A Prima Vista

Kyllä voikin ihminen olla raato. Eilen oli Tiian valmennus ja se kyllä kumoaa ne kaikki aikaisemmat joissa joutui juoksemaan ihan tosissaan, mutta tämä oli sellaista tykitystä että pois alta risut ja männynkävyt.

Käydään läpi vaihe vaiheelta valitut ohjaustekniikat. Heti 1.aidalle niisto, 4-5 aitojen väliin persjättö. 10.aidalle sellainen ikäänkuin pyöristetty takaaleikkaus/sylkkäri, 11-12 valssi ja kepeille jotka olivat avokulmassa. Jos pystyi ja kykeni, sai ottaa koiraan sivuetäisyyttä kepeillä ja mennä tekemään 14.aidan taakse pakkovalssin. 17.aidalle oli oikeastaan 3 erilaista vaihtoehtoa ohjata; 16.aidalta kylkikuljetuksella pakkovalssille, twist tai backlap. 20-21 aitojen väliin tiukka kääntö ja kylkikuljetus, 22-23 valssi ja sitten tulee oikeastaan koko radan mielenkiintoisin kohta 25-28. Jos putkelta onnistui tyrkkäämään koiran 25.aidalle, pystyi itse lähteä tekemään ns. valssia ja sitten vaihtaa se liikkeestä persjätöksi 26-27 aitojen väliin. Flip hienommalta nimeltään ja itseasiassa täysin sama tekniikka, minkä tein ihan kylmiltään viime tiistaina Julian treeneissä. Tuohon 17.aidalle valitsin backlapin, tuntui luontevimmalta itselleni ja osasin melkein arvata että se toimisi parhaiten. Alun kuvioon 1-13 meni oikeastaan ihan superisti. Kaikki valitsemani ohjaustekniikat toimi, jopa tuo takaaleikkaus/sylkkäri mutta Heka kääntyi sen jälkeen tismalleen oikeaan suuntaan. Keppien avokulman se haki ensimmäisellä kerralla väärin, mutta toisesta kerrasta eteenpäin onnistui. Olin ihan ihmeissäni, miten hyvin Heka kesti joka kerta sivuetäisyyden kepeillä ja pääsin todella sujuvasti ottamaan sitä pakkovalssilla vastaan 14.aidan taakse. Can't believe. 16.aidan ohjasin aluksi liikaa sitä kohti ja Heka hyppäsi sen edestä, mutta Tiia käski korjaamaan laseroinnin noiden aitojen ns. väliä kohti ja silloinhan se onnistui. Vähän meinasi ennen keppejä olevilla aidoilla 11-12 valssit valahtaa pitkiksi, mutta sain ne kuitenkin loppujen lopuksi tehtyä tiukemmin.
Kuva: Salla Kuikka
17.aidalle suunnittelemani backlapin tein ensin liian hätäisesti ja Heka kääntyi lähimmäisen siivekkeen ympäri ja tuli ikäänkuin niiston tyyppisesti sieltä eteenpäin. Kun muistin korjata omaa linjaa ja selkeästi viestittää ns. "seinää kohti", niin onnistui tuo backlap muuten täysin yli odotusten. Puomin kontaktit oli myös hienot, ainoastaan kerran Heka tuli läpi, mutta kaikkina muina kertoina stoppasi todella hyvin. Kylkikuljetukessa 21.aidalle ja sieltä muurille valutin itseäni liikaa putkea kohti ja tottakai Heka sinkosi silloin sinne. Kun muistin jäädä ikäänkuin 21.aidan siivekkeen viereen ja kääntyä valmiiksi, niin johan se koira sieltä tuli oikeaan linjaan. Muurin ja 23.aidan väliin tuleva valssi oli sitten ihan oma lukunsa. Heka ei yhtään katsonut minne sitä ohjaan, vaan se hyppäsi 23.aidan joka kerta väärältä puolelta. Tiia kuitenkin vaati, että Hekan pitää ehdottomasti reagoida tekemääni valssiin ja otinkin 2 toistoa ihan pelkästään lelupalkan kanssa. Kyllä se sieltä tuli, mutta nämä menee nyt omatoimitreenien listalle. Heka irtosi btw tuonne 25.aidalle todella hyvin, se oikein luukutti menemään sinne ja pystyin helposti tekemään sen flipin. Pari kertaa sähläilin itse ja ohjasin ihan väärään suuntaan, mutta sitten se alkoi kuin alkoikin sujua. Vaikka kuinka sitä kauhistelin etukäteen (ja niin teki myös moni muu), niin tuon voisi oikeasti laskea jopa helpoksi. Kisoissa tuskin uskaltaisin vielä tässä vaiheessa käyttää, mutta kuka tietää...ehkä sitten joskus tulevaisuudessa.


Oikeastaan tällä radalla oli paljon sellaisia ns. tukkoja, jotka ikäänkuin estivät ohjaajaa käyttämästä jotain tiettyä ohjaustekniikkaa ja pakottivat juoksemaan eri linjasta. Hyvä niin, tuli kokeiltua vähän uusiakin juttuja. Erityisen tyytyväinen olen siihen, kuinka hyvin Heka haki tuon keppien avokulman ja kuinka hyvin se kesti sivuttaisirtoamisen - videolta se näkyykin. Salla oli paikanpäällä kuvaamassa ja hän sai kyllä ihan mahtavia kuvia otettua, SUURET kiitokset! Laittelen muutamia jossain vaiheessa blogiin näytille, mutta tässä tekstissä näkyykin jo yksi ihan loistava tilannekuva. Eilen illalla kotiin tultuani vielä hieroin sekä venyttelin Hekan valmennuksen päätteeksi. Treeni vei sekä kartturista, että koirasta viimeisetkin mehut, mutta hyvä treeni ja parempi mieli.

2 kommenttia:

  1. Hekasta on vaikka mihin! Se tosiaan nauttii agiradalla juoksentelusta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Kyllähän Hekalla riittää rahkeita edetä pitkälle, mutta itselläni on vielä PALJON kehitettävää ja opittavaa oman psyykkaamisen kanssa. Heka ei varmaan mitään muuta niin ihanaa tiedä kuin agilityradoilla kirmailun :)

      Poista