sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kesän toiseksi viimeinen kisaturnee

Heti aluksi täytyy kiittää kaikkia, jotka eilen onnittelivat allekirjoittanutta syntymäpäivän johdosta! Kiitos! Nyt sitä on sitten vanhennuttu neljännesvuosikymmenen verran, tuntuu hurjalta kuten myös se, että elokuu on tätä päivää vaille taputeltua ja huomenna on jo syyskuu. Aika menee ihan käsittämättömän nopeasti.

Koko viikko on ollut täynnä äksöniä ja viikonloppu huipentui (mihinkäs muuhunkaan) kuin agilitykisoihin. Eilen matkattiin tuttuun ja turvalliseen Varkauteen Marin, Leenan, Hipun, Nemon sekä tietysti Hekan kanssa. Olin ilmoittanut Hekan kahdelle radalle kolmesta, B:lle (hyppäri) sekä C:lle (agirata) ja näillä radoilla tuomarina oli Markku Kaukinen. Ihan uusi tuttavuus itselleni, hänen ratapiirroksiaan olin jo etukäteen selaillut ja ihan mukiin meneviltä sekä kivoilta ne näyttivät. Jos olisin eilen tämän bloggauksen kirjoittanut, katuisin sitä nyt. 

Kolmosten radat aloitettiin B-radalla, eli hyppärillä. Meidän radasta ei ole olemassa videota, mutta ratapiirroksen sain piirrettyä. Joku aita tms voi heittää, mutta pääpiirteittäin ne menivät näin. Medien suorituksia seuratessani sieltä pisti silmään erityisesti 2 kohtaa, jotka tulisivat olemaan itselleni haasteellisia. Alun 3.putkelta minun oli yksinkertaisesti pakko päästä vedättämään Hekaa 4.esteenä olleen muurin taakse. Muuten peli olisi ollut menetetty jo alussa. Olin hieman ihmeissäni, kun Heka oli lukittanut 3.putken ja mennyt sinne vielä kokonaan sisälle, se päättikin kääntyä sieltä takaisin. Sinne se kuitenkim meni uudestaan ja suunnitellusti kerkesin kuin kerkesin sinne muurin toiselle puolelle. Seuraava aita oli meille hankalassa kulmassa ja vaikka kuinka suunnittelin siihen linjaavani, Heka ei edes nähnyt koko estettä vaan painalsi ihan surutta ohi. Kun sain asian korjattua, jatkettiin eteenpäin ja vaikeudet tuntuivat kasvavan koko ajan. Heti tuon mokailun jälkeen oli välistäveto ja nämä vaan ei tunnu meiltä sujuvan. Heka meni jälleen ohi, mutta sain senkin korjattua ja siitä päästiinkin melko hyvin suoran putken kautta jatkamaan. Tässä vaiheessa näin tuomarin laittavan kädet ristiin, mutta se jäi kyllä mysteeriksi mistä se HYL tuli. Joko kieltoja oli yli sallitun määrän tai sitten olin huomaamattani kierrättänyt yhden aidoista väärältä puolelta. En yhtään muista ja nyt kun ei ole videotakaan olemassa, ei asiaa voi jälkikäteen tarkistaa. Lopussa tuli vielä kaksi kieltoa, en vain yksinkertaisesti saanut Hekaa linjattua niin hyvin kuin olin suunnitellut. Monessa kohdassa piti päästä koiralta ns.karkuun, mutta silti samalla linjata sekä ehtiä vielä kaiken lisäksi ohjaamaan.


A-radan ajan Heka saikin levätä häkissään hieman pidemmän ajan. Siinä odotellessa tuntui huvittavalta ajatella, että kuukausi sitten Varkaudessa kisatessa oli aivan järjettömän tukala helle ja tuskailtiin miten saadaan sekä itsemme, mutta varsinkin koirat pidettyä viileinä. Nyt asia oli täysin päinvastoin. Kerrospukeutuminen ei ollut yhtään liioiteltua eikä kyllä yhtään harmita, että päivällä kotoa lähtiessä pakkasin vielä Hekalle ohuen manttelin mukaan. Sain hyvin pidettyä Hekan lämpimänä ja lyhyen lämmittelylenkin jälkeen olivatkin jo medit hyvässä vauhdissa suorittamassa C-rataa. Oli muuten ihan mielettömän opettavaista seurata ensin medejä ja katsoa radalta ne mahdolliset "vaaran" paikat missä voisi kosahtaa. Tuntui kuin kurkussa olisi ollut jotain ylimääräistä kun selvisi, että radalla oleva A mentäisiin KAHTEEN kertaan. Tämän vuoksi olen toistaiseksi ilmoittanut Hekan vain kahdelle radalle (hyppäri ja agirata), että saisin juoksukontaktin onnistumaan ja kolmannella Heka on yleisesti loikkinut ihan surutta yli. Pienen lisämausteen tälle radalle toi lisäksi vielä A:n alla oleva putki. Olin kyllä käynyt perjantaina hallilla kertaamassa kaikki kontaktit eikä niissä ollut mitään huomautettavaa. Lisäksi tällä radalla ei ollut lainkaan puomia.

Rata tuntui ehdottomasti päivän kivoimmalta ja se olikin 15 esteelle asti nolla, kunnes 16.aita oli jokseenkin ikävässä linjassa putkeen nähden ja siinä sai oikeasti miettiä miten se kannattaa ohjata. Tein takaakiertovalssin, mutta Heka tuli siihen jotenkin huonossa linjassa ja hyppäsi ns. kompuroiden. Rimaa ei kuitenkaan tippunut. Söhläsin omiani koiran jäädessä selän taakse ja A:lle kun mentiin toisen kerran, Heka hyppäsi muina miehinä kontaktipinnan yli. Minä niin tiesin sen. Jotenkin meni pasmat ihan sekaisin ja unohdin ohjata koiran 2.viimeiselle aidalle, mutta maaliin kuitenkin päästiin 15 virhepisteellä ajassa 44,02 s (-3,98 s). Ilman noita sähellyksiä Heka olisi kiilannut radalla ihan selkeään voittoon, mutta minkäs teet. Agility on niin pirun herkkä laji. Kokonaisuutena olen C-rataan kuitenkin suht.tyytyväinen, vaikka se olikin meidän osalta aika paljon sellaista koiran kalastelua ja tilanteiden pelastamista.


Kiva kisapäivä noin kokonaisuudessaan eikä voi olla parempaa tapaa viettää synttäreitä kuin rakkaan harrastuksen, ihanien treenikavereiden ja ennenkaikkea parhaimman ystävän kanssa. Heka on ISO kimpale kultaa. Se oli sitten kesän toiseksi viimeinen kisareissu. Enää olisi korkeintaan kolmet kisat edessä ennenkuin hiljennetään tahtia. Kesä on vaan meille kaikista parasta aikaa kisata, Syksyllä ja talvella pohjaturkittoman rodun pitäminen lämpöisenä on jonkin verran työläämpää. Toki ei mahdotonta, mutta pimeällä ajamiset sun muut ei ole koskaan houkutelleet lähtemään tien päälle. Tässä on nyt syksylle ja tulevalle talvelle kaikenlaista suunniteltu Tiian kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti