi. Sain myös ihan mielettömän hyviä vinkkejä miten tiettyjä pisteitä hieromalla ja venyttelemällä voi vaikuttaa nimenomaan selkään, rintarankaan sekä lantioon. Kiekot todennäköisesti pysyttelevät siellä kaapissa kisoihin asti, sillä ensi viikolla olisi tarkoitus aktivoitua vaihteeksi agilityn suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti