Otsikko ilman otsikkoa

Pää vaan lyö yksinkertaisesti ihan tyhjää tuon otsikon suhteen, joten ollaan sitten kokonaan "ilman." Eilen pidettiin treeneistä vapaapäivä ja tarkoitus oli tänäänkin jatkaa samalla linjalla. Toisin kuitenkin kävi. Aamupäivällä elättelin vielä toiveita päästä frisbeilemään ulos, mutta ihan yhtäkkiä iltapäivällä pilviä ilmestyi jostakin ja vettä on satanut siitä lähtien. Märälle nurmelle ei ole mitään asiaa frisbeetä heittelemään joten päätin lopulta suunnata katseeni hallille. Maanantain valmennuksen jälkeen iski joku ihan ihmeellinen kooma. Olin valmis menemään heti nukkumaan kun tulin Haukkuvaarasta kotiin, polvia alkoi särkeä tosi vihlovasti ja nousi vielä kuumettakin. Lähdin yksinkertaisesti liian kova ja -nopeatempoisesti tekemään ratatreeniä (mitä ollaan tehty viimeksi elokuussa) ja kroppa kertoi että tämä muutos tuli nyt liian nopeasti. Pakko kai se on tännekkin sanoa (sillä tiedän että se ko.ihminen joka asiasta näin päätti, lukee tätä blogia), mutta sain kahden päivän lepokehotuksen =KÄSKYN mutta en minä osaa vaan olla kotona ja pyöritellä peukaloita. Koska olo oli ihan normaali tänään...no tiedättekin jo.

Täytekuva viime viikolta kun aurinko paistoi koko päivän

Itse asiaan. Halusin lähinnä testailla kuinka hyvin valitsemani temput ja heitot sopivat meidän freestyleohjelmaan. Siihen tuli lounaispuiston näytökseen jälkeen melko paljon muutoksia ja nyt se itseasiassa toimii paljon paremmin kuin silloin. Olen kaikinpuolin tyytyväinen. Ennen frisbeilyä tein Hekan kanssa pientä viretreeniä seuruuttamalla sitä molemmilla sivuilla sekä tekemällä paikallaoloja. Se sikailu ja edessä hyppiminen sekä huutaminen on nyt historiaa. Tekemisessä huomaa ihan selkeän eron; Heka ei enää räiski kiekkoihin päin vaan malttaa kopata niitä erittäin hyvin. Esiyksellä on pituutta joitakin sekuntteja yli kahden minuutin, mutta en todellakaan koe tarvetta lähteä pidentämään sitä. Kiekkojen kanssa tulikin tänään huomattua muutamia seikkoja; Ensi viikonlopun näytöksiin otan käyttöön tutut ja turvalliset SofFlite-kiekot. Hallissa pohjana on hiekkatekonurmi ja Hekaa selvästi yökötti (oikeasti yökötti) ottaa noita CS-pupseja kiinni kun ne olivat pyörineet siellä hiekassa. SofFliten kanssa tätä "ongelmaa" ei ollut. Edelleen odotan niitä Heron 160-kiekkoja, mutta tuskin lähden niillä kikkailemaan mihinkään esitykseen näin pienen ajan sisällä. Toinen huomio. Kaksi kiekkoa ei riitä. Lounaispuistossa esiinnyin kahdella kiekolla ja se riitti vallan mainiosti. Nyt kuitenkin huomasin hallin keinonurmen ja oikean nurmen eron. Kiekko pyörii hallin alustalla pidempään eikä liike pysähdy samalla tavalla kuin ulkona nurmella. Paviljongissa pohjana on messumatto ja veikkaan että ne pyörii sielläkin yhtä hyvin kuin keinonurmella. Muuten saan taas juosta hakemassa niitä kiekkoja ympäriinsä, joten nyt otetaan niitä 4 kpl käyttöön. Eiköhän se ole ihan fine. Näin uskoisin.

Lopuksi Heka sai rallattaa muutaman kerran putken ja keppien yhdistelmällä. Itse varsinaista aksaa ei treenattu sillä minulla oli vain kumpparitennarit jalassa ja aksakengät kotona. Mutta mehän oltiin vain kiekkoilemassa, ei ollut tarkoituskaan tehdä muuta. Tämän viikon treenit oli mitä ilmeisemmin tässä, ellei sitten löydetä itseämme vielä koiratanssia harjoittelemasta. Minulta on kyselty mitä Jimille oikein kuuluu nyt 2 viikkoa viimeisen eläinlääkärikäynnin jälkeen. Voin kertoa, että sille kuuluu ERITTÄIN hyvää. Jimi on saanut menetetyn painonsa takaisin ja pieni mies on täysissä voimissaan. Jimi ei onneksi ole pistänyt pahakseen siitä, että on saanut ruokaa viime aikoina hieman normaalia enemmän. Ihan uskomatonta että Jimi on nykyään koirista se, joka on ensimmäisenä keittiössä kun on ruuasta kyse. Ennen se lähti reippaasti karkuun kun otin ruokakupin kaapista esille. Uskomatonta, mutta Jimi onkin vain reipastunut vanhetessaan. Nyt tiedän sen miksi ihmiset hehkuttavat vanhoja koiriaan, nehän ovat ihan parhautta! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti