sunnuntai 5. lokakuuta 2014

So you better run run run

Univelkojen kuittaamista. Frisbeetä. Lääkkeitä. Nukkumista. Sellaisista asioista on meidän kulunut viikko koostunut.

Aloitetaan vaikka siitä, mitä Jimille kuuluu nyt. Hienostoherra voi oikein hyvin. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä vasemman rauhasen vieressä ollut paise puhkesi sitten kuitenkin, mutta sen jälkeen tuon koiran olo helpottui silminnähden. Soitin seuraavana aamuna kuitenkin varmuuden vuoksi eläinlääkärille kysyäkseni ohjeita, että miten oikein toimitaan. Suihkuttelua aamuin illoin ja lääkkeitä menee ohjeiden mukaisesti viidesti päivässä, mutta jo torstaina iltapäivällä täällä kotona oli häntää heiluttava, iloinen Jimi. Lääkkeet purevat ihan selvästi, mitä nyt Jimi ei oikein osaa niiden ottamista niinkään arvostaa. Voiton puolella kuitenkin ollaan selvästi.

Heka on Jimin sairastelun vuoksi joutunut tyytymään normaalia lyhyempiin lenkkeihin. Perjantaina äitini otti Jimin siksi aikaa luokseen, että pääsin Hekan kanssa ulkoilemaan ihan kunnolla ja perusteellisesti. Otin kiekotkin mukaan, tarkoituksena hieman koppailla ja muistutella selkävoltseja. Olisi pitänyt tiedostaa jo lähtiessä, että tämän kaiken jälkeen Hekan kanssa treenaaminen on yksinkertaisesti vikatikki. Heka ei muuta tehnyt, kuin puri kiekkoihin kiinni ihankuin mikäkin mielipuoli. Lopetin suosiolla kaiken sikseen ja jatkettiin ihan vaan pelkkää lenkkeilyä, mutta lähtökohdat ei todellakaan olleet kovin loisteliaat tämän päivän esitystä ajatellen.

Keski-Suomen eläinsuojeluyhdistys järjesti tänään Lounaispuistossa perinteisen eläinten päivän tapahtuman, missä minä ja Heka sekä Csilla ja Ham, pidimme koirafrisbeenäytöksen. Esitys oli isolla nurmialueella (siitä isot propsit) ja olin ihan tarkoitusella liikenteessä kävellen sillä ennen Lounaispuistoon saapumista, kävin juoksuttamassa Hekaa harjun maastoissa jotta pääsi purkamaan pahimmat höyryt. Kannatti. Tuolla koiralla oli esityksessä hyvä vire ja 99% kiekoista otettiin kiinni! Musiikin kanssa meinasi olla pieniä teknisiä ongelmia, mutta en antanut sen häiritä. Heka oli ihan super ja vaikka hieman jännitin esitystä etukäteen (jännitys on minulle outoa), tiesin silti sisimmässäni että tuo koira tekee parhaansa ja minä voin luottaa siihen sekä toisinpäin.


Käytin esityksessä tuttuja ja turvallisia Hyperflite SofFlite-kiekkoja, sillä niitä olen oppinut heittämään tähän mennessä parhaiten. Olihan tuossa esityksessä se 1%, jolloin kiekot menivät Hekalta ohi, mutta itse yksinkertaisesti arvioin heittopituutta väärin. Ei sen kummempaa. Ja mitä väliä jos kiekko tippuu? So what? Homma jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mitä siitä tulisi, jos ei pääsisi kaiken lisäksi hypistelemään uusia ja erilaisia kiekkoja? Taija toi Hekalle testattavaksi Jawzin Hyperfliten sekä Hyperflexin joista jälkimmäinen osoittautui ihan mielettömän hyväksi kiekoksi. Sellaisia taitaapi lähteä tilaukseen 2 kpl. Tuntuivat itseasiassa vieläkin paremmilta kuin nuo Hyperfliten CS Pupit. No joo, kaikki varmasti "ymmärsi" mistä puhuin, joten jätetään kiekkovalinnat sikseen. Tässä kun on agilityn kiivain kisakausi meidän osalta ohitse, olen keskittynyt enemmän frisbeilyyn ja on alkanut jopa tuntumaan siltä, että tämähän kohta kiilaa agilityn edelle. Sen verran huikeaa tämä on. Lisäksi olen iloinen, että agilityn rinnalle on löytynyt toinen laji, mistä Heka silminnähden nauttii.

Ihmiset kyselivät tänään, että olenko nyt kokonaan unohtanut koiratanssin. En ole, mutta olen vähentänyt sitä. Edelleen toistan sitä samaa asiaa, että minusta tuntuu ettei meillä ole koiratanssille enää mitään uutta "tarjottavaa", eli ollaan jo ns. näytetty kaikkemme. Ehkä vielä joskus kuitenkin, aika näyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti