sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Mis' me oikeen oltiin? No OnniDogissa of course!

Julistan täten syyskuun alkaneeksi myöskin täällä blogin puolella, tosin viikon verran myöhässä. Torstaina pakkasin peräti 4 kassillista tavaraa ja molemmat koirat häkkeineen päivineen autoon. 3 päivää maaseutumatkailua. Jämsä. Himos. Ja tietysti OnniDog'14! Mikäli jollekkin jäi epäselväksi mistä tässä kaikessa oikein oli kysymys, niin kannattaa käydä tsekkaamassa OnniDogin nettisivut. Tapahtuman pääorganisaattori Maria, oli allekirjoittaneeseen yhteydessä jo viime vuoden puolella ja kysyi olisinko käytettävissä syyskuussa 2014 koiratanssikoulutuksissa. Kaikkihan tietää että Tiinan on vaikea sanoa "ei." Nopeasti se reilut 9 kuukauttakin meni tuosta noin vaan ja OnniDog-viikonloppu pääsi starttaamaan. Tästä kirjoituksesta tulisi tekstiä ainakin koko kuukauden mittapuulla, jos alkaisin kertoa jokaisesta asiasta yksityiskohtia myöten, joten sellaiset "treenianalyysit" jätän tästä pois. Ne ilmenevät sitten myöhemmissä bloggauksissa kun selviää mihin sain neuvoja ja mitä kannattaisi tehdä toisin.

Koulutin 3:n päivän aikana koiratanssia peräti yhteensä 5 kertaa, kolmesti htm:ää ja kahdesti freestylea. Kaikissa koulutuksissa oli kiva määrä innokkaita koirakoita ja toivottavasti onnistuin antamaan jokaiselle työkaluja jatkoa ajatellen. Heka toimi kaikissa koulutuksissa aisaparinani ja varsinkin lauantaipäivän kahdessa viimeisessä koulutuksessa alkoi valkoinen elosalamakin selvästi väsyä. Noin yleisesti minun mielestäni koiratanssia kouluttaessa tunti on yleensä aivan liian pitkä aika aloittelijoille. Se on kuitenkin melkoista aivotyöskentelyä ja teinkin niin, että harjoiteltiin se 45 minuuttia sekä vartin loppuaika keskusteltiin ja kerrattiin kaikki asiat läpi. Eikä minunkaan tarvinnut tyytyä olemaan tapahtumassa pelkän kouluttajan roolissa, nimittäin pääsin tietysti itsekkin osallistumaan haluamiiini koulutuksiin. Tiesin koiratanssin väsyttävän Hekaa jonkun verran, joten valitsin huolella mitä lajeja haluaisin sen kanssa harjoitella tai kokeilla. Ei ehkä yllätä ketään, että valitsin tietysti koirafrisbeen ja agilityn. 


Agilityn valitsin suurimmaksi osaksi siksi, sillä perjantain koulutukset piti Korhosen Susanna joka itse kilpailee kääpiövillakoiriensa kanssa 3.luokassa. Halusin hänen näkevän millainen Heka on livenä sekä saada häneltä uusia näkökulmia ja neuvoja eri asioihin. Niitä todellakin sain. Susanna oli suunnitellut ihan meitä varten erityisen radan, missä oli saksalaista, persjättöä, vastakäännöstä, takaakiertoja, valssia, leijeröintiä yms. Vähän kaikkea. Susannan mukaan Heka muistuttaa niin paljon hänen toista kääpiövillakoiraansa, joten kaikki saamani neuvot ovat kultaakin kalliimpia. Hekalla oli hauskaa ja Susannalla oli varmasti yhtä hulvatonta seuratessa meidän (tai lähinnä minun) räpiköintiä.

Koirafrisbeetä kouluttivat Suomen frisbeekoirat Ry:tä perustamassa ollut pariskunta, Satu ja Sauli Soini jotka harrastavat tätä lajia novascotiannoutajansa Alman kanssa. Neljästä koulutuksesta olimme Hekan kanssa mukana kahdessa (omien koiratanssikoulutusten päällekkäisyyksistä johtuen), mutta sain treeneistä irti juuri sen mitä halusinkin.


Satu neuvoi oikeat ja hyväksi todetut niksit pienen koiran kanssa harjoitellessa selkä/reisivoltzeja sekä flippiä. Hän myös kokeili Hekan kanssa flippiä näyttämällään heittotekniikalla ja jestamandera kuinka hyvin tuon koiran kroppa kääntyi. Saulin mukaan Hekalla on tekniikka hyvin kohdillaan ja varsinkin selkävoltzi ja flippi ovat jo varsin hyvällä mallilla, se on todellakin kuin luotu frisbeekoiraksi. Lisäksi minusta, Hekasta sekä Satusta ja Almasta tehtiin videohaastattelu Keskisuomalaiseen. Tuohonkin minut nakitettiin ihan lennosta ja melkeinpä vahingossa, mutta saatiin ainakin julkisuutta koirafrisbeelle. Suora linkki haastatteluun löytyy alhaalta.



Jimi oli häppeningeissä mukana kaikkina kolmena päivänä edustamassa Jyväskylän kaverikoiria ja taisi söpöydellään sulattaa sydämen jos toisenkin. Torstai-illan avajaisissa esiinnyin Hekan kanssa ihan lennosta tekaistulla musiikilla/ohjelmalla ja kaveri yllätti täysin pitämällä haukkunsa kurissa melkoisen hyvin. Mutta tuo koira onkin yllätyksiä täynnä. To-pe yö vietettiin isäni luona Mäntässä saunoen ja pe-la yö puolestaan Himoshotellissa, jolloin oli vajaan 400 metrin matka tapahtumapaikalle. Kaikesta hektisyydestä ja kiireestä huolimatta kerkesin käyttämään kameraa noiden kolmen päivän aikana useammankin kerran. Tässä vielä suora linkki kuvagalleriaan:


Kuva - Marko Kauko KSML

Ihan huikean upea viikonloppu! Ihania koulutettavia, uusia ideoita ja monta kokemuksta rikkaampana kohti uusia koitoksia. Suuret kiitokset kaikille kavereille, uusille tuttavuuksille, meitä kouluttaneille (Susannalle, Satulle & Saulille!) Nyt on naurettu vähintään kuukauden edestä. Pää pursuaa niistä ideoista mitä sain ja kihisen innosta päästä niitä toteuttamaan. Täytyy nyt kuitenkin malttaa mielensä hetken aikaa ja suoda Hekalle pieni huilahdustauko. Erityiskiitokset Marialle, joka luotti koiratanssikoulutukset minun luotsattavaksi ja koko tapahtuman järjestämisestä! Olet melkoinen rautanainen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti