lauantai 5. huhtikuuta 2014

All I Need Is Contacts - ACE Workshop

Olin aikeissa lykätä tätä raportaasia myöhempään, mutta parempi se vaan on purkaa ajatukset heti kun ne ovat tuoreina mielessä. Tänä aamuna lähdettiin Hekan kanssa puoli kymmenen kieppeillä huristelemaan Kuopioon ACElle Tiian luokse, workshoppiin. Vaikka kuinka puskee sitä agilitymasennusta solmuineen päivineen. ärsyttää ja suututtaa, niin ajatus treeneihin lähtemisestä melkein 150 km:n päähän tuntuu kyllä melkoiselta.

Mutta kyllä kannatti lähteä, vaikka olinkin kahden vaiheilla sen suhteen. Onneksi pakotettiin. ACE järjestää silloin tällöin pujotteluun ja kontakteihin liittyviä workshoppeja, joista voi koostaa itselleen sopivan ja mieluisan treenipaketin. Voi ottaa molempia, tai vaan toista. No me otettiin tietysti niitä kontakteja. Hekan juoksu A:n tilanne on melkoisen levällään, olen ollut itse melkoisen saamaton treenatakseni sitä. Tiia on kyllä ohjeistanut hyvin ja antanut videoista kommentteja, mutta ei se silti ole sama asia kuin treenaaminen valvovien silmien alla. Tänään paneuduttiin Tiian kanssa Hekan juoksu A:n tilanteeseen ja vietiin sitä eteenpäin. Puomilla ja keinulla ei kuulemma ole mitään huolta kannettavana, vain ja ainoastaan A:lla.

Ensimmäisen 45 minuutin aikana vahvistettiin boksiin juoksemista + siihen osuvaa laukkaa. Hetken aikaa Hekalta kesti tajuta, mitä tässä taas oikein duunataan. Focus oli vähän matkan päässä olevilla aidoilla, mutta ei se kovin montaa toistoa vaatinut kun kaverilla alkoi hoksottimet pelata. Tiia oli namikupin ja naksuttimen kanssa palkkaamassa. Yksi koira meni välissä ja hetken päästä jatkettiin toisen koutsin kanssa ja nyt boksiin osuva laukka oli Hekalta täydellinen. 1 vähän ?-merkillä varustettu suoritus mahtui joukkoon, mutta yhteensä 11 onnistunutta toistoa. Koska aikaa oli ja Tiian mielestä boksin pystyi hyvin siirtämään madalletulle A:lle, ehdittiin vielä sitäkin ottamaan. Tiia oli jälleen namikupin ja naksuttimen kanssa palkkaamassa. Ensin muutama toisto siten, että nostin Hekan A:n harjalle ja päästin sen sieltä juoksemaan alas. Pari kertaa Heka alkoi vanhasta muistista himmata alastulolle ja kerran se jopa stoppasikin, mutta pienen hiffailun jälkeen Heka juoksi hyvällä laukalla suoraan boksiin. 8 hyvää suoritusta saatiin aikaiseksi, joten sitten päästiin juoksemaan koko madallettu A. Kerran Heka juoksi boksin yli ja toisella se yritti jälleen stopata, mutta sitten alkoi palaset loksahtaa paikoilleen. Olin jo tässä vaiheessa treenejä melkoisen vakuuttunut ja vähän ihmeissäni. Siitä on niin pitkä aika, kun ollaan juoksareita A:lla treenattu, joten epäilin ettei Hekan kanssa päästäisi edes madallettua A:ta juoksemaan.

Vartin breikki ja sitten jatkettiin toisella 45 minuutilla ja nyt oli tosi kyseessä. Tiia siirsi boksin kisakorkuiselle A:lle ja tässä vaiheessa omat luulot muuttuivat epävarmoiksi. Aloitettin samalla tavalla kuin madalletulla A:lla, nostamalla Heka sinne A:n harjalle ja päästämällä sieltä alas. Nyt Heka joutui ihan tosissaan tekemään aivoillaan töitä, siitä oikein näki miten se mietti, mietti ja vielä kerran mietti. Boksin yli hyppimisiä, himmaamista ja yksi stoppi, kunnes alkoi laukka osua suoraan boksiin. Seuraavaksi koko A alusta loppuun, roiskimisia alkoi tulla enemmän ja Heka alkoi selvästi jarrutella ja kääntyä alastulolla allekirjoittaneeseen päin. Itse vielä hölmönä sanoin Hekalle alussa muutamia kertoja "hupsista" kun se loikkasi boksin yli tai himmasi. Tiia käski pitämään suunupin tukossa ja olla puhumatta Hekalle mitään. Vasta kun onnistui, niin silloin sai avata suun ja kehua. Nyt vaihdettiin namikuppi Hekan lempparitreenileluun, namit ei yksinkertaisesti vetäneet tarpeeksi ja Tiia otti sitten flamingorievun käyttöön. Loppupäässä tapahtui jonkin sortin läpimurto, sillä lukuisten yli hyppäämisten jälkeen Heka alkoi irtaantua allekirjoittaneesta, edetä itsenäisemmin ja juosta hienolla laukalla suoraan boksiin. Näitä toistoja saatiin onnistuneesti huikeat 6 kpl tehtyä! Yhdessä vaiheessa otettiin A:lle lähetystä putken kautta, mutta se keitti Hekan hermoja liikaa ja silloin noita boksin yli hyppäämisiäkin ilmeni.

Mitä jäi käteen? 11 onnistunutta toistoa pelkällä boksilla, 8 hyvää madalletulla A:lla ja 6 hienoa juoksaria kisakorkuisella A:lla. Enpä olisi ihan heti uskonut, että Heka tuollaiseen suoritukseen pystyy. Sen verran vähän ollaan kuitenkin treenattu. Miten nyt tästä eteenpäin? No, ihan ensimmäisenä Hekalle pitäisi keksiä joku sellainen palkka jolle se lähtisi etenemään himmaamatta. Minulla oli sille palkkana tänään nakkeja ja broilerin sydämiä, joista jälkimmäisille se syttyi hyvin, mutta lelu oli se ihan kaikista paras. Tiia kokeili kissanruokaa, mutta kaveri vaan tuhahti. Hekan jarruttelu on kaikella todennäköisyydellä seurausta siitä, että olen itse ollut melkoisen painostava 2on 2offin kanssa ja Heka on ns. varonut alas laskeutumista. Sen vuoksi se jää katsomaan minun perääni eikä lähde kunnolla etenemään itsenäisesti. Tämä on nyt suurin asia, mistä täytyy päästä treenaamalla eroon. Lisäksi Tiia huomasi tänään, että kun sanoin Hekalle sitä hupsista ja ohoota niin se alkoi välittömästi jarruttaa. Siksi suu piti pitää koko ajan kiinni ja vain pyytää koira takaisin ja ottaa uudelleen alusta. Ja siitähän nuo 6 onnistunutta suoritusta kisakorkuisella A:lla sitten johtuivat. Heka alkoi edetä itsenäisesti kohti lelua ja vielä todella hyvällä laukalla suoraan boksiin. Se vain tulee niin vaistomaisesti, kun jokin menee pieleen mutta tässä sitä ei saa Hekan kanssa missään nimessä käyttää. Hekalle radan jatkuminen on se kaikista suurin palkka, mikä on tietysti se ihannetilanne, mutta tässä vaiheessa toista estettä ei uskallettu ottaa mukaan.

Kyllä kun näin jälkikäteen miettii, että oliko hintansa ja 150 km:n arvoista lähteä Kuopioon asti vain pelkkiä kontakteja treenaamaan. Nyt voin sanoa, että kyllä oli. Ehdottomasti. Nyt tilanne näyttää hyvältä ja Hekan juoksu A on todellakin mahdollista saada valmiiksi ennen aktiivisinta kisakautta. Tiian mukaan se olisi erittäin ahkeralla treenamisella kuosissa jopa jo pääsiäisenä. Katsotaan nyt. On ainakin saatu kunnon tehotreenit, kun saatiin keskittyä vain kontakteihin. Ja teki myös terää tehdä välillä jotain muutakin kuin rata tai -tekniikkatreenejä. Ehkä se agilitymasennus tästä pikkuhiljaa lähtisi häviämään. Parempi olisi. Oli ihanaa nähdä Tiiaa ja sieltä suunnalta tuli taas niin kannustavia ja tsemppaavia sanoja, että ihan meinaa onnenkyyneleet tulla molempiin silmäkulmiin. Lisäksi oli ihan mahtavaa päästä "koeajamaan" Viiksi-Areenan keinonurmi ja tutustumaan muihin ACElaisiin. Samaa seuraa kun tässä nyt edustetaan.

KIITOS TEILLE KAIKILLE!

Tuntuu kuin ei olisi missään reissussa edes oltu, mutta kyllä täällä jalkojen juuressa on nyt niin väsynyt pudelssoni. Heka joutui nyt enemmän tekemään aivoillaan töitä ja se jos joku, väsytti sen täysin. Kyllä on niin hyvä mieli.

2 kommenttia:

  1. Kiitos! :) Kyllä voi olla pienestä asiasta ihminen taas niin säälittävän onnellinen :D

    VastaaPoista