Taidot ja osaaminen riittäisi, mutta mistä löydän sen motivaation niiden toteuttamiseen? Noin yleisesti ei kyllä ole suuremmin haitannut, että ollaan oltu motivaation puuttuessa vain lenkkeilty ja käyty uimassa. Silti se mietityttää siltä osin, että kesä on meille se aktiivisin treeni ja -kisakausi, helteet olivat ja menivät (thank god) ja nyt kun sää on mitä parhain, tässä sitä vain istutaan, pyöritellään peukaloita ja purkaudutaan blogiin. Hoenkin itselleni mielessäni "ryhdistäydy nyt hyvä ihminen!" Sanotaan että koira peilaa omistajansa käytöstä ja Hekan kohdalla tämä pitää kyllä täydellisesti kutinsa. Ja se on muuten ihan pirun taitava siinä asiassa.
En ole viitsinyt itseäni pakottamalla pakottaa hallille tai ylipäätään mihinkään treenaamaan. Saan sillä noin yleisesti vielä huonomman fiiliksen sekä itselleni, että koiralle. Kyllähän se tauko useimmiten tekee enemmän hyvää kuin huonoa ja toivon todella että meidän kohdalla ensimmäinen vaihtoehto pitää paikkansa. Jotenkin osasin odottaa, että otteeni alkaa Tiian valmennuksen loputtua lipsua mutta en osannut edes arvata, että se veisi lähestulkoon koko motivaationi mennessään. Olen siitä lähtien treenaillut oikeastaan koko ajan vain Hekan kanssa kahdestaan ja on sanomattakin melkein selvää, että kaipaisin välillä treenikavereita seuraksi. Kyllähän sitä saa yksinkin tehtyä kaikenlaista, mutta joidenkin asioiden treenaamiseen olisi vaan niin pro saada kaveri avuksi. Frisbee on sinällään pitänyt jonkinlaista motivaatiota yllä, sillä kiekkoja on helppo lähteä heittelemään tuohon takapihan isolle nurtsille. Sunnuntai-iltana otin kiekot iltalenkille mukaan ja käytiin vähän kauempana ja vieläkin tasaisemmalla nurmialueella harjoittelemassa tarkkuusheittoja. Frisbeen suhteenkin ollaan ehkä jääty junnailemaan paikoilleen ja olisi jo korkea aika nostaa vaatimustasoa hieman ylemmäksi. Lähes kaikki Hekan temput mitä se osaa, olen "itse-oppinut" katsomalla youtubessa clicker training-videoita. Ei minun ole temppujen opettelua varten tarvinnut millään erillisillä kursseilla käydä. Vietinkin äsken suurinpiirtein tunnin katsomalla youtubessa miten joitakin tiettyjä heittoja tai hyppyjä kiekkoilussa voi opettaa. Poimin sieltä mieleeni kaksi ideaa, joita lähden seuraavaksi työstämään. Niistä toisen kanssa on kuitenkin odotettava sen verran, kunnes saan Tsekeistä tilaamani varusteet. Äitini nimittäin kyseli mitä tahtoisin synttärilahjaksi ja tottakai minä innokkaana heti hihkaisin "no sellaisen suojaliivin kiekkoiluun!"
Kyllä tämä koirafrisbeekin luokiteltakoon välineurheiluksi, kohta täytynee varmaan miettiä semmoista kiekkojen säilytyskassiakin?
Kuva - Virpi Cato
Kiekoista puheenollen. En tosiaan saanut niitä kiekkoja joita olisin toivonut seuraajaksi noille tämän hetken kiekoille. Se jää nähtäväksi, tuodaanko ko.mallia enää Suomeen. Olenkin tässä motivaatiota etsiessä miettinyt jotakin muuta merkkiä Jawz Hyperflexin tilalle ja löysinkin ehkä juuri Hekalle parhaiten soveltuvimmat kiekot.
Tänään meille oli varattuna tuurausvuoro Haukkuvaaraan agilityn valmennusryhmään, mutta jouduin käymään päivystyksessä tulehtuneiden mäkäräisten puremien takia ja näin ollen ei päästy treenaamaan. Näin ei ole ikinä aikaisemmin käynyt, vaikka mäkäräiset puree joka kesä vähintään kerran jos toisenkin. Nämä on kyllä jotain ärhäkämpää sorttia ja pirulainen että osaavat olla kipeitä! Toivottavasti nuo nyt tuosta lauantaihin mennessä rauhoittuvat, tuntuu kuin jalassa hyllyäisi mukana ylimääräisiä painoja. Lauantaina meillä on tosiaan pitkästä aikaa treenit Tiian kanssa, mutta kovin hyvillä fiiliksin en niitä odota. Tauko on ollut luvattoman pitkä ja voin melkein veikata, että eräällä valkoisella vilahduksella voi lähteä mopo keulimaan.
Se jää nähtäväksi. Nyt kun sää viileni (JES), sen myötä tulivat myös sateet ja tottakai Hekan oikean etujalan varpaat sitten "räjähtivät" kosteuden takia. Hekalla on aiemmin ollut ongelmia tassujensa kanssa varsinkin talvisin suojakeleillä, keväällä lumien sulamisen aikaan ja nyt ensimmäistä kertaa kesällä sateen jälkeen. Oli vissiin kuivaa liian pitkän aikaa. Mitä varpaille sitten tapahtuu? Aivan sieltä kynnen juuresta, kynsivallin kohdalta Hekan varpaiden ympärys alkaa punoittamaan ja hautumaan. Löysin itseasiassa meidän vanhasta blogista kuvan vuodelta 2012.
Nyt kaksi keskimmäistä varvasta näyttää juurikin tuollaiselta, joskin kyllä lievemmiltä mutta tämmöisestä ilmiöstä on kysymys. Tuotakin vaivaa hoidettiin aikoinaan kahdella antibioottikuurilla ja kortisonilla, tuloksetta. Kuitenkin kaikista parhaimmaksi hoidoksi osoittautui varpaiden pesu aamuin ja illoin iho-ongelmaisten koirien shampoolla ja niiden pitäminen kuivana sekä ilmavana. Tarkoittaa käytännössä sitä, että Hekan tassukarvojen ei pidä päästää kasvamaan yhtään liian pitkiksi, sillä se kosteus jää sinne karvoihin muhimaan minkä seurauksena varpaat alkavat kutista ja koira alkaa niitä nuolemaan sekä puremaan. Varsinkin keväällä lumien sulaessa meillä on lenkeillä ahkerasti käytössä eräänlainen kumitossu, joka pitää tassun kuivana sekä puhtaana. Silloin kun en ole kotona, Heka saa jalkaansa lasten puuvillasukan, jonka kiinnitän ponihäntälenkillä. Mitään tassusidettä en laita, sillä ne eivät hengitä yhtä hyvin kuin tavallinen sukka. Nyt on jälleen karvat ajettu jokaisesta tassusta veke, huuhdeltu, kuivattu ja varpaat näyttävät taas paljon paremmilta.
Semmoisia kuulumisia tällä kertaa. Seuraavan kerran tekstiä tulee melko todennäköisesti vasta Tiian treenien jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti